Tänään uskaltauduin ensimmäistä kertaa järven jäälle. En olisi tosin yksin keksinyt moista uhkarohkeutta, mutta lievällä patistelulla rohkenin lähteä mukaan. Palasimme kävelyretkeltä rannan kautta ja olikin tosi mukavaa. Jäällä oli kiva kävellä, kun lunta oli vain nimeksi eikä vettäkään näkynyt. Jää ilmeisesti kestää hyvin, sillä jälkiä näkyi runsaasti ja kävelijöitäkin.
Aurinkokin välillä näyttäytyi, mutta muuten valoa on vähänlaisesti päivällä, vaikka valon määrä lisääntyy jo.
Kävelylenkin jälkeen saunominen tuntui mukavalta. Ihanaa lomaa...
5 kommenttia:
Minä olen myös arka menemään jäälle. Siskoni luisteli eilen 50 km Kurusta Maisansaloon. Kyllä se taitaa jää kestää jos tietää minne menee.
Olipa oikein kunnon luistelumatka! Varmaan nilkoissa tuntui...
Komeaa.
Enpä uskaltaisi täällä eikä kannattaisi mennäkään veden sekaan ennen kuin pakastaa
Meikäläisellä myös aina pohdinta, kun pitää mennä jäälle (vaikka toinen sanoisi, että sitä on 1,5 metriä). Noh, mietin sitten joskus äidin kertomusta siitä, että kun mummoni oli isoisän kanssa muuttamassa Viitasaarelle, niin hevonen ja reki joutuivat ajamaan jäätietä ja jää oli jo niin ohutta, että paha ritinää kuului koko matkan. Takaisinpäin ei kuski ja hepo eivät enää lähteneet, vaan jäivät Viitasaarelle. Mistä sitä tietää, mikä ikiaikainen "pelko" kokemuksen kautta voi siirtyä jälkipolville. Täällä ei onneksi jäätä ole kuin pakastimessa...
Kävellä vielä uskallan, mutta autolla ajoa jäällä pelkään. En koskaan laita turvavyötä kiinni ja pidätän lähes hengitystä ajon aikana... Onneksi jäällä ajamista tulee kohdattua vain harvoin.
Lähetä kommentti