Kielot

Töiden jälkeen ryhdyin reippaasti siivoamaan. Kun ei sadettakaan näkynyt, tuuletin lähes kaikki matot ulkona ja puunasin huushollin reippaasti. Kyllä on mukava siivota, kun mökki on sen verran pieni, että pääsee paljon helpommalla kuin kotona!



Siivouksen jälkeen keräsin kimpun kieloja pöydälle - ensimmäiset tänä kesänä. Tuoksu on juuri niin ihana kuin vain tällä kukalla olla voi. Kielopaikkani on pellon reunassa entisen ladon tienoilla. Puhumme vieläkin ladosta, vaikka se on purettu jo parikymmentä vuotta sitten. Paikalla on edelleen maanviljelijän heinäseiväsvarasto. Joka kesä tältä auringossa kylpevältä pientareelta löytää ensimmäiset kielot. Muualla ovat vielä pienellä nupulla.



Ah, tätä kesän huumaavaa tuoksua!

Ensimmäinen nainen

Näin otsikoi Aamulehti tänään juttunsa Suomen ensimmäisten naispappien joukossa olleesta Ritva-Leena Hirvosesta. Vuonna 1988 hänet vihittiin Tampereen Tuomiokirkossa parinkymmenen muun naisen kanssa papiksi. Nyt hän on pitänyt lähtösaarnansa Tampereen Harjun seurakunnassa ja jää eläkkeelle syyskuussa. (Aamulehti 29.5.2012)



Siis 24 vuotta Suomessa on ollut virkaansa vihittyjä naispappeja ja vieläkin keskustellaan kiivaasti, voiko nainen yleensäkään olla pappi. Nämä keskustelut menevät yli ymmärrykseni! En voi todellakaan ymmärtää heitä, jotka kieltäytyvät yhteistyöstä naispapin kanssa. Jotenkin voin hiukkasen käsittää, jos ei naispappeutta hyväksy ja pitää mölyt mahassaan, mutta jo tasa-arvolainkin mukaan yhteistyöstä ei voi kieltäytyä.



Meidän seurakunnassamme puolet papeista kirkkoherraa myöten on naisia. En osaa nähdä mitään erilaista tai moitittavaa esim. naiskirkkoherran tavassa luotsata seurakuntaamme. Päin vastoin, elo on ollut jotenkin seesteisempää ja yhteisymmärrys seurakunnan parhaasta on näkynyt selvemmin kuin aiemmin. Tosin esimiestaidot eivät olekaan sukupuolesta kiinni. Alttarilla mitään eroa ei huomaa, on sitten nainen tai mies toimittamassa messua. Erot tulevat persoonasta, ei sukupuolesta!



Meidän tulee olla suvaitsevia toinen toistamme kohtaan, muuten kirkko kutistuu pienen porukan ahdasmieliseksi laumaksi. Eri mieltä voi olla, mutta Suomen lakeja tulee noudattaa. Voi, kumpa ymmärtäisimme, että sukupuolisyrjintä ei kuulu kirkkoon enää tällä vuosituhannella!

Käet triona

Aivan mahtava kesäinen viikonloppu takana! Aurinkoa, lämpöä, ulkoelämää... Ihan tuntui kuin olisi loma jo alkanut! Koko viikonloppu on vietetty mökillä ulkoilmassa ja sisällä on käyty vain nukkumassa. Töitä tein terassilla päivänvarjon alla ja arvostelut ovat valmiit, kunhan todistukset koneella tulostelen.



Jo pitkään olen ihmeissäni kuunnellut käen kukuntaa: Täällä meillä käet kukkuvat herkeämättä. Tuntuu, kuin niitä olisi todella enemmän kuin ennen tai sitten ne ovat vain uutterampia kuin edellisinä kesinä. Oletteko muut huomanneet samaa ilmiötä?



Tänään kuului kolmen käen kukunta samaan aikaan. En muista tällaista triplakukuntaa koskaan ennen kuulleeni. Oli hauskaa kuunnella niitä triona tai peräti stereona!



Ainut miinuspuoli on ollut valtava siitepölymäärä. Kaikki paikat ovat keltaisena: auto, terassit, pihakalusteet ja järven pinnassakin lilluu keltaisia lauttoja kuten kuvasta näkyy. Olen tiputtanut silmiin kosteustippoja, sillä varsinkin autolla ajaessa silmiä alkaa kaihertaa. En ole allerginen, mutta saan näköjään tästä kauheasta määrästä vähän oireita.



Illalla palautin Nella-koiran kotiinsa. Sillä oli mukavaa täällä maalla, kun sai uida ja kytätä rinteessä sisiliskoja, jotka kyllä olivat kaikki Nellaa ovelampia. Päivänvarjon alla se nukkui koiranuntaan ja kun oli kotiinlähdön aika, ei ollut näkevinään eikä kuulevinaan kutsuja. Olisi jäänyt tänne minun kaverikseni!



Mukava aloittaa huomenna viimeinen työviikko näin ihanan viikonlopun jälkeen.

Ilmailupäivä

Tänään oli mökkipaikkakunnallamme Ilmavoimien teknillisen koulun ja Koelentokeskuksen järjestämä Ilmailupäivä. Noin 1500 henkeä oli tullut tutustumaan kalustoon ja näytöksiin. Paljon koululaisiakin oli mukana.



Itse olen useamman kerran vienyt oppilaat retkelle tähän tapahtumaan, mutta tänään emme olleet mukana. Olisin ehtinyt töistä katsomaan osaa lentonäytöksestä, jos olisin pitänyt hurjaa kiirettä. Sisareni koira ja äitini olivat kuitenkin lähdössä mökille mukaan, joten missasin tämänvuotisen lentonäytöksen, joka oli tietenkin aika upea. Sääkin helli niin katsojia kuin lentäjiäkin.



Hornet, Hawk ja NH90 -lentonäytökset ovat hienoa katsottavaa. Hawkeilla lentää Suomen Ilmavoimien virallinen taitolento-osasto Midnight Hawks, jossa neljä konetta taituroi. Kari ehti tapahtumaan mukaan ja otti muutamia kuvia.



Midnight Hawks







Hornet







Hawkien hienot savut







Jos olisin ollut mökillä, olisin nähnyt koneet myös. Ne ovat olleet osa mökkielämää lapsuudestani lähtien. Koskaan "leivän ääni" (by isäni) ei ole häirinnyt!

Puu kaatuu

   



Tänään tuli metsuri kaatamaan männyn autonpitopaikan tieltä mökillä. Kyllä homma oli nopeasti tehty, vaikka puu oli oikea "tukkimänty". Tanner tömähti, kun petäjä kaatui aivan oikeaan osoitteeseen. Ammattimies osaa! Osa männystä sahataan laudoiksi ja osasta tulee polttopuuta.



Nyt tarvitaan seuraavaksi traktorikuormaaja ottamaan kanto ja muutama iso kivi pois, tasoittamaan paikka ja sitten ehkä tuotetaan vielä mursketta. Sitten on autolle hyvä paikka pihapiirissä, mutta kuitenkin katseilta suojassa keskenkasvuisen kuusirivistön takana.

Liikenteessä ja uimassa

Tänään kävin töiden jälkeen Tampereella hoitelemassa pari asiaa pois päiväjärjestyksestä. Ajelin ruuhkassa sekä meno- että tulomatkan. Kaupungissa iltapäiväliikenne tiesi seisomista valoissa ja tuntui, että joka puolella oli ruuhkaksi asti kiireisiä ihmisiä.



Kyllä olin onnellinen kotiin ajaessani, ettei tarvitse asua suuressa kaupungissa. Täällä maalla puuttuvat monet kaupungin houkutukset, mutta vastapainona on niin paljon muuta. Yksi onnellinen asia on pikkukaupunkimme YHDET AINOAT liikennevalot! Tampereella etenin kilometrin verran keskustassa samassa ajassa kuin meillä ajelisi kymmenkertaisen matkan.



Mökille päästyäni kokosimme pihapöydän, joka kahden tuolin kera tarttui kaupungista mukaan. Ne saivat paikan keinun kaverina pihassa ja vanha kalusto saa haihtua savuna ilmaan, kunhan tulee tyyni keli. Samalla viimeistelimme katon kiinnityksen ilmalämpöpumpun suojukseen. Nyt se kamala ulkoyksikön rumilus on piilossa!



Kaiken aherruksen jälkeen kävin huuhtomassa kaupunkimatkan hiet järvessä. Viimeeksi uin saunasta viime lauantaina ja silloin vesi vielä tuntui kovin kylmältä. Nyt se oli lämmennyt aurinkoisen viikon aikana ihan toisenlaiseksi. Enää ei jalat jäätyneet pohjaan, vaan uskalsi jo nauttia hetken viilentävästä vedestä.



Uiminen täällä rannalla on aivan ihanaa lämpimällä säällä. Silloin sekoaa jo laskuissa päivän uintikertoja miettiessä. Tai toisaalta minä aina juoksen, en ui oikeastaan koskaan. Vesijuoksu ilman vyötä on tosi hauskaa. Vielä kun vesi hieman lämpenee, voin aloittaa. Näin kylmässä vedessä ei juoksu vielä onnistu.



Nyt pitää kömpiä nukkumaan. Hyvää yötä!

Venäjän mummot

Valoisa kevätyö - miten ihana! Tulin juuri sisälle, kello näyttää puoli yksitoista illalla ja ulkona on kuin päivä. Ihmetyttää ja ihastuttaa talven jälkeen tämä valtava valoisuus!



Laitoin telkkarin auki ja siellä kakkosella oli menossa Euroviisujen ensimmäinen kierros. Venäjän mummot tulivat juuri esiintymisvuoroon ja voi, miten he olivat herttaisia! Tuli niin hyvä mieli heidän esitystään seuratessa. Siinä kappaleessa kulminoitui Euroviisujen oikea idea: tuoda esille eri maiden omaleimaista musiikkikulttuuria kevyen musiikin alueelta.



Hyvä, babuskat! Toivottavasti voitatte!

Kolme iloista rosvoa

Tänään kävin katsomassa nuorisoteatterimme uuden näytelmän Kolme iloista rosvoa. Kummityttöni näytteli siinä leipuria.



Näytelmä oli todellinen lasten hitti. Ohjaaja oli tehnyt sen mukavan vanhanaikaiseksi ja nuoret näyttelivät todella hyvin. Leipurikin selvisi osastaan erinomaisesti ja täti oli tietysti hyvin ylpeä.



Samaan aikaan näytelmän kanssa yleisöstä kilpaili Suomi-Slovakia pronssiottelu. Pelkäsin, että katsomossa on vain mummi ja minä, mutta pelko osoittautui turhaksi. Lapsiperheitä oli paljon liikkeellä ja katsomo oli täyden tuntuinen, vaikka tyhjiäkin paikkoja löytyi.



Kunpa kaikki nuoret löytäisivät kaduilla notkumisen sijaan jonkin mukavan harrastuksen! Toisilla niitä harrastuksia on sitten jo melkein liian kanssa kuten kummitytölläni: partio, pianonsoitto teorioineen, sukellus, kuorolaulu ja sitten tämä näytteleminen. Kun koulu sujuu hyvin ja virtaa riittää, niin mikä ettei!



Hieno näytelmä ja upea harrastus! Kiitos kaikille aikuisille, jotka olivat nuoria ohjaamassa ja mahdollistivat omalla pyyteettömällä työllään näytelmän esittämisen.

El silbo

Täällä mökillä kuuntelen paljon radiota, yleensä Ylen ykköstä. Tänä aamuna Aristoteleen kantapäässä oli mielenkiintoinen ohjelma vihellyskielestä el silbo.



Kanarian saarilla Teneriffan lähellä La Gomeran saarella on 2500 vuotta kommunikoitu puheen lisäksi myös viheltämällä. Tämä vihellyskieli on ilmeisesti saanut alkunsa saaren vaikeakulkuisuuden vuoksi: Vihellys kuului kilometrejä vuorenrinteeltä toiselle.



Silbossa vihelletään neljää erilaista konsonanttia ja muutamaa vokaalia sormia avuksi käyttämällä. Ne voidaan yhdistää 4000 sanaksi. Lapset ovat oppineet vihellykset vanhemmiltaan, mutta vuosituhannen loppupuolella kieli oli jo häviämässä. Pelastukseksi koitui koululaitos, jossa sitä on alakoulussa opetettu pakollisena aineena Gomeralla jo 12 vuotta. Oppilaat opiskelevat sitä 14-vuotiaaksi.



Ohjelma oli todella mielenkiintoinen, varsinkin kun Teneriffan matkalla  La Gomeran saarta muinoin katselimmekin! Harmi, ettei silloin hypätty laivaan ja käyty tutustumassa saareen ja sen erikoiseen kieleen.

Sumu

Aamulla lähdin hakemaan kävellen lehteä puolentoista kilometrin päästä. Nappasin lapion mukaani ja tasoittelin roudan muovaamia kuhmuja ja kuoppia mökkitieltä. Omaa tienpätkäämme käyttää viisi mökkiä, mutta tien eteen ei kukaan muu kuin me laita yleensä tikkua ristiin. Niinpä päätin taas olla omatoiminen, jotta on mukavampi ajaa. Lapioidessa oli ihan työmiehen olo ja kämmenkin varmaan levisi miehekkäästi. Tai ainakin tuntui siltä.



Iltapäivällä suunnittelimme puun kaatoa ja sen paikalle auton parkkipaikan tekoa. Nyt autot seisovat kuusten alla ja ovat välillä enemmän ja vähemmän pihkassa. Ei siis muuta kuin toimeen!  Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Niinhän sitä sanotaan.



Koulutusillan jälkeen ajelin takasin mökille ja hetkessä järven päälle nousi mahtava sumu. Päivä on ollut lämmin mutta kostea ja nyt illalla on satanutkin. Sumu ilmestyi kuin tyhjästä ja levisi nopeasti. Nyt on koko vastaranta jo kadonnut.



Aika metkan oloinen ilta: tyyni ja sadekin on tauonnut. Käki kukkuu, luonto tuoksuu ja järveltä kuuluu vaimeana veneestä uistelijoiden puhetta. Tekisi mieli valvoa myöhään ja vain nauttia...