Lomalla iloitsen ajasta, jonka voi käyttää kirjojen lukemiseen. Koska olen siinä hommassa toivoton ahmija, aina ei voi aloittaa kirjaa, koska huomaisin pian lukevani sitä yön läpeensä. Nyt on kuitenkin ollut aikaa tähänkin puuhaan.
Joululomalla olen kuunnellut äänikirjoja. Lopetin juuri Laura Arffmanin Mona-Liisa - Urheilija, muusikko, ihminen. Kirja hiihtäjä Mona-Liisa Nousiaisesta oli mielenkiintoinen mutta surullinen. Monilahjakkuus - niin hiihdossa kuin musiikissakin - sai kokea maajoukkuehiihtäjän elämän sekä Hopeisen ja Kultaisen harmonikan voitot. Oman tyttären vaikea sairaus väritti hiihtouraa, vaikka elämäntilanteen hankaluutta ei varmasti monikaan tiennyt. Myöhemmin Mona-Liisan opinnot Sibelius-Akatemiassa jäivät lopulta kesken hiihtouran päätyttyä, sillä vatsasyöpä vei voiton, ja Mona-Liisa kuoli aivan liian varhain 9 v. tytön äitinä kesän lopulla 2019. Valtavan surullista... Kirjan loppu oli vaikuttavan koskettava, ja luettuani olin pitkän aikaa alakuloinen. Niin, elämä on aina suuri lahja.
Nyt syvennyn Mika Waltarin Joulun ihmeeseen ja sen jälkeen toivon vielä ehtiväni kuunnella Michelle Obaman Minun tarinani. Tätä kirjaa ovat monet kehuneet.
Loma kuluu nopeasti. Tuntuu kuitenkin siltä, että olen saanut tehdä juuri sitä, mitä olen halunnut. Ja olla tekemättä mitään, jos siltä on tuntunut. Pitkät yöunet ja työn unohtaminen tekevät aivoille niin hyvää. Ja ehkä suklaakin... ;>) Onneksi lomaa on vielä monta päivää jäljellä!
2 kommenttia:
Lukeminen on ihanaa ajanviettoa.
Äänikirjoihin en ole vielä hurahtanut - muistan paremmin luetun kuin kuunnellun.
Niin on. Äänikirjat ovat minullakin uudempi juttu - pari vuotta olen niitä kuunnellut aina silloin tällöin. Ihan hauskaa vaihtelua!
Lähetä kommentti