Vuosikymmenten ihanimmat kesäsäät ja mukava loma alkavat olla takanapäin. Huomenna työt kutsuvat.
Täytyy vain ihmetellä Suomen kesää. Miten olikaan upea kesä- ja heinäkuu! Lämpöä riittämiin - liiaksikin joidenkin mielestä - ja aurinkoa viikosta toiseen. Toki kuivuus oli kurja juttu maanviljelijöiden kannalta, mutta lomalaiselle kaikki on ollut ihan tervetullutta. Aivan kuin koronan lamaannuttamille olisi annettu suuri ja mieluinen lahja!
Mökillä olen viihtynyt koko kesän ja nauttinut luonnosta. Väliin on mahtunut retki Kuhmoon ja paljon konsertteja niin Kainuussa kuin kotikulmillakin. Onneksi heti alkukesästä sain tavatuksi kummilapsia, ystäviä ja sisareni perhettä. Nyt koronan nostettua taas päätään voimallisesti, on elämä hiljentynyt.
Iloitsen, että olen saanut toisen koronarokotteen puolitoista viikkoa sitten. Huomenna koululaisten pariin palatessa on jo jonkinnäköistä parempaa suojaa kehittynyt elimistössä. Ainakin niin toivon.
Syyskesää ryhdymme elämään. Mökkitien varrella kaurapelto on jo melkein valmis puitavaksi. Käyn koulussa mökiltä käsin, joka tuntuu mukavalta, sillä vielä kesä jatkuu. (Torstaina jo harjoittelin 4 tuntia luokan tunnelmaa.)
Kiva asua vielä maalla. Kiireisen työpäivän päätteeksi on mukava lepuuttaa silmiä ja mieltä järvimaisemassa. Kaupunkiin ehtii kyllä myöhemminkin.
Viimeinen työvuosi alkaa, jihuu!!! Aina sitä miettii, miten nopeasti kesä ja loma kuluivat. Ensi kesänä on varmasti hiukan erilaiset mietteet... 😁
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti