Virkistävä loma kääntyy lopuilleen. Aamut ovat aina lomalla parasta: Ei ole hoppu mihinkään, voi torkuskella rauhassa, nousta ylös kun huvittaa ja vaikka yöpaidassa kuvata kameralla aamun valkenemista. Aamupalan jälkeen ulkoilemaan, MM-hiihtoja, kiireetöntä oleilua...
Koronan vuoksi on lomailtu hissukseen. Mökillä nautiskeltiin auringosta kolmena päivänä. Vesi nousi jäälle, joten nopeasti piti askeltaa, jos ei ollut saappaita jalassa. Kerran kävimme jäällä hankikantosilla kävelemässä. Muuten oli mukavaa, mutta kauhea viima puhalsi. Rannassa ei siitä ollut tietoakaan - onneksi.
Yhtenä mökkipäivänä saimme vieraan järveltä. Pilkkimiesten rauhallinen, tottelevainen ja kiltti, ilmeisesti vanhempi koira lyöttäytyi seuraamme. Se oli pitkän aikaa kanssamme eikä tehnyt elettäkään lähteäkseen puolen kilometrin päässä olevan isäntäväkensä luokse. Lopulta saattelin sen jäälle lähemmäksi ja isäntä huuteli sitä luokseen. Kaihoisan silmäyksen minuun luotuaan se lähti hiljakseen lönköttelemään omiensa luokse. Koira taisi olla naapurin naapurista.
Työmaatakin mökillä löytyy, sitä kevään tavallista hommaa. Syksyltä jäi kasalle vielä osa pölleistä, jotka nyt on tarkoitus saada saunapuiksi. Vähän jo aloiteltiin, mutta hommalla ei ole mitään kiirettä.
Hautausmaillakin ajeltiin katsomassa huimia lumimääriä. Ei paljon kiviä erottanut lumimassojen alta.
Onneksi oli lapio mukana. Joku oli jo luonut alkumatkasta polkua sukulaishaudan suuntaan, ja me lapioitiin loppu. Tulikin hyvä ja siisti käytävä. Laitettiin vielä kynttilä palamaan ja seuraavalla kerralla haetaan lyhty pois. Silloin taitaa olla jo lumet sulaneet ja kevät pitkällä.
Ajatukset alkavat kääntyä kevääseen. Kohti pääsiäistä mennään, ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti