tiistai 16. syyskuuta 2025

Barokkimusiikin lumoissa

 


Kuulimme viikko sitten, että Kemijärvellä on menossa viikonloppuna Kemijärvi Barokki ensimmäistä kertaa. Vanha musiikki kiinnostaa meitä kumpaakin todella paljon, joten siltä istumalta katsottiin netistä konsertit ja valittiin lauantai-illan konsertti kirkossa. Kirkkokonsertti sen vuoksi, että emme tunteneet Kemijärveä yhtään, mutta kirkko varmaan löytyisi helpommin kuin muut konserttipaikat.


Niinhän se oli, että Sallasta tullessa Kemijärven keskustaan käännyttäessä kirkko näkyi jo kauas. Väkeäkin näytti tulevan paikalle kauniiseen kirkkoon ihan mukava määrä, vaikka festivaali oli vasta ensimmäistä kertaa tarjolla.


Viulisti Anna Rainio toimi festivaalin taiteellisena johtajana ja on soittanut barokkiviulua monissa vanhan musiikin yhtyeissä ja orkestereissa. Tällä hetkellä hän on Lapin musiikki- ja tanssiopistossa viulunsoiton lehtorina. Muilla esiintyjillä oli myös vahva tausta erilaisista suomalaisista barokkiyhtyeistä.

Kuulimme J.S. Bachin instrumentaalimusiikkia sekä lopuksi kantaatin Ich armer Mensch, ich Sündenknecht, jossa solistina toimi tenori Heikki Raunio. Hän on keskittynyt urallaan erityisesti passio- ja oratorioteoksiin.

Konsertti oli ihana! Vanhat soittimet tuovat ihan erilaisen soinnin, ja Bachin musiikki kaikui kauniisti taitavien soittajien käsissä kirkkosalin akustiikassa. Hauska yksityiskohta oli, kun sunnuntaina Sallan kirkon messun jälkeen kirkkokahvilla satuimme istumaan festivaalin taiteellisen johtajan vanhempien vieressä. Lähetimme tätä kautta henkilökohtaiset terveiset taiteilijoille ja kiitokset kauniista konsertista.

Ps. Mielenkiintoista oli liikkua autolla pimeällä poronhoitoalueella, kun aina ennemmin on ajot tapahtuneet valoisaan aikaan. Ja porojahan oli liikkeellä! Maltilla tultiin takaisin mökille. 

perjantai 12. syyskuuta 2025

Tunturin rinteellä

 


Retki pohjoisessa on alkanut mukavasti. Sää on ollut lämmin ja aurinkoinen sekä Sallan maisemat mahtavia. Poroja on näkynyt runsaasti.


Isolle Sallatunturille kipusin toissa päivänä ja onhan se koetus, kun kaksi kilometriä taivaltaa polkua pitkin pelkkää ylämäkeä. Tosin lopussa on rappuset, joten ei tarvitse enää loikkia sinitäplillä merkattuja kiviä pitkin, joka oli todella vaarallista aikoinaan. Muistan ensi kerroilla pelänneeni koko ajan. Nyt on helppoa turvallisilla rappusilla. Takaisin tulokin ottaa reisiin, kun pitää tietenkin jarrutella menoa. Maisemat kuitenkin kruunaavat kaiken.
 

Illalla myöhempään on saanut ihailla kauniita auringonlaskuja pienemmän Sallatunturin rinteeltä.


Rinteellä mökin lähellä laiduntaa lampaita. Ne ovat sympaattisia kavereita ja välillä hyvin äänekkäitä. Karitsan oli koira raadellut aiemmin kesällä ja nyt oli aidassa varoitukset koirien ulkoiluttajille. Onneksi eläin selvisi. En kyllä ymmärrä, miten kahakka on voinut tapahtua, kun aita on kuitenkin välissä. Omistajan pitäisi tietenkin pitää huoli koirastaan, jotta se ei pääse häiritsemään lampaita.


Joka päivä on patikoitu tulistelemaan jonnekin päin. Suomaisemat ovat niin kauniita, porot uljaita isoine sarvineen, poronkäristys herkullista ja kuukkelit söpöjä. Ihanaa jatkaa samoissa, tutuissa maisemissa vielä toinen viikko. 

perjantai 5. syyskuuta 2025

torstai 4. syyskuuta 2025

Äänekäs harjoitus

 


Sumuisia aamuja, aurinkoisia päiviä ja nopeasti pimeneviä syyskuun iltoja... ja lentokoneiden möykkää, hih! 

Lentotoiminta-alueella kun ollaan, niin nyt on taas harjoitusten vuoro. Aivan kummalliset koneet ovat viime päivinä lennelleet, sunnuntai-iltanakin vielä pimeällä. Välillä jyristelevät ohitse ja välillä jäävät roikkumaan veden päälle laituriamme vastapäätä leijuttamaan. Pelkäsin jo, että rysähtävät niskaan. Ovat varmaan niitä jenkkien Osprey-kuljetuskoneita, jotka pääsevät suoraan ylöspäin nousuun vähän kuin helikopterit, vaikka ovatkin lentokoneen näköisiä. Jotain roottoreita näissäkin näkyi ja ääni oli kauhean kova. Voittivat helikopteritkin, kun jytistivät pareittain monta kertaa mökin päältä paikallaan olon lisäksi. 


Onhan se hyvä, että harjoitellaan yhteistoimintaa. En valita, silmät pyöreänä, sormet korvissa vain seurailen.  ;>)

tiistai 2. syyskuuta 2025

Syksy saapui

 


"... sammalmättäät kutsuvat, nyt on syksy!" soi mielessä, kun maanantaiaamuna heräsin. Syyskuu alkoi.


Mökillä oli kauhea sumu, ei edes oman pihan toiselle puolelle näkynyt kunnolla. Toisaalta maisemassa näkyi satoja hämähäkinseittejä joka puolella, ja se oli todella kaunista. Vasta ennen yhtätoista alkoi sumu kadota ja nopeasti häipyikin.


Osa mustikanvarvuista on värjäytynyt punaiseksi, koivunlehtiä näkyy jo keltaisena, mutta sienet puuttuvat. Pihan kantarellipaikassa ei ole yhden yhtäkään! Ehkä kohta voisi nousta, kun kaksi päivää sateli vettä. Syyskuun alkamisesta huolimatta syksyn ensimmäinen viikko näyttää lämpötilojen osalta vielä kesäiseltä, +20 luvataan lähes joka päivä ja välillä päällekin. Ihan hauska syksyn aloitus!

sunnuntai 31. elokuuta 2025

Skotlannin rannikolta

 


Olen lukenut kirjoja tänä kesänä enemmän kuin vuosiin. Se on ollutkin tosi hauskaa! Nyt lainasin Karen Swanin Kesyttömän saaren. Se kertoon nuoresta, määrätietoisesta naisesta Skotlannin karulla saarella keskellä miehistä maailmaa.

Vähän on ollut takkuista lukea alkua. Odotan kuitenkin, että kirja imaisee mukaansa ja varmasti sellainenkin hetki vielä tulee. 

lauantai 30. elokuuta 2025

Pienet pupuset

 


Meillä loikkii pieniä pupusia pihalla. Ensin luulin, että niitä on vain yksi, mutta välillä ikkunasta seuratessa näytti kyllä siltä, että noin vilkasliikkeinen ei voi vain yksi rusakonpoikanen olla. Niinpä sitten yhtenä aamuna huomasin kaksi pupua apilanlehtien kimpussa. Välillä ne loikkivat villisti ja ottivat pikajuoksuspurtteja. Sitten taas keskittyivät puputtamaan einestä.

Minulla on monta hauskaa kuvaa niistä, mutta jostain syystä sain siirrettyä tänne vain yhden kuvan. No, hyvä näinkin!

torstai 28. elokuuta 2025

Herätys päiväunilta

 


Tänään kärräsin mökillä klapeja liiteriin ja sen jälkeen päätin ottaa pienet päiväunet. Olin juuri nukahtamaisillani, kun oveen koputettiin. En odottanut ketään eikä naapureissakaan ollut mökkiläisiä. Kukahan mahtoi olla ovella?

Huomasin pihalla jonkun firman auton. Ehkä sähköfirmasta tultiin vaihtamaan sähkömittaria? No, ei. Pihalla oli kaksi kattofirman nuorta työntekijää, jotka alkoivat jutustelemaan mukavia. "Olemme tuossa järven toisella puolella tekemässä kattoremonttia XX:n luona. Satutko muuten tuntemaan? Käymme samalla kysymässä, onko muilla tarvetta. Missä asut vakituisesti? Ai, no siellä tehtiin juuri XX:n kiinteistöön..." Juttu luisti ja kysymyksiä sateli. Vastasin valikoidusti. Kun juttu vain jatkui, sanoin suoraan, että taidamme tuhlata toistemme aikaa. Jos minulla on tarvetta, otan yhteyttä. Hei,hei!

Ihan fiksuja poikia. Ymmärsivät heti ja toivottelivat hyvät syksyn alut. Mietiskelin itsekseni, mistä ihmeestä olivat löytäneet tänne syrjäiselle rantakolkalle? Taitavat olla työt vähissä...

sunnuntai 24. elokuuta 2025

Stadionilla

 


Viikonloppu sujui pääkaupungissa. Perjantaina olimme suvun nuorten kanssa Ultra Bran keikalla stadionilla yhdessä 40 000 muun kuuntelijan kanssa. Olihan se ihan hienoa, vaikken mikä suuri fani olekaan. Keltaisia sadetakkeja pilkisteli täplinä joka puolelta.

Korvatulpat hieman häiritsivät musiikin laatua, mutta ilman niitä ei voinut olla, jos aikoi säilyttää sen vähänkin, mikä kuulosta on vielä koulutyön jälkeen jäljellä. Katselin keikkaa uudestaan tv:n kautta kotona, jotta sain paremman käsityksen musiikin laadusta.


Kyllähän homman eteen oli vaivaa nähty. Yli neljäsataa muusikkoa - nuorta ja vanhaa - lavalla ja koko koneistossa kuulemma tuhat. Ihan spektaakkelihan tuo oli, joka on kiva kokea kerran elämässään. Ihmiset olivat iloisia ja ystävällisiä, tunnelma korkealla. Ehkä hienoin kohta oli, kun koko stadion lauloi yhdessä "Pensaiden kaikki laulavat linnut aamulla ennen seitsemää...". Lopuksi nähtiin vielä pieni pätkä ilotulitusta viimeisen kappaleen lopussa.

Hieman ihmettelin joidenkin arvostelevia kommentteja taistolaisesta puuhasta. Itse en koe Ultra Brata näin, pikemminkin taitavana parodiana Agit Propin tyylistä ja kantaaottavana nuorten mielipiteenä maailman asioihin silloin alkuaikoina. Nyt ei enää olla edes nuoria... ;>)

Ilmeisen tyytyväisenä kuulijat lähtivät stadionilta. Koko päivän ainoa kommervenkki oli mahtua stadionin pysäkiltä bussiin. Kolmanteen tungettiin! Onneksi hotellilla juotiin kuumaa kaakaota ja teetä hieman viluiseen oloon, vaikka vaatetta oli päällä merinovillasta lähtien.

"Minä suojelen sinua kaikelta..." on soinut muutaman päivän korvien välissä. Soikoon vaan...

Ps. Nyt on noussut keskusteluun konsertin yhden solistin äänen puhtaus. Voi hyvänen aika! Tiedettiin, että keikka vedettiin oikeasti livenä eli ei taustanauhoja tai autotunea. Lisäksi puhaltimet ovat hyvin herkkiä ulkoilmasoitossa lämpötilan suhteen. Ainakin perjantaina sävelpuhtaus oli ihan hyvä, niin priimaa kuin se nyt ulkokeikalla tällaisissa olosuhteissa voi olla. Jos ei oikean livekeikan sävelpuhtautta kestä, kannattaa kuunnella levyltä tai valita keikka, jossa sävelpuhtaus on tehty vippaskonstein! Hyvä, ettei tässä konsertissa sellaisia toimia ollut käytössä.