Puupinon taidetta

Eilen harrastimme puutöitä eli siirsimme pressun alla olevan puupinon oikeaan paikkaan.

Sieltä löytyi myös muutama lahonnut puupölli, joissa oli muurahaisten pesärakennelma.

Puun kuoren alta löytyi myös kaunis valkoinen kuvio. Liekö sienen tekoa?

Kissankäpäliä

Mökin pihamaalla kukkii kissankäpälä vaaleanpunaisena. Valkoista oli ennen, mutta viime kesinä en ole sitä löytänyt. Vaaleanpunaiset ovat emikukintoja, valkoiset hedekukintoja.

Luin kasvikirjasta, että kissankäpälää ei ole enää yhtä helppo löytää kuin joitain vuosikymmeniä sitten. Yritänkin varoa ajamasta sitä matalaksi, kun pientä nurmikkoplänttiä leikkaan.

Kissankäpälä on viehättävä kasvi. Ennen sillä hoidettiin  maksavaivoja ja ruuansulatuskanavan verenvuotoja, nyt ehkä vain ihaillaan kaunista ulkomuotoa.

Metsätiellä

Metsässä kävely alkukesästä on huumaavan ihanaa. Eilen kuuntelin tiltalttia, punatulkkua, laulurastasta, käkeä ja monia muita tuttuja lintuja. Osan näinkin. Mökille tultuani piti vielä kuunnella netistä muutamaa lintua ja varmistaa lajinmääritys, sillä kerttuja en erota yhtään ilman apua. Nyt pitää nauttia lintujen äänistä, sillä nopeasti ne hiljenevät kesän edetessä.

Kesken kaiken kuului ojan toiselta puolelta räpiköintiä ja pyyemo hyppäsi tielle. Koska sillä oli ilmeisesti poikaset lähellä, se näytteli kolmen metrin päässä minusta vaivaista ja yritti houkutella mukaansa. No, en ollut uhka sen jälkeläisille, joten erosimme ystävinä. Jatkoin matkaani ja se lensi tien toiselle puolelle.

Peltojen keskellä, tien reunassa kukki jo monenlaiset kesäkukat: Metsäkurjenpolvi, niittynätkelmä, hiirenvirna, ojakellukka, nurmitädyke ja koiranputki ihastuttivat kauneudellaan. Onneksi tänne ei vielä ole levinnyt kaiken alleen nielevä lupiini. Tosin puolen kilometrin päässä taitaa olla lähin lupiiniesiintymä.

Keräsin ojanpenkereeltä kimpun aho-orvokkeja ja poimulehden kukkia. Päivänkakkaratkin ovat jo nupuillaan, joten juhannuskimppuun niitä varmasti ensi viikolla löytyy. Kesä ja luonto ovat kohta kauneimmillaan!

Järvellä ennen ja jälkeen ukkosen

Musiikkia ja luontokuvia

Eilen osallistuimme Kurufest-kamarimusiikkifestivaalilla iltamakonserttiin yhdessä ystäväpariskunnan kanssa. Konserttipaikkana oli Parkkuun seuratalo, jonne ajellessa jo ukkonen jyrähteli ja vettäkin satoi välillä oikein kunnolla.

Kolmipäiväinen Kurufest-kamarimusiikkitapahtuma järjestettiin Ylöjärvellä 13.kertaa. Sen taiteellisina johtajina toimivat Heini ja Tuomas Lehto.

Kurufestin taitelijoista osa (esim. sellisti Tuomas Lehto, klarinetisti Reijo Koskinen, viulistit Petri Aarnio ja Ville Koponen,) ovat tuttuja RSO:n riveistä. Nyt he ystävineen soittivat Vivaldin Vuodenajat sekä muutamia muita klassisia kappaleita. Mielenkiintoiseksi konsertin tekivät luontokuvaaja Kimmo Mäkirannan valokuvat, jotka kulkivat rinnakkkain musiikin kanssa. Todella taidokkaita otoksia!

Välillä ulkona jyristelevä ukkonen antoi mausteita konsertille. Erityisen hyvin jyrinä sopi Lapista otettujen revontulikuvien taustaksi. Ihan kuin jyrinät olisi tilattu konserttia varten!

Seuratalon seinillä oli näyttely Mäkirannan valokuvista

Eteisen seiniä koristivat kymmenet täytetyt linnut. Väliajalla tarjoiltiin marttojen kahvit suolaisen piirakan ja nisun kera.

En ole aiemmin Kurufestiin osallistunut. Konsertti oli oikein mukava, joten varmasti jatkossakin alkukesän retki suuntautuu Kuruun kamarimusiikista nauttimaan.

Lahjasukat

Maalla posti pitää hakea puolentoista kilometrin päästä, ison tien varresta. On niin kivaa kävellä postimatkalla metsätietä pelloille ja sitten tienvarteen. Matka, reilu 3 km, on juuri sopiva päivän kävelylenkki.

Tänään minua odotti postilaatikossa yllätyspaketti. Sieltä ilmestyi "musikaaliset" villasukat. Aivan ihanat! Kiitos, Anna-Leena!

Mukana oli kiinalainen, nukkuva kissa kortin muodossa. Mau!

Villasukkia tarvitaan ajoittain myös Suomen kesässä. Ainakin minä tarvitsen!

Kesämietteitä

Olen kiitollinen lomasta ja kesästä. Työvuosi oli raskas ja kiireinen, joten oikein ihmettelen, miten hyvin olen jo parissa päivässä päässyt irti työstä ja asettunut lomalaiseksi. Parina viime keväänä olemme kesäkuun alussa heti kevätjuhlan jälkeen lähteneet johonkin, mutta nyt en jaksanut ajatellakaan laukkujen pakkaamista. Tuntuu hyvältä vain olla tutussa ympäristössä.

Parasta on elää oman aikataulun mukaan ja tehdä sitä, mitä huvittaa. Tänään ihmettelin, miten pihlajat jo avaavat kukkiaan ja pari päivää sitten ihastelimme joutsenperhettä, jolla oli 5 pientä poikasta.

Sunnuntaina ajelimme maalaismaisemissa. Rypsipelto kauniisti kellersi ja koiranputkien viehättävä valkoinen harso reunusti ojanpenkereitä. Syksyllä kylvetty ruis oli jo tehnyt laihan tähkän. Siitä se vähitellen pullistuu kesän edetessä.

Mökkipihalla puna-ailakki kukkii, samoin nurmitädyke. Eilen istuttelin myös kesäkukkia orvokkien lisäksi. Tänään aamupäivällä laitoimme vesipumpun letkuineen paikoilleen ja nyt voi iloita sisällä hanoista virtaavasta järvivedestä. Jo sitä kannettiinkin kuukausi ämpärillä rannasta tänne ylös! Kesän pienet ilot täyttävät riemullisen mielen.

Toukokuussa yritin joka päivä tarkkailla luontoa, mutta silti tuntui monet asiat liian nopeasti lipuvan ohitse - leskenlehdet, hiirenkorvat, kurkiaurat... Nyt, kun työ ei häiritse, on voimaannuttavaa vain kuljeskella ulkona ja katsella, kuunnella ja nuuhkia alkukesän monia luonnonihmeitä. Äsken mustarastaan huilu kuului mökin takaa ja kuikka huuteli järvellä. Päivällä 15 joutsenta lipui majesteetillisesti keskellä järveä välillä töräytellen torveaan toisilleen. Kielojen huumaava tuoksu ja kauneus hellii aisteja eikä edes hyttysten verenhimoinen parvi haittaa. Nekin kuuluvat tähän ajanjaksoon.

Kyllä Suomen kesä on kaunis, kun sitä pitkän, pimeän talven jälkeen vihdoin todeksi eletään!

Kukkien keskellä

Luonto kasvattaa aivan ihanaa kukkaloistoa juuri tällä hetkellä.

Eilen keräsin maljakkoon sireenejä, tänään kieloja ja aho-orvokkeja. (Vai lienevätkö metsäsellaisia...)

Olen myös ihaillut oppilaiden kiitoskukkia - kiitollisuudella.

Eloamme on ihastuttanut melkein kakkosluokkalainen Samppa, joka on pari päivää hoidossa täällä. Tänään suurta huvitusta oli jauhaa papuja vanhalla isoisoäidin kahvimyllyllä. Sitten keitettiin tietenkin hyvät kahvit lettujen kera!

Loma!!!

Kesäloma on alkanut ja olen tapani mukaan onnellinen ja pökertynyt: Hektinen toukokuu kymmenen tunnin työpäivineen on ohi. (Välillä taisi mennä kellotaulukin ympäri!) Kun kaikki tehdään täysillä viimeiseen minuuttiin saakka ja sitten elämä hiljenee täysin, menee monta päivää tajutessa, että loma on todella nyt.

Niin ihanaa!!! Kesä on todella alkanut.

Kuoron kanssa retkellä

Helatorstaina olimme kuoron kevätretkellä Serlachius-museo Göstassa. Eniten minua kiinnosti uusi ripustus Kartanon klassikot, jota en ollut vielä ehtinyt nähdä. 

Kuraattori Veikko Halmetoja oli tehnyt runsaan ripustuksen, jossa esiteltiin niin taidesäätiön omistamia Suomen kultakauden teoksia kuin myös vanhoja eurooppalaisia klassikoita

Mukaan oli otettu myös uudenpia töitä.

Sasha Huber: SEA OF THE LOST

Emil Wikströmin Kalapoika oli päässyt puistosta sisätiloihin.

Anu Tuominen: Luonnos

Erityisesti minua kiinnosti näyttely Kaukana viileä varjo - pieni näyttely väreistä, jonka ovat suunnitelleet pääkuraattori Laura Kuurne sekä työtoverini, luokanopettaja ja väriasiantuntija Hannele Karppinen.

Päivi Hintsanen: Vaskenruosteyrttitarha

Kiitos, Hannele, hienosta näyttelystä! Erityisesti pidin näistä kahdesta edellisestä työstä: Miten arkinen värilaatikko voi muuttua taideteokseksi tai lasivitriini maagisen rauhoittavaksi värikokemukseksi.

Olli ja Bucklan - Ehrströmien elämä ja taide on esillä sekä Göstassa että Gustaf-museossa. Taiteilijapariskunnan töistä  suurin osa on ensimmäistä kertaa julkisesti näytteillä.

Näyttely oli mielenkiintoinen ja opas kertoi hauskoja, mutta myös traagisia yksityiskohtia. Yllä olevat teokset on maalannut Eric vasemmalla kädellään, kun hän vuonna 1927 menetti onnettomuuden jälkeen oikean kätensä. Jäin pitkäksi aikaa miettimään, mikä valtava suru, raivo, pettymys ja masennus taiteilijalle voi olla tällainen hirvittävä kohtalo. Eric ei kuitenkaan lamaantunut, vaan jatkoi taiteen tekemistä toisella kädellään - taitavasti.

Matthew Day Jacksonin näyttely Maa kertoo ajasta tuhat vuotta eteenpäin, jolloin tuhoutunut maailma on toipumassa uudenlaiseen elämään. Näyttelyyn liittyy myös roolipeli. Monenlaiset tunteet myllersivät mielessä sitä katsoessa. Erikoinen näyttely, joka pitää nähdä!

Taidekierroksen jälkeen joimme kahvit museon ravintolassa kera ihanan suklaaleivoksen. Kylläpä maistuikin hyvältä!

Retkeen oli mukava päättää laulukausi. Elokuussa jatketaan...