...taas kerran! Olin gastroskopiassa tänään. Se on kieltämättä epämiellyttävimpien tutkimusten joukossa, joita tiedän. Minulta on otettu luuydinnäytteitä, tehty paksunsuolentähystystä, tähystetty virtsarakkoa, olen ollut nenämahaletkussa vuorokausiseurannassa ja leikkauksissa, mutta tämä toimenpide menee inhottavuudessaan kaikkien edelle. Taas siitä on kuitenkin selvitty, jo neljännen kerran. Kurkku on kipeä, mutta olo niin huojentunut ja iloinen!
Eilen ja tänään aamulla jännitti. Olin puoli yhteentoista töissä ja sitten lähdin sairaalalle. Lääkäri oli uusi, ylilääkärimme ja todella mukava ja asiantunteva. Hoitajat sattuivat olemaan tuttuja, joten sekin helpotti asiaa.
Itse tutkimus sujui ihan hyvin. Olin iloinen, kun tukehtumisen tunnetta tai vellovaa sarjayökintää ei tällä kertaa tullutkaan. Tosin yökkäsin varmaan parikymmentä kertaa tutkimuksen aikana, mutta ne olivat aina yksittäisiä ja väliin mahtui aina rauhallista hengittämistä. Jos ei saa yökintää kuriin, niin ei lääkärikään mitään näe monitoristaan.
Silmämääräisesti kaikki oli kunnossa. Näytteistä tieto tulee myöhemmin. Itse luulen, että koko kesän jatkunut paineen ja takertumisen tunne ruokatorvessa sekä rintakipu johtuvat aikoinaan rintakehän alueelle saadun sädehoidon aiheuttamista hermo- sekä limakalvovaurioista. Lääkäri haluaa kuitenkin vielä vuorokausiseurannan ja manometrian. Hän kysyi mielipidettäni näihin ja sanoin, että tehdään vaan. Nielemistutkimukset ja nanämahaletkun kanssa kotona rekisteröintilaitteessa oleminen on mielestäni aika pikku juttuja tämänpäiväiseen verrattuna. Ne kun ovat minulle tuttuja tutkimuksia 12 vuoden takaa.
On hyvä, että tutkitaan tarkasti. Itse kaksi syöpää sairastaneena osaan arvostaa suomalaista terveydenhoitoa. Vaikka tiedotusvälineissä puhuttaisiin mitä, olen sitä mieltä, että meistä edelleen pidetään erittäin hyvää huolta täällä kotomaassamme. Kiitos vain ;=) tämänkinpäiväisestä!
