Vasta ruunan reessä
silmät aukeaa.
Siin' on silmäin eessä
synkkä metsämaa.
Aisakello helkkää,
loistaa tähdet, kuu.
Riemua on pelkkää,
hymyyn käypi suu.
(I. Hellén)
2 kommenttia:
Pääsisipä vieläkin hevosella tapaninajelulle. Lapsuudessani mentiin mummolaan hevosella tuo kuutisen kilometriä nimenomaan tapanina. Sitten kun mummo ja pappa muuttivat kaupunkiin, kulku muuttui vähitellen autokyydiksi (kun oli hankittu auto)mutta jouluvierailu oli nimenomaan tapanina. Joulupäivänä käytiin vaarin luona parinsadan metrin päässä päiväkahvilla (ja sittemmin tätien luona, jotka asustivat vaarin taloa vaarin kuoleman jälkeen)
Minä muistan lapsuudesta tapaninajelut Lumikki-hevosella. Lumi vain pöllysi metsätiellä setäni luona maalla. Ihanat muistot!
Lähetä kommentti