sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Sibeliuksen päivän kulttuuria



Sibeliuksen päivää juhlimme Ateneumissa ja Musiikkitalossa. 


Aloitimme Suomen taiteen tarinalla, joka esitteli Ateneumin omia kokoelmia 1800- luvun alusta aina 1970-luvulle saakka. Kultakauden teoksien äärellä olisin voinut viivähtää vaikka kuinka kauan.


Kohtaamisia kaupungissa sisälsi 1900-luvun teoksia, joiden äärellä sai miettiä, miten kaupungistuminen vaikutti ihmisten elämään vapaa-ajan lisääntyessä ja sukupuoliroolien vapautuessa. 

Sveitsiläisen taiteilija Not Vitalin näyttely esitteli hänet taidemaalarina. Minä en kummemmin jaksanut ihastua - osaksi taisi jo väsymyskin vaivata. Kummallista, miten mieli jaksaa vastaanottaa taidetta vain rajallisen määrän. Jossain vaiheessa näyttely muuttuu vain silmäilyksi, eikä pysty enää paneutumaan teoksiin sen kummemmin. Mutta haitanneeko tuo mitään?


Vesisateessa siirryimme juoksujalkaa Musiikkitaloon. Vähän kastuimme sateenvarjoista huolimatta, mutta onneksi olo kuivui nopeasti. 

Musiikkitalo soi koko päivän. Konserttien lisäksi alalämpiössä oli iltapäivän kestänyt Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksen esittely.

Osuimme ensimmäiseksi seuraamaan Nordic Dansea, jossa kansanmusiikin aineryhmä tanssitti yleisöäkin. Onneksi istuimme takarivissä, josta ei ollut pelkoa sekaantua koreografioiden kiemuroihin. Kamariyhtye soitti Mendelssohnin oktettoa todella taitavasti ja puhaltimiakin kuulimme jostain kaukaa. Taisimme juuri silloin olla Fugassa, josta löysimme 4 mielenkiintoista CD:tä vanhaa musiikkia kotiin vietäväksi. 


Jossain välissä lämmittelimme glögilasillisilla. Pontikkaglögiä! En ole 
koskaan aiemmin pontikkaa maistanut, mutta todella hyvin se sopi jouluiseen juomaan. Minä lankesin - tietenkin - myös   mangochilisuklaakakkuun, joka sekin oli oikein herkullista. 

Ilta sujui nuorisokoulutuksen matineassa Cameratassa. Siellä kuulimme lahjakkaita lapsia sekä nuoria - oman soittimensa taitajia. Eräs pianisteista oli tuttu myös kesältä, sillä häntä kuulimme elokuussa oman kaupunkimme musiikkiviikolla. 

         (Joonas Vallius)

Helsinki on aina täynnä vaikka mitä kiinnostavaa. Meillä oli takataskussa varalla vielä lisääkin ohjelmaa, mutta aika ei vain riitä kaikkeen. Nyt oli sopivasti taidetta, musiikkia, hyvää ruokaa ja merimaisemaa. Toisella kerralla sitten lisää.

Ei kommentteja: