Pikkupojan seurassa

Pariisin järkyttävien uutisten keskellä on ollut lohdullista saada viettää viikonloppuna aikaa 4-vuotiaan seurassa. 

Lauantaina kävimme mummia katsomassa ja Samppa oli oppinut sitten viime näkemän uuden sanan: vanhus. Hän kyseli, oliko mummi vanhus ja saatuaan myönteisen vastauksen kertoili vanhusten käyttävän rollaattoria ja joskus vaippoja. "Minä en käytä vaippoja, kun olen jo iso poika!"

Mummi luki hänelle monta Miina ja Manu -kirjaa ja oli mukava kuunnella, miten vanha opettaja muistisairaudesta huolimatta luki satuja eläytyen kuin luokassa konsanaan. Ja lapsenlapsi lumoutuneena hiiren hiljaa kuunteli!

Ajaessamme kynttilöitä viemään vaarin haudalle poika tokaisi minulle nauraen: "Sinä olet myös vanhus!" Kun vähän kieltelin, hän kikattaen totesi: "Äiti ei ole eikä isi, mutta sinä kyllä olet! Et ihan niin paljon kuin mummi." Siihen minun oli tyytyminen! Lasten suusta totuuden torvi toitottaa ;>D

"Vanhus-elämääni" on tänään kuulunut rauhallisen aamun jälkeen messu, äidin puolesta Kelan papereiden täyttöä, päiväunet ja iltapäivä rakkaan ystävän seurassa. Sukankudinkin on edistynyt ja vielä aion katsella televisiosta Silta-dekkarisarjan jakson. Rikosetsivä Saga on varsin kiehtova päähenkilö, varsinkin autismin kirjoon viittaavan persoonallisuutensa vuoksi. (Niistä murhista en niin välittäisi!)

Hyvää alkavaa viikkoa!

Pariisi

Kun pahan valta kasvaa ympärillä,

vahvista ääni toisen maailman,

niin että uuden virren sävelillä

kuulemme kansasi jo laulavan.

Hyvyyden voiman uskollinen suoja

piirittää meitä, kuinka käyneekin.

Illasta aamuun kanssamme on Luoja.

Häneltä saamme huomispäivänkin.

                                                                                (virsi 600)

Lapiot

Lunta ei ole mailla eikä halmeilla, mutta minä iltakävelyn yhteydessä raahasin kaupasta 14 lasten lumilapiota. Mahtoi olla hauska näky!

Koulumme lumilapiot ovat vähissä. Sain aikaiseksi hoitaa asian kuntoon, vaikka se ei vielä olekaan ajankohtaista. Käytämme näitä ensin joulujuhlaohjelmassamme ja sitten joutavat pihalle. Juhlaan saakka pärjätään vanhoilla.

- * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - *

Ihanaa, että viikonloppu on alkanut. Viikko sisälsi taloyhtiöiden ja äidin asioiden hoitoa, arviointikeskusteluja iltaisin koululla sekä kaiken näköisiä työhärdellejä. Tuntuu hyvältä, kun edessä on täysin vapaa viikonloppu, jolloin voi tehdä, mitä huvittaa. Nukkua!!!

Pöydällä ilahduttaa saamani kukkakimppu, lyhdyssä palaa kynttilä, olo on väsyneen raukea. Kömmin yöpuulle!

Tyky-ilta

                                                                                             (Jaakobin taivaallinen veri,

                                                                                              kuva: Serlachius-museo

                                                                                              Gösta)

Tyky-iltapäivä pidettiin eilen museossa. Saimme tutustua upeaan Anselm Kieferin näyttelyyn, jonka valtavan kokoiset teokset tekivät vaikutuksen - ainakin minuun.

Ensimmäisen kerran Suomessa näin laajasti esitellyt Kieferin monikerroksiset työt mykistivät. Taiteilija käyttää lähtökohtana historiaa, mytologiaa ja kirjallisuutta käsitellen erilaisia käännekohtia, erityisesti vaiettuja asioita sekä kipupisteitä. 

Työt olivat valtavan kookkaita, osa myös hyvin raskaita. Reliefimäisyys, sementin, lyijyn, piikkilangan, mutta toisaalta myös kasvien, hiekan ja tuhkan käyttö, tekevät teoksista hyvin mielenkiintoisia.

 Minua puhutteli erityisesti värimaailma, sen harmaan, mustan, valkoisen ja ruskean eri sävyt. Näin ensin vain ihanat, elävät väripinnat, vasta myöhemmin yksityiskohdat, jolloin tunnelma jonkin verran muuttui. Joka tapauksessa teoksissa riittäisi sulattelemista, vaikka niitä katselisi monen monituista kertaa.

Oli myös mielenkiintoista osallistua opastukseen, jolloin töistä sai paljon enemmän irti. Olinkin aiemmin käynyt ne ihan vain omin päin katsomassa. Lopuksi söimme päivällisen museon ravintolassa, joten saimme tuhdin annoksen kulinaristista nautintoa myös. 

Oikein mielenkiintoinen tyky-ilta. "Näist mie tykkään!"

...jos vain pelaisi!

                                         

Voi ei! Luulin tekeväni illalla töissä nopeasti erään tulostusjutun, mutta mitä vielä! Väritulostin, jonka pulmista reklamoin jo viikkoja sitten, ei toiminut nytkään, joten jouduin turvautumaan liimaa-leikkaa -systeemiin, Luulin selviäväni puolessa tunnissa suunnittelemistani töistä, nyt vierähti kolminkertainen aika!

Helpointa olisi tulostaa suoraan kopiokoneelle. Meillä on uusi sellainen, mutta kukaan ei ole vielä ehtinyt sitä kytkeä niin, että tietokoneilta voisi sinne suoraan tulostaa. Kaikki on niin vahvojen suojauksien takana, että itse ei voi tehdä mitään. Odottelemme... Kuinkahan kauan?

Tietotekniikka on todella mukavaa, kun se toimii. Tänään sain niin tarpeekseni tökkivistä laitteista! Lopuksi kaiken tuhertamisen kruunasi vielä mailakasa, jota olen yrittänyt paimentaa oikeaan paikkaan huonolla menestyksellä. Se rösähti lattialle vieden mennessään laatikon, joka sisälsi kyniä, nuppineuloja, nastoja, klemmareita ym. Kaikki sikin sokin lattialle!

No, jospa huomenna sujuisi paremmin!

Isänpäivänä

Eilen illalla laittelin muutamat sisustusvalot paikoilleen. Harmaa tihkusade, paljaat puut, pimeys... Kyllä nyt on se kunnon syksy alkanut. Tuntuu mukavammalta, kun iltaisin voi sytytellä valoja ja kynttilöitä tunnelmaa luomaan. Parvekkeella palaakin lähes joka ilta lyhty.

Isänpäivää juhlistettiin tänään hyvällä lounaalla, johon oli rakkaudella ja taidolla valmistettu naudasta palapaistin tapaista. Hmmm... Tässä näkee minun kokkaustaitoni, kun en oikein osaa nimetä, mitä se oli. Taivaallisen hyvää kumminkin! Tilkka tarkkaan valittua punaviiniä kruunasi aterian, jonka jälkiruokana vielä syötiin hedelmäsalaattia. Kylläinen olo ollutkin koko lopun illan!

Onnea kaikille isille! Omaani ikävöiden kiitollisuudella muistelen... Hän olisi nyt 82-vuotias, jos eläisi.

Lentopalloa

Yökyläläisen kanssa lähdettiin aamupalan jälkeen katsomaan isonsiskon lentopalloturnausta. Ajattelin, että vähän aikaa siellä seurailemme, mutta mitä vielä! Pikkuveli jaksoi katsella pari tuntia, joten näimme yhden pelin ihan kokonaan alusta loppuun. 

Oli hauska katsella, miten 4-vuotias ei ole hetkeäkään paikoillaan. No, oikeastaan oli, mutta kiehnäsi sylissäni, mönki jaloissani, keikkui penkillä, roikkui polvillani... Siis koko ajan puuhasi jotain! Ainut hetki, jolloin oli aloillaan, liittyi karkkipäivän suklaapatukan syöntiin. Silloin poika istui suklaasta lumoutuneena nautiskellen sylissäni.

Olin aika ihmeissäni, että poika jaksoi olla "paikoillaan" noinkin pitkän ajan. Kotona sitten ruokailun jälkeen purki energiaansa esitellen  yhdellä jalalla hyppimisen taitoja ;>D

Päivä kului nopeasti ja illalla isä tuli hakemaan yökyläläisen kotiin. Minä lähdin äitiäni katsomaan ja samalla reissulla vein isän haudalle kynttilöitä vesisateessa. Nyt taitaa aurinkoinen syyssää vaihtua syksyn sateisiin.

Olo on aika vetämätön. Hauskaa on ollut, mutta pikkumiehen seura taisi viedä minusta parhaimman terän!

Yökylässä

                      

Illalla sain pikkumiehen yökylään. Pelasimme ensin Kanin loikka - nimistä peliä, jossa kanit yrittävät päästä porkkanaa syömään, mutta lankeavat välillä kuoppiin. Peli tuntui tutulta, kun aamun lehdestä aina lueskelen sarjakuvaa Hookaksoo ja Heinäpää. Siinä minua huvittaa erityisesti pupujen kekseliäät keinot varastaa lumiukolta nenä toinen toistaan hassummilla jekuilla.

En tiennyt tuon taivaallista pelistä, mutta hyvin nelivuotias säännöt selitti, kun ohjeet olivat jääneet kotiin. Minulla oli hyvä tuuri, sillä voitin! Pelasin keltaisilla kaneilla ja Sampan vaaleansinisen kanit lankesivat kaikki kuoppiin. Kuinkahan käy huomenna?

                     

Saunaa odotellessa rakennettiin hurjalle vihreälle jättiläiselle linna, jonka ovea vahtivat siniset vartijat. Rekka ja moottorikelkka yrittävät tuhota linnan ja kaivinkone auttaa. Hurjat leikit siis menossa, vähän erilaiset kuin aikoinaan isosiskojen kanssa. Pojat ovat poikia! ;>)

Kohta lähdetään saunaan!

Viimeinen lomapäivä

             

Viimeisen sairauslomapäivän kunniaksi sää oli mitä ihanin, aurinkoista ja lämmintä. Ei yhtään tunnu marraskuulta!

Päivä oli mukava. Aamukahvit tuoreella munkilla ei kuulu yleensä tapoihin, mutta nyt siihen sorruttiin erikoispäivän kunniaksi. Kävelylenkki puutalokaupunginosassa kauniita rakennuksia ihaillen ja käynti isovanhempien haudalla, jonne harvemmin pääsen, olivat päivän erikoisia asioita. Lisäksi ruoka oli oivallista: kahdenlaista pihviä juureksilla, maut kohdallaan ja sormisuolalla viimeisteltynä.

Liekö hyvä ruoka vai mikä, mutta illansuussa olin ihan poikki. Piti nukkua vähän, että pääsi taas tolpilleen. 

Kävin myöhemmin koululla hakemassa sijaisen terveiset ja koepinkan, jonka vielä kotona korjasinkin. Nyt on paremmin kartalla, kun huomenna töihin lähden.

Jalka on parantunut tosi hyvin. Kipeä se ei ole ollutkaan ja toimenpiteestä johtuneet suuret mustelmat alkavat jo painua pois. Varmasti töissä pärjään hyvin, kunhan vieläkin muistan välttää paikallaan seisomista. 

Kiva huomenna tavata oppilaat!

Leikitäänkö?

Eilen sain puuhailla hauskoja juttuja koko iltapäivän: leikkiä pehmoeläimillä, muovailla, rakentaa torneja palikoista, lukea kirjoja, syödä herkkuja, kuunnella ja kertoa hauskoja juttuja...

Perjantaina saan pikkumiehen luokseni uudelleen, tällä kertaa yökylään ja samalla pitää myös saunoa. Ehkä käydään myös isoa siskoa kannustamassa lentopallopeleissä. Jo kesällä hän suunnitteli tätä retkeä ja nyt se saadaan vihdoin toteutettua. Täti tuskin malttaa odottaa ;>)