Mökillä on isäni istuttama vaahtera, joka tuotiin lähes 60 vuotta sitten hänen syntymäkotinsa pihasta - esi-isien mailta. Samalla kertaa tuotiin myös tammen taimi. Vaahtera kasvaa kitkutteli mäntyjen varjossa, mutta 20 vuotta sitten intoutui kovaan kasvuvauhtiin, kun lähellä oleva puusto kaadettiin. Se sai elintilaa ja on nyt kasvanut isoksi, kauniiksi puuksi.
Mutta... Nuo vaahteran lehdet! Ne ovat isoja, paksuja ja maatuvat hitaasti. Kun kävin tällä viikolla mökillä, lehtiä oli pakko ryhtyä haravoimaan nurmikolta pois. Puun alle ne saavat jäädä, sillä lumi painaa ne varpujen sekaan.
Haravoin ahkerasti ja sain suurimman osan nurmikosta siistiksi. Järvi oli tyyni ja neljä joutsenta keskusteli läheisessä niemessä toistensa kanssa. Ihanteellinen haravointisää, vaikka viileää olikin.
Jonain päivänä menen tekemään haravointini loppuun ja samalla mietin, pitäisikö vaahtera kaataa. Toisaalta se on kaunis kesällä ja varjostaa sopivasti terassia, jolle muuten paistaisi aurinko kesällä koko päivän. Lehtirumba syksyisin kuitenkin ärsyttää.
Samalla mietiskelen isäni istuttamaa tammea, jonka vanhat, ruskeat lehdet ovat tammien tapaan vielä keväälläkin tiukasti kiinni oksissa ja lentelevät kesän alussa pitkin pihoja. En raaskisi tammeakaan pistää nurin, mutta ei näitä puita voi kovin suuriksikaan päästää mökin pihapiirissä.
Ehkä pistän toivoni tuuleen. Jospa asia ratkeaisi ihan itsestään jonain myrskyisenä päivänä. 😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti