Kuhmo-salissa

 

Lauantaina olimme kuuntelemassa Ylen radioimaa konserttia Matti "Esa Pasa" Salminen, basson paluu juurille. Konsertissa tämä maailman valloittanut suomalainen basso kertoili leppoisasti elämänvaiheistaan ja lauloi muutaman bassoaarian pätkän. Lisäksi kuulimme useamman kevyen musiikin sävellyksen tangoa ja valssia unohtamatta.

Kuuntelimme Areenasta konsertin vielä uudelleen kotona, jolloin se tuntui paremmalta. Istuimme salin etuosassa, johon esitykset kuuluivat jotenkin epäbalanssissa, esim. Marzi Nymanin kitara tuli läpi liian voimakkaasti. Areenassa kaikki kuului tasapainoiselta. Hyvä, Ylen äänimiehet ja -naiset!

Olisin mieluusti kuullut enemmän musiikkia ja vähemmän kertoilua. No, tällä kertaa konsertti toteutui muisteluvoittoisena.

Maanantaina olin illan myöhäiskonsertissa kuuntelemassa Säihkettä. Olli Mustonen soitti oman sävellyksensä Tähtitarha sekä Beethovenin Kuutamosonaatin. Upeita tulkintoja olivat molemmat! Lisäksi konsertissa esitettiin Golijovin Night Messengers, jossa oli aivan hypnoottinen piano pianissimo. Lisäksi konsertin lopetus Chen Yin Sparkle oli nimensä veroisesti tähän konserttiin nappivalinta. Niin erikoinen nykymusiikin sävellys, jonka lyömäsoitinstemmat vangitsivat minut aivan täydellisesti. Oli todella upeaa seurata Tuija-Maija Nurmisen ja Harri Lehtisen työskentelyä.

Pyöräilin lämpimässä myöhäisillassa kotiin. Konsertin tunnelma oli vielä ulkonakin käsinkosketeltava, vaikka tähtitarhat puuttuivatkin Kuhmon valoisassa kesäyössä.

Paistetut muikut

 

Kuhmo-talon viereisessä rannassa on perinteisesti suosittu kalateltta, josta saa muiden herkkujen lisäksi paistettuja muikkuja. Olemme joskus siellä syöneet niitä, mutta viikonloppuna päätimme paistaa itse.

Paikallisesta K-Supermarketista saatiin tuoreet muikkufileet, sitruunaa ja tilliä. Muikkujen lisäksi tehtiin peruna-palsternakkasose.

Kieriteltiin muikut ruisjauhoissa, päälle runsaasti tilliä ja sitruunan mehua sekä raastettua sitruunan kuorta. Ai että, miten oli maukasta! 

Uskallan väittää, että meillä oli paremmat pöperöt kuin teltassa. 😉

Ukraina-konsertti

 

Uljas Ukraina! Nyt älä horju!

Kerran se koittaa kansojen koi. 

Tyynenä, vankkana vaarasi torju,

tai jos on tarpehen, niin salamoi!

(Eino Leino)

Tiistaina 11.7. oli Tuupalan koulun sali viimeistä sijaa myöten loppuunmyyty. Terve Ukraina! -konsertti veti kuulijoita enemmän kuin kiitettävästi. Meitä oli kai yli 500, eikä ihme, sillä konsertti sisälsi ukrainalaisten säveltäjien musiikkia.

Eino Leinon runon osan suomeksi lausui Antti Tikkanen Sergey Malovin viulun säestyksellä. Sitten osat vaihtuivat ja Sergey lausui saman venäjäksi. Siitä jatkui saumattomasti Myroslav Skorykin teos Melody, jonka soittivat Tikkasen ja Malovin lisäksi Barbora Hilpo, Senja Rummukainen ja suuresti ihailemani kontrabasisti Zoran Markovic. Sävellyksen teema on rakas ukrainalaisille ja esitys oli niin sydämeen käyvä, että aplodeille ei meinannut tulla loppua. Konsertissa kuultiin lisäksi Gabunian sävellys Stronioni-trion tulkitsemana sekä Kuhmon taiteilijoiden esittämä Glieren Jousioktetto. 

Konsertti oli mieleenpainuva ja auringonkukkakimput lavan reunalla piirtyivät pitkäksi aikaa verkkokalvolle. Leinon runo viulun sävelissä kaikui mielessä vielä illallakin...

Aamupuuhia konserttiviikoilla

 

Kuhmon kamarimusiikissa aamut ovat alkaneet klo 10 Salakamarissa mielenkiintoisesti taiteilija- ja teosesittelyjen parissa. 

Tila toimii muulloin Lappi-aiheisena ravintolana, josta saa pohjoisen herkkuja monessa muodossa.

Aamutilaisuuksiin on pitänyt tulla ajoissa, jos haluaa sisälle. Ulkonakin on penkit, joista kuulee ja näkee ihan hyvin, mutta kavereista on riesaa: Jos ei tuule, mäkäräisiä pyörii. Hyttysetkään eivät ole mitään näihin ilkimyksiin verrattuina!

Salakamarissa olemme kuunnelleet viikon alussa taiteellisten johtajien Minna Pensolan ja Antti Tikkasen avauksen tämän kesän teemoista, nokkahuiluvirtuoosi Erik Bosgraafin ajatuksia, runolaulua Ilona Korhosen tapaan ja Osmo Tapio Räihälän hauskan luotsauksen päivän ranslalaisista säveltäjistä. Lisäksi Kuhmo-talon kahviossa olen kuunnellut Charlotte Brayn mietteitä Ungrievable Lives -teoksen säveltämisestä sekä Caroline Burrawayta hänen taideteoksestaan, josta Charlotte sai innoituksen sävellykseensä: Pienten tyttöjen mekkoja tehtynä maailmalla rantaan ajelehtineista palastusliiveistä. Sai kyllä mielen hiljaiseksi!

Tänään poljin pyörällä kuuntelemaan hardangerviulua ja norjalaista springaria, perehdyttäjänä toimi Krishna Nagaraja. Viulu on koristeellinen ja soittotapa kansanmusiikinomaista. Vähän tuli Kaustinen mieleen eikä ihme: Onhan sekin festivaali juuri menossa.

Taiteilijatapaamisissa on ollut todella mielenkiintoisia ja mukaansa tempaavasti omasta erikoisalastaan kertovia tyyppejä. Jotkut ovat kertoneet englanniksi, mutta kummasti sitä on suuret linjat selvinneet, vaikka ihan kaikkia termejä ei ymmärtäisikään. Lisäksi on joka päivä nautittu konsertista tai parista. Kyllä mieli ja sielu lepäävät!

Kirjojen ohella taidenäyttelyäkin

 

Kirjastokäynnillä eksyimme myös Jenna Erosen taidenäyttelyyn.

Aihe oli veden maailmasta, mutta minun mieleni laukkasi myös avaruudessa joitain teoksia katsellessa.

Työt olivat pääosin akryylivärein toteutettuja.

Vaikka näyttelyn nimi viittaa veteen ja vesihän on yleensä liikkeessä, työt olivat mielestäni rauhallisia ja seesteisiä. Pidin niistä kovasti, varsinkin kun värimaailma oli niin harmoninen.

Menkäähän katsomaan konserttien lomassa!

Kuhmo kutsui jälleen

 

Kuhmon kamarimusiikki avaa ovensa. Kaksi konserttien täyteistä, ihanaa viikkoa on edessä. 

Tulimme paria päivää aikaisemmin tuttuun lomakotiin. Kolme hirveä näimme matkalla, mutta muuten matka sujui turvallisesti osaksi auringonpaisteessa, osaksi vesisateessa. Kuhmokin oli kostea ja harmaa saapuessamme, mutta mieli oli iloinen ja aurinkoa täynnä. Oli kiva saapua yhteen kesän kohokohdista! 

Hyvin nukutun yön ja pitkien unien jälkeen olivat matkan rasitukset karkonneet ja suunnistimme kirjastoon lainaamaan lomalukemista. Minä löysin Miika Nousiaisen Juurihoidon ja pari muutakin kirjaa löytyi. Kirjaston oven pielessä ulkona on hylly, josta voi ottaa mukaansa ilman lainaamista kirjoja ja myös tuoda siihen omia. Sadesäällä on ilo lukea seuraavaa konserttia odotellessa!

Uusi tuttavuus

 

Aamulla sateen jälkeen oli tämän näköinen otus tupsahtanut samettiruusujen sekaan. Se oli hyvin peloton, vaikka liikuin kahden kameran kanssa ihan lähettyvillä kuvaamassa. Siihen se jäi jököttämään hiiren hiljaa.

Luontokirja ja netti kertoivat nimeksi horsmakiitäjä. Uusi tuttavuus minulle - kaunis.

Runon ja suven päivänä

 

Ja kukka se kuiskivi umpussaan: 

” Minä tahdon tuoksulla täyttää maan 

ja aueta päivähän, aurinkohon, 

vaikk’ kukkani kuihtuva on.” 

(Eino Leino)

Onnea Eino Leinon palkinnosta saamelaiskirjailija Niillas Holmbergille!

Niin vain huhtikuussa kylvetyt krassit ovat alkaneet kukkia, juuri sopivasti suven ollessa suloisimmillaan. Tosin aikamoisia reuhuja ovat. Pitää miettiä, haluanko niitä jatkossa. Taimet kasvoivat niin runsaina, että nyt niitä on kolminkertainen määrä siitä, mitä ajattelin. No, parempi näin kuin että koko jalostus olisi epäonnistunut!

Lippu liehuu villisti suven kunniaksi…

Sadesään puuhailua

 

Jo muutaman päivän sää on ollut kolea ja sateinen. Ei haittaa, mökkielämä on lämmintä ja mukavaa!

Juhannukseen saakka onnistui keväästä jatkunut neulomistauko, mutta pyhinä oli ihan pakko kaivaa mökin jämälangat esiin. Ensin kutominen sujui maltillisesti, vain vähän kerrallaan, mutta sadesäällä se ryöpsähti valloilleen. Kolmannet sukat valmistuvat tässä. Mukavaa sadepuuhaa!

Hivelevän kaunista