Kaksi puuta

Kaupunkikodin ikkunasta eilen aamulla...

Mökkirannasta pari viikkoa sitten...

Tyttöjen lentopalloa

Kummitytön lukioikäinen sisar harrastaa lentopalloa. Tänään olin katsomassa hänen A-tyttöjen turnaustaan. Lisäksi energinen tyttö pelaa myös seuransa naisten joukkueessa, joten sarjapelejä tulee kauden aikana aika paljon.

Yhden pelin kolmesta seurasin ja sain myöhemmin puhelinsoiton, että hopeaa tuli, hienoa! Kahviossa nautin seuran tyttöjen tukemiseksi hyvät kahvit omenapiirakan kera. Ulkona satoi välillä tihkuttaen, välillä kaatamalla, joten urheiluhalli oli ihan mukava paikka iltapäivän viettoon.

Ps. Aiemmin aamulla tapasin isän kahden alakouluikäisen lapsensa kanssa keräämässä roskia vesisateessa kaupungin keskustassa maailman siivouspäivän kunniaksi. Esimerkillistä viitseliäisyyttä ja ahkerointia! Kerroin vuolaat kiitokset, ja poimin minäkin muutaman roskan tiepuolesta kotiin tullessa. Ilman tätä ahkeraa kolmikkoa en olisi tiennyt roskapäivästä mitään. Kiitos valistuksesta!

Arjen mukavuutta

Kiva olla kotona! Kummallista, miten nopeasti kului neljä kuukautta kesäkodissa. Aikansa kutakin... Nyt on hauska olla taas sivistyksen parissa. 

Työpäivä oli kiireinen - kuten aina. Taakse ovat jääneet leppoisat työviikot. Nykypäivän työelämä on jatkuvasti hektistä, kun yhä pienemmällä tekijämäärällä puurretaan lisääntyviä työtehtäviä. 

Päätä päätin tuulettaa ja kävin vaeltelemassa Gösta-museossa vanhan taiteen parissa. Tein myös oman asetelman mustalle sametille ja istuin pitkään Sampsa Virkajärven puhuttelevien videoteosten äärellä, jotka hän on tehnyt vanhemmistaan. Taide teki tehtävänsä ja mieli oli paljon virkeämpi parituntisen retken jälkeen. 

Tällä hetkellä nautin hanasta tulevasta kuumasta vedestä, suihkusta ja sisävessasta. Vaihteeksi tosi hauskaa olla  kotona korkeuksissa ja katsella ilta-auringon valaisemaa, syksyiseksi muuttuvaa luontoa. 

Syksyn värejä jo

Vähän punertaa, vaikka sää on vielä ollut lähes kesäinen. 

Kirkon juhla

Yksi seurakuntamme kirkoista täytti tänään 90 vuotta. Piispa Matti Repo oli toimittamassa juhlajumalanpalveluksen, jossa kuorollamme oli tärkeä osuus. Lauloimme seitsemän laulua, joista kolme ehtoollisen aikana. Messu oli samalla aloitus piispantarkastusprosessille seurakunnassamme.

Messu oli juhlava ja erityisesti iloitsin, että kirkossa oli paljon väkeä. Virsikirjatkin loppuivat kesken. Liekö väenpaljouteen osansa piispalla ja messun jälkeen tarjotulla lounaalla ja kirkkokahvilla.

Entinen kirkkoherramme Arja Karppinen piti messun päätökseksi juhlapuheen kirkkomme historiasta. Paikallisen tehdasyhtiön G. A. Serlachiuksen aikoinaan lahjoittama kirkko ja sen taideaarteet tekevät tietysti kirkon historiasta ja itse pyhäköstä mielenkiintoisen. Kirkon suunnitteli W. G. Palmqvist ja Alvar Cawénin alttaritaulu, jossa on paikallinen piikatyttö lapsensa kanssa tehdasyhtiön johtajan lampaiden ympäröimänä, on erikoinen. Taulun päällä on teksti: "Jumala on rakkaus".

Hannes Autereen puuveistoksia on kirkossa paljon, yhteensä 35: alttarikaiteessa, saarnatuolissa ja lehterin kaiteessa. Lisäksi eteisessä oleva vaivaisukkokin on hänen veistämänsä. Autereen reliefit kertovat Raamatun aiheista ja myös entisestä kirkollisesta elämästä kuin myös ihmisten maallisesta aherruksesta.

Isälleni oli -80-luvun alussa tärkeää, että kirkossamme olisi lähetyskynttelikkö. Hän ehti ennen kuolemaansa tehdä siitä aloitteen, ja äiti isän kuoleman jälkeen kustansi isän toiveiden mukaan kynttelikön materiaalin. Sen suunnitteli ja toteutti paikallinen käsityönopettaja Kauko Kirjavainen.

Ikkunoissa on kolme lasimaalausta, joista kaksi myös Cawénin käsialaa. Erikoisin on urkuparvella oleva E. Ehrströmin lasimaalaus, jossa on tehdasyhtiön alkukirjaimet ja paperirulla, jota enkelit pitelevät käsissään. Kirkossamme säilytetään myös Serlachius-suvun morsiuskruunua, jota saa omissa häissään käyttää paikkakunnalla syntynyt morsian.

Piispan pitämä messu oli mieleenpainuva, kuten aina. Ihailen Matti Revon luontevaa toimintaa ja ihmisläheistä tapaa puhua seurakuntalaisille. Valitettavasti en itse ehtinyt enää osallistua piispan johdolla tapahtuneeseen työskentelyyn srk-talossa. 

Iloitsen, että kirkko näkyy kotini ikkunoista ja kellot kuuluvat vaimeasti sisälle saakka, jos hoksaa kuunnella. 

Juhlan jälkeen siirrytään syksyiseen arkeen. Minutkin taitaa kohta "routa kotiin ajaa". Neljän kuukauden mökkikausi on vähitellen päättymässä.

Sieniä sittenkin

Viikonloppu tuli taas tarpeeseen. On ollut voimaannuttavaa vaellella täällä metsän keskellä ja nauttia järvimaiseman syksyisestä hiljaisuudesta. 

Päiväkävelyllä huomasin, että sieniä on putkahtanut esille. Luulin jo, että kuiva kesä kuihdutti sienisadot kokonaan. Metsätien varrella oli karvarouskuja, kuusten alla lampaankääpää, nummitatteja oli paljon ja "roskasieniä" jos vaikka kuinka. 

Mökin pihasta heittelin metsikköön isot kasat koivunkantosientä. Sehän on hyvä sieni, mutta minun sienestämiseni on nyt ohi, kun vatsa ei kestä juuri muuta kuin kantarellia ja pieniä määriä suolasieniä, jos ne on hyvin keitetty. Nytkin jätin kaikki sienet muiden kerättäviksi. 

Yksi kantarelli löytyi...

Uutta ja vanhaa

Tampereella kävellessä yhtäkkiä huomasin, etten ollut tästä kuvakulmasta koskaan ortodoksikirkkoa katsellut. Hotelli Torni asettautui maisemassa aivan kirkon tuntumaan, joten oli pakko ikuistaa   näkymä.

Uutta ja vanhaa, trendikästä ja perinteistä... Adjektiivipareja kuvaamaan tätä maisemaa löytyisi useita. Mielestäni kauniita rakennuksia molemmat - omalla tavallaan, vaikka hotellin ulkomuotoa kovasti arvostellaankin. 

Sunnuntai-illan auringonlasku

Souturetkellä

Aamusumuja