Luontoretkellä

Iltapäivä on tänään vietetty ulkoilmassa. Kävelyä metsässä, korvessa, kaukana sivistyksestä. Kauniita ranta- ja metsämaisemia oli ympärillä ja sääkin ihan mukava, kun ei satanut eikä ollut kylmä.

Ulkona olo ja hyvä ruoka ilmeisesti sai aikaiseksi täydellisen vetämättömyyden illalla. Nukahdin sohvalle iltauutisia odotellessa enkä muuta ole saanut aikaiseksi kuin mökkikirjan päivityksen ajan tasalle. Mutta eipä sitä olisi mitään tarvinnutkaan tehdä... Välillä kiva vain olla!

Täydellinen perjantai-ilta

Päivällä olin lasten kanssa adventtikirkossa laulamassa Hoosiannaa ja sytyttämässä kynttilöitä. Ihan tuntui siltä, että joulun aika on alkamassa.

Äidillä vierailun jälkeen tulin kotiin ja tuntui niin hyvältä aloittaa viikonloppu työntäyteisen viikon jälkeen. Herkkuja, kävelylenkki, joulumusiikkia, keskusteluja, kynttilöitä... Niin täydellistä, niin tunnelmallista, niin adventin oloista. Mieli on iloinen ja lepääntynyt!

Hämärää

                             

Nyt on menossa pimein aika vuodesta. Tänäänkin lähdin töihin hämärässä ja palasin kotiin iltapäivällä pimeyden jo hiipiessä nurkkiin. Heijastin on kova sana ulkona, kirkasvalolamppu aamuisin sisällä.

Olen ryhtynyt napsimaan D- ja B-vitamiinia suurempina annoksina, hellimään itseäni jollain kivalla asialla joka päivä, yleensä pikkiriikkiset päiväunet, sekä antamaan itselleni aikaa vain olla. Ei tarvitse olla niin tehokas koko ajan eikä mielialankaan ole pakko hipoa taivaita jatkuvasti. 

Ihailen niitä, joihin tämän hetken pimeys ei vaikuta mitenkään. Minä en heihin kuulu. Kun aurinkoa ei näy viikkokausiin, tuntuu kuin omat akutkin vähitellen tyhjenisivät. Ei haittaa kuitenkaan, sillä pääasia on, että tulee oman olonsa kanssa toimeen. Minä tunnen itseni hyvinkin tasapainoiseksi näillä pikku tempuilla. Päivät ovat mukavia, varsinkin nyt adventtiajan alkaessa.

Ei haittaa... mikään tällä hetkellä!

Paimenten lähtö

                              

Luokkamme joulujuhlaohjelma on evankeliumi, ihan vanhaan tapaan. Se on mukava juttu paitsi roolivaatteiden rahtaus. Pikkukoulullamme ei ole näytelmävaatteita, vaan käytämme yhteisiä parin kilometrin päässä sijaitsevan pääkoulumme kanssa. Ope siis hakee roinat juhlaamme varten ja vie myöhemmin takaisin.

Eilen oli roudauspäivä. Näin jo melkein painajaista siitä, miten mikään ripale ei ole paikoillaan / on rikki / on kadoksissa! Iloisesti yllätyin näytelmävaraston siisteydestä ja hyvästä järjestyksestä. Kaiken lisäksi haluamani tavarat löytyivät, jee!

                             

Ainut, mikä taas kerran aiheutti harmaita hiuksia, oli paimenten sauvat. Niiden kippurat päät takertuivat tietenkin ovenkahvoihin ja autossa juuri ja juuri sain ne sijoiteltua niin, että vaihteita pystyi käyttämään. Ainut puuttuva asia on seimi. Sen kun vielä isosta talosta jostain nurkasta löytäisin.

Tänään olivat luokkamme paimenet jo sauvat tanassa matkalla Beetlehemiin. Vähän oli tiestä epätietoisuutta sekä siitä, kuka joukkoa johtaa. Ehkä matkan edetessä nämäkin pienet murheet iloksi muuttuvat!  ;=)

Retkellä mökillä

Viikonloppuna puin vaatteita päälle kuin naparetkelle ja lähdin mökille. Sisällä oli pakkasen puolella, ulkona vähän lämpimämpää. Rannassa ei ollut jäätä, mutta lumen rippeita oli siellä täällä.

Yhtään ei tullut kylmä, kun päällä oli tulipalopakkaselle paremmin sopiva vaatetus. Paistettiin takassa makkaraa ja juotiin termarista kahvit. Kaikki maistui tietenkin niin erityisen hyvältä! ;=) Otin mukaan kaupunkiin mökkikirjan ja tarkistin vielä, ettei mihinkään ollut unohtunut vettä.

Hämärä laskeutui nopeasti ja hiljaisuus oli ympärillä. Ainut, mikä rikkoi liikkumattomuuden, oli tuntematon, suuri lintuparvi. Se lensi lähempänä vastarantaa ja perässä tuli kaksi muuta parvea. Lintuja oli siis yhteensä varmaan sata. Olivat varmaan vesilintujen sukua, mutta me emme lajia tunnistaneet.

Marraskuun tunnelma mökillä on merkillinen: uinuva, odottava...

Semmareiden lauantai-ilta

Lauantai-illan sain viettää Seminaarin mieslaulajien konsertissa Tampere-talossa. Juhlakunnossa, 25-vuotiskonsertti oli viihdyttävää Semmarituotantoa täynnä oleva ilta sisältäen aikamoisella tykityksellä miesenergiaa. Uusia laulujakin konserttiin mahtui ja erityisesti pidin kappaleesta Onnellinen. Mukaani lähti myös viimeisin levy.

Semmareiden konsertit tuovat aina hyvän mielen, niin nytkin. Leppeässä kesäillassa heitä viimeeksi heinäkuussa kuuntelin, mutta kivaa oli taas. Ehkä olisin kaivannut mukaan jonkun rauhallisen kappaleen ilman show-meininkiä, mutta näinkin konsertti istui lauantai-iltaan oikein hyvin. Ihmiset ovat tulleet viihtymään taatun laadun äärelle ja sitähän se sai! Kiva on katsella ja kuunnella, kun tietää illan soljuvan varmasti, musiikin osalta korkeatasoisesti ja hallitusti eteenpäin.

Life is a highway!

Joulukadun avajaiset

Meillä vietettiin tänään joulukadun avajaisia ilotulituksineen päivineen. Kummallista! En ole vielä oikein niin pitkällä omassa ajatusmaailmassani, että jo joulua miettisin. Sieltä se kuitenkin tulee,,,

Oloni on jo aika hyvä flunssan jäljiltä, joten lähdin illansuussa ystävien kanssa katsomaan, mitä kaikkea ulkona on tarjolla. Olihan siellä vaikka mitä: Erilaisia herkkuja oli myynnissä kadun varren pöydillä, ohjelmaa puheista joululauluihin, hevosajelua ja pukkikin vilahti. Siis kaikkea teemaan sopivaa oli viritelty pitkin kylän raittia.

Yhdessä vaiheessa sain vinkin, että kirkossamme soitetaan uruilla joulumusiikkia ja lähdin sinne. Kirkko oli hämyisä ja kynttilöin koristeltu. Kaunista! Istuin penkkiin. Ihmisiä tuli ja meni, joululaulut soivat ja tilaisuus hetken pysähtymiselle tuntui olevan suosittu väkimäärästä päätellen. Hieno oivallus seurakunnalta! Olin itsekin oikein ilahtunut kirkkohetkestä, sillä se sopi omaan tunnelmaani mainiosti.

Ihana havahtua, että syksy on kääntymässä adventtiaikaan. Ensi viikolla koulussa opettelemme adventtivirsiä, joten minunkin hieman jälkijunassa oleva ajatusmaailmani varmaan päivittyy oikeaan aikaan varsin nopeasti. Joulu on ihana keidas synkän syksyn keskellä. 

Iloitsen edessä olevasta adventtiajasta ja joulusta, joka tulee olemaan ihan erilainen kuin aiemmat joulut. Joulun odotus - ihanaa!

Lepoa

Ihan vetämätön viikko alkaa kallistua lopuilleen. Flunssa on jatkunut: yskimistä, niistämistä, yskimistä, niistämistä... Työpäivän olen juuri ja juuri jaksanut ja sen jälkeen sohva on kutsunut puoleensa. Onneksi koko viikolla ei ole ollut pakollisia iltajuttuja muita kuin yksi kokous. Kuumetta ei ole ollut, joten työhön olen aamuisin raahautunut.

Yöllä olen herännyt välillä yskimään, paitsi viime yönä, jolloin troppasin itseni yskänlääkkeellä ja se kyllä auttoi. Tänään kokeilin ystävältä saatua reseptisellaista, kolmiolääkettä, ja se osoittautui niin tehokkaaksi, että loppuillan olen torkkunut television ääressä. Väsyttää... mutta en ole kyllä yskinytkään!

Nyt tämä flunssan sairastelu saisi loppua. Palaisin mieluusti normaaliin päiväjärjestykseen, johon kuuluisi muutakin kuin nenäliinan kanssa puuhailua. Onneksi tämä päivä on jo selkeästi ollut parempi. 

Plussana koko viikossa on ollut ylenpalttinen huolenpito, jota olen saanut osakseni. Myötätunto auttaa - ja herkut ;=)

Ehkä jään henkiin...

Hyvää palvelua

Kävin eilen pesettämässä auton. Nuori neitonen kassalla kertoi reippaasti, kuinka monta autoa on ennen minua. Sitten hän ojensi kätensä ja otti avaimet. "Onpa hyvää palvelua", ajattelin ja päätin juoda kahvit odotellessani.

Otin ison kahvin ja leivonnaisen. Ne maksoivat 2,70. Siis 2 euroa ja 70 senttiä! En ollut uskoa korviani. Päivittelinkin myyjälle edullista hintaa ja hän otti kiitokset hymyillen vastaan. 

Muut asiakkaat olivat miehiä. Luin lehteä ja kuuntelin toisella korvalla heidän juttujaan. Juuri ilmestynyt paikallinen joululehti puhututti, samoin edelliset automerkit sekä vanhat rakennukset. Aika ei tullut pitkäksi ja auto peseytyi ihan huomaamatta. 

Oli todella kiva autonpesureissu! Päätin jatkossakin asioida kyseisellä huoltamolla ihan vain palvelun vuoksi. Tässä Tee se itse - maailmassa tuntuu välillä todella mukavalta saada hyvää palvelua - ja hyvä mieli. 

Marraskuun pimeydessä

Onneksi on kynttilät!