sunnuntai 25. helmikuuta 2024

Irlantilaisella lounaalla

 


Torstaina jätimme kuoronharjoituksen väliin ja kävimme irlantilaisella lounaalla. Tarjolla oli alkuruokapöytä, josta perunakeitto ja kaalipiirakka olivat aivan mahtavan makuisia. Ei salaateissakaan ollut mitään valittamista.

 Pääruoka tarjoiltiin pöytiin ja saattoi valita joka lammaspataa tai turskaa. Minä valitsin lampaan. Lisukkeena oli pekonihöystettä ja lehtikaalia, jotka maistuivat oikein hyviltä. Lammaspata olisi kaivannut lisää suolaa ja mausteita, mutta onneksi pöydästä löytyi suolasirotin ja mustapippuri.


Jälkiruokapöydästä löytyi kahta eri kakkua ja Irish Cream -triflea. Baileys-suklaakakku oli mehevää eikä liian makeaa, joten se oli ilmiselvä suosikki.

Kiitos taas Bistro Intola ja nuoret!

perjantai 23. helmikuuta 2024

Jäljillä

 


Käväisin mökillä, kun pitkästä aikaa oli auringonpaistetta ja säässä oli tulossa pian käänne tuhruisten pluskelien puolelle. Lämpötila oli -10 eikä viimaa ollut muualla kuin jäällä.


Innoissani huomasin, että ilves oli kulkenut mökkitietä pitkin metsään ja mikä parasta, jäljet ilmestyivät metsästä mökin pihaan. Ilves on laiska nostamaan tassujaan, joten raahausjälkiä näkyi askeljonoissa. 


Kun oma 40-numeron Kuoma on rinnalla, niin huomaa, kuinka kookas eläin oli. Jäljissä näkyi myös selvästi pyöreä muoto ja ympärillä tassukarvat. Ketun jäljet menivät muutamassa kohdassa vieressä ja olivat paljon pienemmät.


Seurailin jälkiä ihastuksissani ja myöhemmin kuulinkin, että ilveksen jälkiä olivat muutkin alueella nähneet.


Kauriiden jälkijonot erottuivat selvästi jäällä. Jänikset olivat loikkineet tiellä, mutta pihassa niiden jälkiä ei tällä kertaa näkynyt.

Kun olin saanut tarpeekseni jäljistyksestä, söin appelsiinin lohkoja auringonpaisteessa verannalla. Kyllä alkaa vähitellen kaivata kevään aurinkoa. Onneksi talvi on kohta takana ja maaliskuu - kevään ensimmäinen kuukausi - jo ihan nurkan takana.

keskiviikko 14. helmikuuta 2024

Ystävänpäivälounas brasilialaisilla mausteilla

 


Ystävänpäivää vietettiin eläkeläisopettajien kanssa vakipaikassa lounastaen. Saskyn Bistro Intolan opiskelijat  olivat loihtineet herkullisen brasilialaisen lounaan pöytään tarjoillen, ja mehän nautimme oikein pitkän kaavan mukaisesti.


Valitsin alkuruoaksi kalakeiton, joka oli aivan ihana. Keitossa oli kuhaa sekä katkarapuja, ja maukas kookosliemi mausteineen teki keitosta huikean erilaisen suomalaiseen vaihtoehtoon verrattuna. Salaatin valinneet kehuivat myös omaansa.


Pääruokana söin currascho-vartaita kahdella kastikkeella ja mangoriisillä, nam, nam. Toista kastiketta mainostettiin tulisena, mutta minun mittapuuni mukaan se oli varsin maltillinen. Olisin sietänyt vieläkin tulisempaa makumaailmaa.


Maistuvan lounaan kruunasi vielä passionhedelmäkakku ystävänpäivärunoineen. 

Oli kiva lounashetki tuttujen entisten työtovereiden kanssa. Kielenkannat lauloivat ja kuulumisia vaihdettiin vilkkaasti. Seuraavan kerran tapaamme kevään korvalla pääsiäisherkkujen äärellä.

perjantai 26. tammikuuta 2024

Mokoman vapetus!

 


Silmät pyöreänä olen seurannut keskustelua nuorten sähkötupakan käytöstä eli niin kutsutusta vapetuksesta, joka on todellinen ongelma jo kouluissakin. Jopa alakouluikäisissä löytyy vapettajia. Ihan käsittämätöntä!

Vaikka vapetus ei sisältäisikään nikotiinia, se on kuitenkin tutkimuksissa todettu keuhkoille vaaralliseksi. Lisäksi ulkomailta netistä tilatessa ei ole mitään takeita, mitä sähkötupakka oikeasti sisältää. Makuaineista ei tiedetä, mitä ne aiheuttavat hengitettynä, ja pienhiukkaset ovat todettu varmuudella haitallisiksi. Nuoret luulevat, että koko homma on vaaratonta, tai sitten eivät halua miettiä tulevia ongelmia terveydelleen. 

Tämä asiahan ei saisi olla pelkästään lasten ja nuorten käsissä. Vanhempien pitäisi kantaa vastuuta, samoin aikuisten, kauppiaiden ja lainsäätäjien. Vanhemmat eivät välttämättä edes tajua huulirasvan tai korostustussin näköisten juttujen vaarallisuutta.

Artikkeli, jossa kerrottiin yläkouluikäisten ravaavan vessassa vapettelemassa jopa useita kertoja tunnissa, hätkähdytti minua. Olen ollut puolitoista vuotta eläkkeellä, ja mitä siinä ajassa on tapahtunut koulumaailmassa? On tullut todellinen riesa tästä vapetuksesta! Opettajat ovat ratkaisseet ongelmaa laittamalla vanhemmille tietoa Wilmassa, mutta siitähän jotkut huoltajat ovat raivostuneet. "Eikö minun lapseni saa käydä tunnilla vessassa? Minulla on muutakin tekemistä, kuin lukea Wilmasta lapseni vessareissuista!" 

Luulisi jokaisen äidin ja isän haluavan lapselleen terveen aikuisuuden. Vapetus on ensi sijassa kodin asia. Kaikki huoltajat eivät vain halua tai pysty puuttumaan nuortensa touhuiluun. Silloin yhteiskunnan pitää tarttua toimeen. Luulisi olevan helppoa laatia laki, joka kieltää alaikäisiltä kaikenlaisen vapetuksen, jolloin opettajillakin olisi oikeudet puuttua kunnolla asiaan.

Nyt kiireesti lakimuutokseen vauhtia, ennen kuin nuorten terveys ja tulevaisuus on pilalla!