sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Bachia sunnuntain iloksi

            

Matka rypsipeltojen keltaiseksi värjäämässä maalaismaisemassa vei tänään Musiikkia! Ruovesi -festivaalin Bach- tuokioon Sofia Magdalenan kirkkoon. Messun yhteyteen oli ripoteltu barokin säveliä taitavasti esitettynä.

Pianoduo Inge Spinette ja Jan Michiels soittivat nelikätisesti tuttua Bachin musiikkia, mutta suuri ihastus ja uusi tuttavuus oli sopraano Lore Binon -kaikki Belgiasta. Binon on myös viulisti, mutta laulaminen on vienyt voiton. Kaunista ja kuulasta ääntä olisi voinut kuunnella vaikka kuinka kauan. Lisäksi säestyskokoonpanossa soitti mukana huilisti ja koko festivaalin taiteellinen suunnittelija Anna Aminoff. 

Aamun aloitukseksi nautittavasti tulkittua Bachia, josta kovasti pidin, vaikka en mikään suuri Bach-fani olekaan. Hyvin soitetusta klassisesta musiikista ei koskaan voi tulla muuta kuin hyvälle mielelle. Ja sitä tämä taas oli. :>)

            

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Katutaidetta


Taidekaupunkimme on taas repäissyt kesän kunniaksi mukavalla tavalla: Liikkeiden sisäänkäyntien eteen asfalttiin on maalattu iloisen näköisiä räsymattoja. 


Kukkakaupan edessä on kukka-aihe ja  liikuntaseuran fanituotteita myyvän liikkeen edessä on seuran värit. Tavallisen ja aidon näköisiä räsymattoja on monessa paikassa. 


Myös koulumme sisäänkäynnin eteen piti tulla mattoja, mutta en käynyt katsomassa, ovatko ne toteutuneet. Maalasimme viime syksynä lasten kanssa itse, mutta ne eivät valitettavasti pysyneet asfaltissa kevääseen asti. Ilmeisesti kosteus oli liian suuri. 

Matot ovat hauska idea ja helppotajuista nykytaidetta. 

torstai 28. kesäkuuta 2018

Merikannon musiikkia


Elämälle! - Merikanto 150 vuotta

Musiikkia! Ruovesi - viikko on menossa. Osallistuimme Valtteri Torikan Merikanto-konserttiin tiistai-iltana Ruoveden kirkossa. Tulimme paikalle tuntia aiemmin huomataksemmme vain, että jokainen parkkipaikka oli jo varattu ja kirkon piha mustanaan ihmisiä. Julkisuus lisää mielenkiintoa!

En seurannut Torikan edesottamuksia kevyen musiikkiviihteen saralla tv:ssä Tähdet Tähdet -kilpailussa 2015, mutta toki voittonsa vuoksi yhden laulun häneltä kuuntelin. Kyllä hän huomattavan hyvin lauloi kevyttäkin musiikkia. Klassisen laulun puolella hän oli jo tunnettu baritoni niihin aikoihin - olihan hän voittanut Lappeenrannan laulukilpailun jo vuonna 2010 ja saanut Martti Talvela -palkinnon ja apurahan 2013.

Tiistain konsertissa Torikka lauloi tenorina Merikannon tunnetuimpia sävellyksiä säestäjänään Marko Hilpo. Lisäksi Merikanto-improvisointia uruilla soitti Pétur Sakari.

Konsertti oli ihan mukava täydessä kirkossa kuunneltuna. Merikannon laulumusiikki on hienoa, kesäillan konserttiin hyvin sopivaa ja taitavasti Torikka sitä tulkitsi. Erityisesti pidin laulujen ryhmittelystä tiiviiksi neljän laulun seteiksi, jolloin yleisö ei päässyt turhaan aplodeeraamaan joka laulun väliin. Nopeat siirtymät oli tehty taiten, toisin kuin muinoiset YL:n nuoret omassaan.  Juhlavuoteen sopiva konsertti, jonka väkimääräkin todisti. 

Hilposta pianistina pidin erityisesti. Hän osasi tukea laulajaa eleettömästi mutta myös vivahteikkaasti musiikin sitä vaatiessa. Lisäksi meille soitettiin Valse lente, jota kuunnellessa tuli mieleen omat nuoruusvuodet, joihin liittyi Merikannon musiikki itse soitettuna tai toisia säestäen. Hilpoa olen moneen kertaan kuullut livenä eri festivaaleilla, Torikkaa kuulin nyt ensi kertaa.

Urkuimprovisaatioista osa oli mielenkiintoisia, osa vähän liian vauhdikkaan nykyaikaisia minun makuuni. Sakari on tällä hetkellä yksi meidän lupaavimmista nuorista urkureista. Hän on muuten asunut useita vuosia Islannissa ja sieltä on hänen toinen etunimensäkin, jota hän nyt käyttää. 

Kiva, kun pienillä paikkakunnilla kesällä tapahtuu kaikenlaista. Musiikkia! Ruovesi jatkuu tämän viikon ajan, ja mukavia konsertteja on jäljellä, varmaan myös lippuja.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Mustikoita


On sitä aikoihin eletty, kun ensimmäisen kypsän mustikan saa laittaa suuhunsa juhannuksena! Mökin rinteessä sinertää. Ei niitä vielä voi kerätä, mutta tarkasti katsomalla saa silloin, tällöin jokusen suuhunsa.

Uutisissa kerrottiin, että mansikoita kannattaa säilöä jo tästä viikosta lähtien. Satokausi ei ehkä ole pitkä. Voi olla, että en säilö, sillä pakkasessa on vielä paljon viime vuotista mansikkaa. Sen sijaan tuoreita marjoja syödään niin paljon kuin mahaan mahtuu. Se on parasta säilömistä!


tiistai 26. kesäkuuta 2018

Mozzarellasalaatti


Minua on ilahdutettu lähiruoalla. Ei haittaa, vaikka tomaattien perässä ajetaan 14 km! Lähellä kasvatetut maistuvat niin paljon maukkaammilta.

Punaisesta ja keltaisesta tomaatista juuston, tuoreen basilikan ja mausteiden kanssa saa kevyen kesäruoan. Jätetään kertomatta hirven sisäfileen ja bataatinlohkojen osuus! ;>) Nam!

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Suuri maailma



Join aamukahvia verannalla, ja yhtäkkiä kirjosieponpoikanen teki mahalaskun kukkapurkkiin. Se tähtäsi räystään reunalle, mutta vielä ensilennolla pienet siivet eivät totelleet. Pihapöntön tyhjennys oli käynnissä.


Kohta toinen poikanen lähti siipiään kokeilemaan ja lensi minun ja mökin seinän välistä. Hyvä, ettei tullut törmäystä.


Oli hauska seurata, miten laskeutuminen sujui ensin "hairaise kiinni, mistä saat" -tekniikalla, mutta vähitellen oksalle laskeutuminenkin onnistui huojuen ja vimmatusti siipiä räpyttäen.


Ensilennon jälkeen siivenaluset putsattiin tarkasti ja pienestä nokasta lähti kuuluva kerjuuääni.


Kummasti ne emot löytävät hajallaan pihapiirissä räpiköivät poikasensa. Onnea matkaan, pienet siivekkäät!

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Juhannussunnuntai


Ja silloin on Suomessa sunnuntai
ja sen pirteissä pyhäinen rauha,
ja käki taas helkkyvi koivussai,
ja tuulonen lietsovi lauha,
ja laajoina laihot ne aaltoaa,
ja saunat notkoissa sauhuaa...

                                                                     (Ilmari Kianto: Ne tahtovat)

lauantai 23. kesäkuuta 2018

Juhannuspäivänä


Ma tunnen vaaras ja vuoristovyös
ja kaskies sauhut ja uinuvat yös
ja synkkäin metsies aarniopuut
ja siintävät salmes ja vuonojes suut.

                                                              (Valter Juva: Karjalan kunnailla)

perjantai 22. kesäkuuta 2018

Juhannusaattona


Suvimaisema: lahdentyven,
saunaranta ja vene
ja helle, männiköntuoksu,
kukat, välkkyvät kalat,
lapsi, lapsia, lapset
ja vanha onnellinen kaiku:
Isä, hei!

                                                                                       (Lauri Viita: Onni)

torstai 21. kesäkuuta 2018

Suven sällien konsertti


Ylioppilaskunnan laulajien kesäkuoro Suven sällit konsertoi mökkipaikkakunnalla. Kuorossa laulavat kuusi ystävystä ovat elvyttäneet kuoron satavuotisen perinteen tuoden mieskuoromusiikkia "joka niemeen ja notkoon". Mukava idea. Kirkkokonsertissa nuoret laulajat esittivät kesäisiä säveliä, serenadeja sekä uutta ja vanhaa mieskuoromusiikkia.


Kyllähän pojat laulaa osasivat! Parasta konsertissa olivat isänmaalliset laulut. Nuijamiesten marssi, Suomen laulu, Oi, kallis Suomenmaa ja Finlandia kajahtivat komeasti. Nyanssejakin löytyi.

Minua vain häiritsi suunnattomasti sekava ohjelmisto, jossa laulettiin vähän kaikkea. Myös sellaista ohjelmistoa, joka ei mielestäni kuulu kirkkoon laisinkaan. Vähän huvitti, kun peräkkäin kuultiin Ranskalaiset korot ja Tule kanssani, Herra Jeesus. Vielä kun laulujen väleissä ei ollut hengähdystaukoa juuri ollenkaan, vaan laulut vaihtuivat hurjalla vauhdilla, tuli kuulijalla merkillinen olo: Edellisen laulun tunnelma sotki pitkän aikaa seuraavaa laulua.

Kuorolaisten äänten tasapainossa oli myös toivomisen varaa. Jotkut laulajat leikkasivat läpi, mutta pienessä ryhmässä laulaminen onkin herkkää puuhaa, jossa kokemus auttaa. Nuoret ovat vasta kuorolaulamisen taipaleen alussa, vaikka ovatkin laulaneet aiemmin Sibelius-lukion kamarikuorossa.

Konsertti oli ihan kuulemisen arvoinen, nuorta intoa tihkuva. Pienillä muutoksilla siitä olisi tullut jopa nautittava. Aplodeista päätellen yleisö oli innoissaan, vaikka minä en ehkä niinkään. Kiva oli kuitenkin olla ukkosen ulkona rymistellessä kesäisiä säveliä kuuntelemassa.