Flunssa on ohitse, ja negatiivinen koronatestitulos takataskussa marssittiin taas töihin. Työntäyteinen päivä, jonka aikana ekaluokkalaiset opettelivat mm. sormivirkkauksen jälkeen virkkaamaan ketjusilmukkaa koukulla. Hih, olipa haastetta!
Viime vuonna harjoiteltiin sisarenpojan kanssa kiinteää silmukkaa yhdessä. Hän oli sairastunut juuri strategisella hetkellä ja jäi tietenkin jälkeen muista. Yhdessä harjoiteltiin, jotta saatiin luokkakaverit kiinni. Kuten kuvasta näkyy, harjoitus teki mestarin. Kieli keskellä suuta alkoi silmukat kertyä työhön ja työ edistyä. Eikä ollut yhtään kamalaa!
Lehdet ovat kertoneet tänään päivystyksien täyttymisestä, kun ihmiset ovat liikkuessaan kupsahtaneet nurin. Minäkin kieli keskellä suuta hissuttelin töihin. Piti varoa joka askelta. Yöllä sataneen lumen alla oli peilikirkasta jäätä ja suuri liukastumisen vaara. Ajattelinkin, että olisi kohtalon ivaa niiskuttamisen ja pärskimisen sekä koronatestin jälkeen kaatua työmatkalla ja joutua taas sairauslomalle. Ei kiitos!
Töihin selvisin kunnialla ja takaisinkin. Enää ei tuntunut yhtä liukkaalta kuin aamulla. Nastakengät ovat kova sana, ainakin silloin, kun ne tällä kelillä löytyvät jalasta. Tänään unohtuivat kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti