sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Lunta lapioimassa


Lauantaina olin pitkästä aikaa mökillä. Tie oli aurattu ja koskematon hanki odotti pihassa. Tartuin riuskasti lapionvarteen ja pakkaslunta oli helppo heitellä. Polut pihapiiriin syntyivät helposti. Lunta on niin vähän, että moneen vuoteen polkujentekourakka ei ole ollut näin mukava!


Ylämökin alaverannalla ei ole kattoa, joten se piti tyhjentää myös. Muistan, kuinka viime talvena sen hiki hatussa tyhjensin pari kertaa, kun lunta oli vaikka toisille jakaa. Nyt sekin homma oli nopeasti tehty. Toivottavasti lunta ei enää kauheasti tule. Tämä määrä riittäisi minulle varsin mainiosti.


Järvellä ei ollut kukaan liikkunut. Ei näkynyt latuja, ei moottorikelkan jälkiä, ei talviverkkoja. Yleensä tähän aikaan on jo kaikkia. Nyt oli pitkään niin heikot jäät, että varotuksia ilmeisesti kuunneltiin. Viime pakkasjakso on varmasti vahvistanut jäät jo kantaviksi.


Jytky-karhu oli saanut komean lumimanttelin harteilleen. Siellä se hartaana suoritti vartiointitehtäväänsä. Tuli niin ikävä kevättä ja mökkikauden aloittajaisia!


 

lauantai 11. helmikuuta 2012

Ihmeellisiä juttuja autoista, osa 2


Viime viikolla sain vakuutusyhtiöltäni vakuutuskirjan tälle vuodelle. Katselin sitä iltateetä juodessani ja yhtäkkiä huomasin, että siitä puuttuu kaikki autoni vakuutukset. No, en vielä sillä hetkellä asiaa juuri hätkähtänyt, mutta kummasti se jäi vaivaamaan mieltäni.


Vähän ajan päästä mieleeni putkahti ajatus: Jospa jostain syystä autovakuutukseni eivät olekaan kunnossa! Mitä enemmän asiaa mietin, sitä todennäköisemmältä juttu tuntui, kun vakuutuskirjakin niin kertoi. Kylmä hiki alkoi kohota otsalleni ja kaivoin vakuutusyhtiön numeron esiin.


Ei tarvinnut jonotella yhtään. Ystävällinen miesääni vastasi, tarkisti tietoni ja kertoi: "Autovakuutuksesi on katkaistu marraskuussa 2010, koska olet luopunut autostasi. Ilmoitus on tullut Trafilta." Tämän kuultuani meinasin saada sydärin. Että siis mitä? Mies kärsivällisesti selitti asian uudelleen. Minä puolestani selitin kauhunsekaisella äänellä, että auto on ollut minulla vuodesta 2006, joten olenko ajanut ilman vakuutuksia viime vuoden. Mies sanoi, että siltä näyttää, mutta kuulostaa kummalliselta, kun kerta tieto auton myynnistä on väärä. Hän lupasi selvittää asiaa ja soittaa myöhemmin.


Olin ihan pökerryksissä. Jos siis olisin ajanut autoni pellolle viimeisen 15 kuukauden aikana, minulla ei siis olisi ollut vakuutusta. Kauheaa!  Tajusin myös, että olinkin miettinyt jossain vaiheessa pientä vakuutusmaksuani. Laskut ovat kuitenkin automaattisessa maksussa, joten en asiaa kummenmmin vatvonut. Ajattelin, että tulevat useammassa erässä vuoden mittaan.


Myöhemmin vakuutusyhtiön virkailija soitti ja kertoi, että ovat saaneet Trafilta väärän ilmoituksen. Katsastusasema on siis toiminut virheellisesti. Auton rekisterinumeron perusteella kaikki näyttää olevan kunnossa: Olen omistaja ja liikennevakuutus olemassa, vaikka ei maksettu. Vakuutusyhtiössä ei todellakaan ole ollut autooni liittyviä vakuutuksia viimeisen 15 kk aikana, joten laskujakaan niistä ei ole minulle voinut tulla.


Virkailija Ifissä oli todella ystävällinen. Laittoi vakuutukset kuntoon heti ja vakuutti, että jos onnettomuus olisi tullut kohdalle, liikennevakuutus olisi korvannut vastapuolen vahingot, koska vakuutussotku ei ole johtunut minusta. Kun kaskoa ei kuitenkaan ole ollut, olisin ehkä saanut oman autoni  korvaukset vasta oikeuskäsittelyn kautta. Huh! Onneksi mitään ei ollut sattunut. Liikennevakuutuksen joudun takautuvasti maksamaan viime vuodelta.


Perjantaina keräsin helmani ja kävin vähän juttelemassa katsastusasemallamme. He pyörittelivät silmiään ja ihmettelivät. Lupasivat selvittää asian, mutta rivien välistä luin, että olivat sitä mieltä, että tämä on vakuutusyhtiön sotku. Ei kyllä voi olla, sillä Trafille tämä ilmoitus on tullut katsastuskonttorista. Joku painanut väärää nappia!


Mielenkiintoista odottaa, mitä selviää... 

torstai 9. helmikuuta 2012

Ihmeellisiä juttuja autoista, osa 1


Kun tulin töistä, sisareni soitti minulle raivostuneena: Auton jarruvalot olivat jotenkin heidän tila-autossaan jämähtäneet päälle. Vaikka hän oli pysäytyksen jälkeen polkenut jarrua, ajellut uudemman kerran ympäri kylää, taas polkenut ja tehnyt kaikki temput, mitä keksi, kolme kauniin kirkasta punaista valoa hehkui pihalla auton takapäässä. Naapurit olivat joukolla tulleet huomauttamaan niistä niin monta kertaa, että sisareni hermot olivat jo riekaleina!


Mies oli tietenkin töissä, Kari maailmalla, joten puhelimessa annetut ohjeet jäivät meidän, naiskaksikon, toteutettaviksi. Nappasin ensi töikseni oman autoni tallista ja lähdimme viemään "otusta" äitini tyhjään lämpöiseen talliin sulamaan. Jospa se auttaisi asiaa ennen kuin akku olisi typötyhjä. Mitään napoja emme osaisi irrottaa!


Tallin ovella mietimme, mahtuuko iso auto ovista sisään. Minä sihtailin ja sisareni ajoi. Saimme monen pähkäyksen jälkeen menopelin sisälle peilit ovenpieliä hipoen. Yritin ensin taittaa peilejä kapeammalle, mutta nekin tuntuivat jämähtäneen paikoilleen, enkä uskaltanut vääntää kovaa, etteivät rikkonnu. Sentti taisi jäädä kummallekin puolelle varaa! Talli tuntui olevan yhtä suurta autoa täynnä. Pujoittelin vatsa sisään vedettynä laittamaan ovia kiinni huomatakseni vain, että peräkoukku oli vielä kynnyksen väärällä puolella. Auto tuntui olevan liian pitkä talliin.


Etupäässä oli hylly ja muutamia isoja tavaroita mökiltä talvisäilössä. Sisareni sanoi, ettei uskaltaisi enää peruuttaa autoa pois, joten ei auttanut muu kuin alkaa raivata tallin etupäätä avarammaksi. Saimme 15 cm lisätilaa pitkän ähellyksen jälkeen ja peräkoukunkin ovien sisäpuolelle. Sisareni kömpi repsikan puolelta pois, sillä ovi ei kuljettajan puolelta mahtunut aukeamaan tarpeeksi. Samuel parkui kotona kurkku suorana isonsiskon hoivissa, joten jätimme koko ongelman talliin sulamaan ja poistuimme kiireen vilkkaa.


Äiti soitteli illalla myöhemmin ja kertoi käyneensä kurkaamassa tallin ovelta: Joulunpunaiset valot valaisivat yhä pimeää tallia! Saa mies käydä töistä tullessaan palastamassa sen, mitä pelastettavissa on!


Sangen ihmeellistä on auto sielunelämä! Ei oikein avaudu meille naisihmisille.

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Pieni poika sairastaa



Tänään oli tarkoitus mennä kuoron vuosikokoukseen, mutta suunnitelmat muuttuivat. Sisareni pieni poika, kohta 5 kk, on elämänsä ensimmäistä kertaa kuumeessa. Elämä on nyt kurjaa eikä mikään muu lohduta kuin syli. Äitinsä on kannellut häntä jo toista päivää ja hartiat alkavat olla jumissa. Isot sisaret ovat samassa taudissa. Isä on illan työssä, joten lupasin mennä avuksi.


Toivottavasti kuume laskisi ja olo paranisi vähitellen. Nestettä on saatu sisään paljon vähemmän kuin tavallisesti. Pitää seurata tarkaan, ettei tule kuivumista. Täti on vähän huolissaan!

maanantai 6. helmikuuta 2012

Ikkunasta


 


Iltahämärissä ikkunasta näkyy tällaista. Olisipa joskus vain aikaa olla ja katsella!

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Vaalipäivän ja yhteisvastuun aamuaurinko


 


Aamulla herätessä aurinko alkoi nousta läheisen mäen takaa. Pakkasaamu näytti kauniilta: valkoista kuuraa puissa ja auringonsäteet pilkistivät savujen takaa. Liput liehuivat saloissa presidentinvaalien ja Runebergin kunniaksi.


Illalla täytyy seurata vaalin tulos. Yhtään ei jännitä, sillä valitaanpa kumpi tahansa, Suomi saa hänestä hyvän presidentin. Kampanja on ollut kahden herrasmiehen välinen, joka on minua erityisesti miellyttänyt. Ärtymyksen ärinöitä ja vihastuksen vapinoita ei olla nähty. Kannattajat (tai vastustajat) ovat netissä heitelleet välillä sopimattomia, mutta eipä niitä ole tarvinnut lukea, jos ei ole halunnut.


Tänään on alkanut myös kirkon Yhteisvastuukeräys. Tänä vuonna tuotto menee kotimaassa ylivelkaantumisen ja köyhtymisen torjumiseen. Ulkomaankohteena on Uganda, jossa keräysvaroja käytetään pienimuotoiseen yritystoimintaan, jonka avulla ihmiset pääsisivät köyhyydestään.


Ihmiset voivat joutua tosi pahaan taloudelliseen ahdinkoon ilman omaa syytään. Katselimme tänään Yhteisvastuukeräyksen aloitustempauksessa videon suomalaisesta äidistä, joka joutui valitsemaan työnsä ja yhtäkkiä vakavasti sairastuneen poikansa välillä. Omaishoitajana hän on joutunut kohtaamaan köyhyyttä ja velkaantumista, jonka syylle hän ei ole voinut mitään. Poika odottelee nyt uusia keuhkoja toipuakseen vakavasta sairaudestaan. Koskettavaa!


Osallistutaan keräykseen kuka milläkin tavalla!

perjantai 3. helmikuuta 2012

Veikeitä lukemia



Tulin juuri saunasta. Katseeni osui lämpömittariin ja tuli kiire hakea kamera ikuistamaan tilanne: Ulkona ja sisällä on sama lämpötila, tosin etumerkki on eri! Yhden kuvan sain ja sitten jo pakkasnumerot muuttuivat, sillä vielä näyttää pakkanen kiristyvän. Meillä taitaa tulla tämän talven paikkakuntakohtainen kylmyysennätys tänä yönä.


Huomenna ei olekaan vapaapäivä vaan Veso-koulutusta klo 9-15. Onneksi lohdutuksena on todella hyvä ruoka. Jospa myös muu sisältö olisi antoisaa!

torstai 2. helmikuuta 2012

Pakkasen sulatus


Kun ei voi ulkona olevaa pakkasta mitenkään hallita, piti ryhtyä ronkkimaan sisällä olevaa: Sulatin pakastimen. Samoin on varmaan tällä viikolla tehty useissa talouksissa, ainakin blogikirjoituksista päätellen.


Eipä se kovin rankka urakka ollut. Yleensä olen laittanut kuumavesikattiloita sisään, niin on sulanut nopeammin, mutta nythän ei ollut mitään kiirettä ulkolämpötilan vuoksi. Annoin aparaatin sulaa itsekseen, eikä siinä hommassa kovin kauaa mennyt.


Muuta en sitten ole saanutkaan aikaiseksi, paitsi vähän säärystimen vartta! Mutta pitääkös sitä aina olla tehokas?

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Pakkashalo


Eilen illalla puolen yön aikaan olin menossa nukkumaan. Pakkasta oli ulkona 20 astetta. Sammuttelin valoja ja yhtäkkiä siinä samalla silmäni osuivat ulos: Taivaalla näkyi maasta kohoavia utuisia valopilareita eri värisinä. Ehkä niitä voisi kuvata myös pystysuoriksi paksuiksi juoviksi. Ensin katseeni osui vihertäviin ja luulinkin, että siellä on revontulia. Kun ilmiö kuitenkin näkyi etelän taivaalla ja pysyi paikoillaan, tajusin nopeasti, että jostain muusta on kyse. Vaeltelin pimeässä huoneesta toiseen ja joka puolella näkyi samanlaisia, värit vain vaihtelivat.


Ilmeisesti kyse oli jonkinmoisesta halosta. Tällainen valoilmiö syntyy valon heijastuessa ilmassa leijuvista jääkiteistä. Hienoin illalla oli S-marketin mainostolpasta punaisena taivaalle kohonnut valojuova. Kummastelin, miten en ole aiemmin näitä huomannut, vaikka samassa asunnossa olen asunut jo 12 vuotta. Kovia pakkastalviakin on siihen ajanjaksoon mahtunut.


Tänään vähän googletin ja sain varmuuden asiasta: Pakkashaloista oli kyse! Niitä näkyy usein kaupungeissa ja taajamissa. Komeita kuvia asiasta löytyy täältä.