Mietteitä

                        

Olo on mietteliäs kuin tällä kalassa istuvalla kissalla...

Eilen autolla ajaessa kuulin Riki Sorsan kuolemasta. Muuttohaukka on päässyt kotiin... Tuntui surulliselta. Viime vuosina seurasin ihaillen hänen työtään Syöpäjärjestöjen hyvän tahdon lähettiläänä sekä koskettavaa tietoiskuvideota omasta syövästään, jonka hän teki vasta hiljan. Hienoa, että hän kertoi omista kokemuksistaan niin avoimesti. Pidin myös joistain hänen lauluistaan.

Muutama viikko sitten kuulin erään tutun sairastuneen syöpään. Tuntui niin kurjalta. Itse saman kokeneena tietää, kuinka pitkä ja vaikea taistelu sairautta vastaan on edessä. 

En itse enää aktiivisesti mieti omia syöpäkokemuksiani, mutta tällaiset uutiset tuovat ne aina väistämättä pintaan. Koen myös, että omasta sairastetusta syövästä ei kokonaan pääse eroon koskaan. Muistot kulkevat mukana ja se pienen pieni tietoisuus, että mitä tahansa voi tapahtua koska tahansa.

Elämä on ihanaa, kallisarvoista ja pienet hetket tärkeitä, kuten vaikka istua mietteliäänä kalassa hiljaisena kesäiltana puukissaystäväni tapaan. Osaisipa nauttia elämän jokaisesta päivästä silloin, kun kaikki on suhteellisen hyvin!

Voimia kaikille, jotka taistelevat sairauden tuomien murheiden kanssa. 

Suven lämmössä

                   

Neljän päivän loman aikana tuli kesä ja ihana lämpö, hiirenkorvat ja käen kukunta. Nyt on jo isot lehdet kaupungissa, mutta täällä järven rannalla ei olla vielä niin pitkällä.

Äidin muutto ryhmäkotiin tapahtui perjantaina. Viemme hänelle omia huonekaluja, tauluja seinille ja henkilökohtaisia tavaroita, jotta saatiin uusi koti hänen näköisekseen. Tilavasta huoneesta tuli ihan mukava. Muutto otti enemmän voimille henkisesti kuin fyysisesti. Eipä ole koskaan ollut niin vaikeaa laulaa äitienpäivänä Orvokkini tummasilmä -laulua, kuin oli nyt. Onneksi äiti lauloi mukana, sillä minun ääneni sortui monessa kohtaa. Oma äiti pyörätuolissa uudessa hoitokodissa... On siinä sulattelemista myös meille lapsille.

Henkilökunta otti äidin lämpöisesti vastaan ja paikka tuntuu oikein mukavalta. Olen iloinen, että äiti on juuri tässä ryhmäkodissa asiantuntevien sekä ystävällisten hoitajien huomassa. Meidän lasten huolitaakka on nyt paljon pienempi. Olen pistäytynyt katsomassa joka päivä ja samalla nimikoinut vaatteita ensi hätään. Onneksi pesulassa voivat jatkaa hommaa, jotta en ihan hulluksi tule sen puuhan kanssa!

Aurinko laskee tummien pilvien alle. Nyt viilenee ja saattaa sataakin. Tänään hieman ukkosti. Ei tarvitsekaan vielä olla näin kuumaa, sillä oppilaiden jaksaminen koulussa on suoraan verrannollinen lämpötilaan. Alkuviikolla on ollut säpinää, kun mieli on jo kesäpuuhissa. Vielä pitää kuitenkin ahertaa,  niin lasten kuin koulun aikuistenkin.

Oikea kesäpäivä

Toukokuun alku ja näin ihanan aurinkoista ja lämmintä!

Koko päivän olen ollut ulkona ja nauttinut. Virkistävien, pitkien yöunien jälkeen söin aamupalan ulkona. Sain seuraa vähäksi aikaa, jonka jälkeen lähdin istuttamaan orvokit isovanhempieni haudoille. 

Samalla etsiskelin viirupöllön pesää, mutta ei löytynyt kuten ei viimekään vuonna. Toissakeväänä sain ihmeellisen luontokokemuksen, kun aivan sattumalta osuin pesälle - ihan muutaman metrin päähän. Onneksi emo ei hyökännyt päälleni vaan katsella killisteli minua pää kallellaan suurilla silmillään. Myöhemmin kuvasin poikasetkin. 

Vaikka oli pyhäpäivä, imuroin auton ja pesin kuramatot, kun kerrankin oli siihen hyvää aikaa. Keinussa olen nautiskellut ja vain levännyt katsellen kirjosiepon ja västäräkin touhuja. Koivuihin on ilmestyneet pienet hiirenkorvat ja nurmikko on alkanut vihertää. Valkovuokot kukkivat, kohta narsissitkin. Järvellä on näkynyt veneilijöitä. 

Ihanan raukea olo lämmöstä, auringosta ja puuhastelusta. Tuntuu jo kesältä!

Uupuneena

               

Lyhyt työviikko, mutta ihan poikki olen ollut tänään. Olisi ollut kiva tulla mökille ajoissa iltapäivällä, mutta toisin kävi.

Viime viikolla saimme tietää, että äiti saa pysyvän tehostetun asumisen paikan ryhmäkodista, joten hän ei enää palaa takaisin kotiin. Olemme huojentuneita, sillä talvi oli jo vaikea kaikkine kaatumisineen. Hän ei kerta kaikkiaan enää pärjää kotona. Nyt tuntuu, että suuri huoli on nostettu pois hartioilta.

Tänään ilmoitettiin, että muuttopäivä on perjantai. Kävin viemässä uuteen asuntoon jo vaatteita ja perjantaiaamuna viemme vähän lisää huonekaluja ja muita äidin tavaroita, jotta huoneesta saisi hänen näköisensä.

Saa nähdä, miten hän uuteen paikkaan kotiutuu. Palvelukeskus on aivan lähellä hänen entistä kotiaan, joten paikka on meille omaisille mitä parhain, kävelymatkan päässä meidänkin kodeistamme.

Työpäivä ja äidin asioiden hoito imi minusta viimeisetkin tarmon rippeet. Kävin vielä laittamassa isän haudan kuntoon ja mökillä istutin muutamaan astiaan orvokkeja. Muuta en sitten jaksanutkaan. Tyyni järvi ja lämmin ilta, mutta minä kömmin nukkumaan.

Huomenna on uusi päivä - toivottavasti uudet voimat myös.

Kauniit aamut ja illat

                

Tulin torstaina tänne mökille. Ensin oli viileää, pilvistä ja sateistakin, mutta nyt säät vain paranevat. Loppuviikolla voi jo puhua kesäisistä lämmöistä. 

Olen nauttinut. Mökillä asumisen hyvät puolet ovat kauniit aamut ja illat, joita ei ehtisi kokea, jos yöksi pitäisi aina palata kaupunkiin. Äskenkin kävin rannassa vain katsomassa rusottavaa auringonlaskua peilityynessä järven pinnassa. Kuikat huutelivat ja teeret kukersivat. Ei malttaisi palata sisälle laisinkaan!

Vappuviikonloppuna haravoin ja istutin ruukkuihin orvokkeja. Oli ihana myös vain levätä viikon rasituksista, nauttia auringosta sekä saunoa ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Luonnon seuraaminen, maasta työntyvät kevätkukat, linnut, perhoset... Paljon tapahtuu kaikenlaista keväistä ympärillä, kunhan vain ehtisi tarkasti kaikki havainnoida. 

On niin mukavaa elää kevättä pimeän, pitkän talven jälkeen.

Vappuaamun ihanuus

                 

... jostain saapuu sahatun puun tuoksu.

Rannan avovettä sorsan siipi viipottaa.

Outo onni olemuksen saa...

                               (V. Rouhiainen)

                 

Vihdoin...

                   

              Minne me muutamme kesäksi majan?

              Missä me vietämme kultaisen ajan?

              Hauskaa vappua!

Siivousta ja siivousta ja...

Viime viikon iltapäivät ovat menneet mökkiä talven jäljiltä siivotessa. Lauantaina oli veso-koulutuspäivä, joka hieman hidasti tahtia. Sunnuntaina jälleen ahersin - vaikka lepopäivä olikin - pitkän päivän mökillä. Siivous onkin melkein valmis. Huomenna on jäljellä enää lattioiden pesu.

Tänään en kokouksen vuoksi päässyt keskeneräisen homman kimppuun, mutta siivosin täällä kotona. On kiva jättää talvikoti siistiksi, sillä toukokuussa tulee kuitenkin muutama kaupunkiyö pakon sanelemana. Nyt on kyllä olo vähän vetämätön, mutta onneksi tässä syvästi inhoamassani siivousrumbassa jo kalkkiviivoilla ollaan.

Mökillä oli krookuksia noussut kukkimaan ja valkovuokoissakin näkyi nuput. Suunnittelin huomenna nappaavani mukaan orvokkeja. Täytyyhän vapuksi niitä olla muutamassa purkissa. (No, rehellisesti sanoen ei jää muutamaan, sillä orvokit ovat lempikukkiani.)

Mökille muutto häämöttää... Niin ihanaa!!!

Uudet renkaat

Niin katosi yli 500 euroa silmänräpäyksessä! 

Kävin viikolla ostamassa uudet kesärenkaat. Vielä olisin osan kesästä voinut ajaa vanhoilla, mutta en halunnut. Väärissä asioissa ei pidä säästää. Kuluneet renkaat ovat kuitenkin riski. Auton huolto olisi vielä edessä, mutta siirrän sitä loman alkuun, niin on paremmin aikaa. 

Autoilu maksaa. Saa nähdä, mitä tapahtuu, jos tiestö siirtyy uusiin käsiin ja monet muutokset nykyiseen verrattuna tulevat voimaan. Aika näyttää. Luulen kuitenkin, että ajaminen ja auton ylläpito eivät tule halvemmaksi. Toisaalta maksan mielelläni siitä, millä saastutan luontoa. 

Meilläpäin on melkein pakko omistaa auto. Julkisia kulkuneuvoja kulkee vain harvakseen, emmekä ole isojen teiden varrella. Juuri lopetettiin niistä harvoistakin junavuoroista osa. Onneksi yksityinen taidemuseo laittoi bussivuoroja käyntiin, jotta ei ihan pussiin jääty esim. viikonloppuisin. Mökille en pääsisi mitenkään ilman omaa autoa.

Loppupäätelmä:  Kai sitä pitää kuitenkin olla iloinen maksaja, kun saa itse ajella, mihin lystää!

Jäät lähtivät

"Tuuli hiljaa henkäilee, aalto vapaa välkkyilee..." laulettiin ennen koulussa. 

Mökkijärvestä lähtivät eilen jäät. Ohikulkumatkalla piti kaula pitkällä kurkistella, onko vesi todella vapaa jääkannesta ja olihan se. Mukavaa!  Huomenna lähden katsomaan ja ihastelemaan, kun auringonkin pitäisi paistella. (Niin ja jatkamaan sitä siivoamista...)