Saanko esitellä: Tässä on meidän mökkisiili, emo, jolla on poikasia. Tai sitten se on isä... Hmmm, no meidän aikuinen siili joka tapauksessa.
Heinäkuun puolessa välissä selvisi, että kaikkien ihmetykseksi tämä eläinlaji on etsiytynyt jotenkin kummallisesti metsän keskelle meidän mökille. Riemastuin suuresti ja nyt viikon verran olen iltaisin laittanut kissanruokaa tarjolle. Aamuisin lautanen on ollut tyhjä.
Eilen illalla sain ensimmäiset kuvat. Aikuinen siili tuli illalla varhain ruokakupille, ja poikasiakin on, sillä ne on nähty useampaankin kertaan. Nyt odottelen innolla, että saisin pienistäkin kuvia.
Ruokakupin keskellä on kivi, sillä muuten siilit kumoavat kevyen lautasen alta aikayksikön. Parasta ruokaa niille on kissanruoka. Jos antaa kuivaraksuja, ne pitää liottaa vedessä. Minä annan purkkiruokaa, kun se on kaikista helpointa.
Kesä sai ihan uuden ihastuksen kohteen näistä symppiseläimistä. Ainoa ihmetys on, mistä ne ovat tänne tiensä löytäneet... 🤔
2 kommenttia:
Hienoa, kun ruokitte siilejä. Ja kissanruuasta todella tykkäävät. Mä olen ollut siilien ystävä jo ihan pikkukakarasta (niitä oli jo aikanaan Tampereella pihapiirissä kun olin jotain 3-4 v) eli niitä on aina ollut ympärillä. Ja ihan oikeasti, siilejä on jopa meillä täällä Mijasissa. En ensin ollut uskoa, kun puskassa rapisi ja siili kömpi esiin. Kyllä siili tietää minne tulla :) Mutta kun tarkemmin muistelen, niin en kyllä Mäntän aikana nähnyt siilejä... jopa Lauttasaaressa asuessa meillä oli siilejä pihapiirissä (siis kerrostalon pihalla) ja samoin myös Loviisassa.
Meillä kotona lapsuudessa Etelätiellä oli siilejä ja myöhemmin äidin ja isän omakotitalon pihapiirissä. Silloinkin niitä ruokittiin, että selvittäisivät talvihorroksestaan. Toivottavasti nämä mökkisiilitkin!
Lähetä kommentti