Eilen herätessäni liput liehuivat valkenevan uuden päivän kajossa. Nukuin ihanan pitkään, lähes puoli kahdeksaan. Aleksis Kiven päivän salot jo hulmusivat joissain kiinteistöissä.
Toinen vuosi, kun ei tarvitse työkseen lukea pienille Kunnaksen Seitsemää koiraveljestä tai käsitellä muuten Kiven tuotantoa. Viimeisen vuosikymmenen opetin alkuopetusta ja välillä tuli mieleen, että uskookohan joku oppilaista oikeasti Juhanin tai Eeron olevan koiria. Hih! Asian todellinen laita jokaisella kerralla tuotiin esille, mutta ihan kaikki ei aina pienillä mennyt jakeluun.
En aio lukea Koiramäkiä enää ikinä, jos se minusta riippuu! Niin paljon niitä veivattiin vuosien aikana oppilaiden kanssa.😁Silti kaikki kunnioitus Mauri Kunnakselle ja hänen tuotannolleen.
2 kommenttia:
Ymmärrän hyvin että et lue. Minä en pelaa lautapelejä. Ihan tarpeeksi olen pelannut. BB
Vaikka ei kyllä pidä koskaan sanoa "En ikinä..." :>)
Lähetä kommentti