Isänpäiväiltaa juhlistimme urkukonsertilla, joka sisälsi romantiikan ajan urkusävellyksiä kirkkomme ranskalais-romanttisilla uruilla. Musiikin maisteri Hanna Koljonen valmistelee Sibelius-Akatemiassa urkujensoiton A-tutkintoa, joka suoritetaan kuluvan syksyn aikana. Tämän iltainen ohjelmisto oli osa tästä tutkinnosta.
Louis Vierne oli ranskalainen säveltäjä ja Pariisin Notre-Damen pääurkuri. Hän syntyi lähes sokeana, joten on käsittämätöntä, kuinka hienon uran urkurina ja säveltäjänä hän tästä puutteestaan ja elämän monenlaisista vastoinkäymisistä huolimatta pystyi luomaan. Hänen musiikkinsa on huikeaa urkujen ilotulitusta ja sointivärien sekä nyanssien rikkautta. Lisäksi Viernen kuolemakin on koskettava: Säveltäjä lyyhistyi konserttinsa lopussa urkujen ääreen sydämen petettyä. Tänään konsertissa kuulimme hänen kolmannen urkusinfoniansa.
Toinen säveltäjä oli minulle ihan outo, joten piti vähän kuuklettaa: Joseph Jongen oli belgialainen urkuri, säveltäjä ja musiikkikasvattaja, jota pidetään Belgian merkittävimpänä säveltäjänä. Konsertissa soitettiin hänen sävellyksensä Sonata Eroica.
Hanna Koljosta olen kuullut aiemminkin, ja ei voi muuta kuin kiitellä nuoren urkurin taitavaa soittoa ja rikasta äänikertojen rekisteröintiä. Konsertti oli kaikin puolin nautittavaa kuunneltavaa tällaiselle ranskalais-romanttisen urkumusiikin ihailijalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti