Vietimme kolme päivää Naantalin kylpylässä. Sää oli aika harmaa, mutta ei onneksi haitannut.
Naantalin kylpylähotellin rannasta lähtee kaunis reitti vanhaan kaupunkiin. Kävellessä sai ihailla merta, kauniita kallioita sekä hyvinhoidettuja talojen pihoja.
Reitti vie Luostarikirkon tuntumaan. Kävelimme hautausmaan läpi mennen, tullen samalla katsellen vanhoja hautamuistomerkkejä. Kirkko on ainoa luostarista jäljelle jäänyt rakennus ja toiseksi suurin keskiaikainen kivikirkko Suomessa.
Vanhassa kaupungissa oli kauniita puutaloja, joita olisi ihaillut vaikka kuinka kauan. Kesäravintolat ja putiikit olivat jo suljettuja, mutta voi vain kuvitella heinäkuun auringossa ihmisvilinän valtaavan joka paikan. Nyt oli kovin hiljaista.
Me eksyimme kävelyretkellämme Naantalin taidehuoneen nykytaiteen galleriaan, jossa oli paikallisten taideharrastajien yhteisnäyttely Puun takaa. Näyttelyssä nähtiin, mitä kaikkea puusta irtoaa kuvataiteen ja tekstin keinoin. Saimme oppaaksi yhden taiteilijoista, joka erityisesti kertoi omasta työstään, jossa hän oli kuvannut sukupuunsa.
Poikkesimme myös Turussa kahteen otteeseen katsomassa erästä sukulaista, joka asuu siellä hoitokodissa. Pihassa oli hauska linnunpönttö, joka taisi kuvata Mikaelin kirkkoa. Varmaan noin hienon asumuksen joku lintu kesällä omi itselleen. Minä olisin ainakin sen huolinut heti omaksi pesäkseni!
Oli kiva kaupunkiretki, joka pitää ottaa uusiksi suven taas saapuessa, sillä Naantali on ennen muuta kesäkaupunki.
2 kommenttia:
Heips! Itse asiassa meillä on ollut Lydén suvun sukukokous Naantalissa, koska taiteilija Edwin Lydénin itselleen suunnittelema kesähuvila vuodelta 1914 sijatsee Naantalissa. Eli wikipedian sanoin: Kansallisromanttinen taiteilijakoti on pyöröhirsinen ja sen julkisivut on tervatut. Rakennuksessa on eri muotoisia ikkunoita ja ikkunaluukkuja, sekä Lydénin maalaamia yksityiskohtia. Talossa on peltikate. Rakennus sijaitsee Luikkionvuoren lounaisosassa Luikkionlahden rannalla. Edwin Lydén perheineen vietti kesät huvilalla ja hän myös maalasi siellä.
Meillä oli sukukokous joskus about 1980-luvun lopussa, mutta ei sitten sen jälkeen ollut mitään yhteyksiä. Kuten ei oikein ennenkään, koska suvun suomenkielinen puoli ei oikein halunnut hengailla ruotsinkielisten kanssa. Harmi sisänsä, mutta tätä oli jo jatkunut vuosikymmenet.
Kiva, kun kerroit. Törmäsin taiteilija Edwin Lydénin nimeen tässä kerran ja mietin heti, mahtaako olla sukulaisesi.
Lähetä kommentti