torstai 15. heinäkuuta 2021

Mopomuseossa kahvilla

 


Kotimaassa matkatessa kaikenlaista metkaa tulee vastaan, kuten mopomuseo. 


Ajattelin käydä hyvissä ajoin tutustumassa. Jos vanhetessa ei saa enää ajokorttia, voi siirtyä mopoilemaan!


Todellisuudessa en mopoihin tuhlannut aikaa, mutta pihassa oli esillä kaikenlaista vanhaa tavaraa, jota tutkin sillä aikaa, kun minulle haettiin sisältä munkkikahvit. Maistuipa uintiretkeen jälkeen hyvältä. Samalla tuli tuettua nuorisoseuraa, jonka nimi ei jäänyt mieleen. 

Ja sitten taas matka jatkui...

keskiviikko 14. heinäkuuta 2021

Se kaunein kesäpäivä

 


Lapsena arvailtiin, olisiko tämä se kesän kaunein päivä. 


Tänä kesänä näitä kauneimpia päiviä on ollut jo viljalti, eikä loppua näy. Aivan ihanaa!

Olen kiitollinen, kun 30 asteen helteessä päivät saa viettää veden äärellä. Aina löytyy joku sopivan varjoinen paikka, jos lämpö alkaa ahdistaa. Pulahdus viilentävään veteen virkistää kummasti. 


Päivässä tuntuu olevan tuntejakin tavallista enemmän, kun vielä illallakin kesän kauneus kutsuu ihailemaan ympäröivää luontoa. Nyt nautitaan!


tiistai 13. heinäkuuta 2021

Aarteita???

 


Nuorin kummipojista kävi kylässä. Hänellä oli mukanaan tämä ihmeellinen laite, jota en ole aiemmin tavannut: metallinpaljastin. 


Luulin ensin, että autossa on mukana koira, kun minulle kerrottiin, että kohta on mökkitontti täynnä kuoppia. No, ennustus oli oikea. Kun laite piippasi lupaavasti, ryhdyttiin kaivamaan lapiolla ja ties millä. Voikukkarautakin oli tähän työhön oiva kapine. Mikä aarre mahtaa löytyäkään?


Välillä käytettiin pienempää laitetta, jolla saatiin tarkempaa suuntaa kaivamiselle. 

Ja mitä sitten saatiin saaliiksi? Yksi musta, vanha naula, joka löytyi tieltä. Hyvä, niin ei kulkeudu auton renkaaseen. Se suuri aarre jäi kuitenkin löytymättä. Tai löytyi paikka, mutta ei jaksettu kaivaa esiin, joten lapioiminen jatkuu seuraavalla kerralla. Sitä ennen mielikuvitus pääsköön valloilleen: vanhoja rahoja, jalokiviä vai kenties jopa kultaharkkoja???

tiistai 6. heinäkuuta 2021

Sulle laulan neiti, kesäheinä


... aika seisoo, nukkuu tuuliviiri...


... tammenlehväseppel vehryt, uus...


... edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.
                                               (Eino Leino)

Hyvää runon ja suven päivää!

sunnuntai 4. heinäkuuta 2021

Miten ihanaa!



Joka päivä pitää kiitollisena ihmetellä kesäsäätä. Aurinko ja lämpö hellivät koronan kurittamaa mieltä päivästä toiseen. Toisaalta, jos tämä on ilmastonmuutoksen syytä, ei ehkä pitäisi ihastella. Nyt en kuitenkaan jaksa muuta kuin nauttia tästä uskomattomasta kesälahjasta!


Sukumme nuorin oli ilahduttamassa meitä kaksi päivää. Mukana oli myös tämä ”laiskiainen”, jonka kanssa oli mukava kelluskella vedessä. Virkistävää viettää aikaa 9-vuotiaan kanssa, jolla on niin hyvät jutut. Ja mukana peli, josta pidän. Ensimmäisen kerran voitin useamman kerran. Hyvä minä!


Aamulla ajelimme idyllistä maalaistietä kesäasukkaitten kirkkopyhään. Sankarihauta oli kaunis sinivalkoisine kukkasineen. Samalla kävimme esittelemässä isosedän haudan suvun nuorimmalle. Hän ei ole siellä käynyt oman muistinsa mukaan aikaisemmin laisinkaan. 


Pikkumiehen vanhemmat tulivat uimaan ja hakemaan pojan kotiin, jonka jälkeen söimme ihanan kuha-aterian uusien perunoiden kera. Sen jälkeen kesäpäivä sujuikin alamökin verannalla tuulen hiukan helpottaen armotonta hellettä. Laine liplattaa, kesätuuli hivelee ihoa ja silmä lepää ulapalla luonnon kauneudesta nauttien. Mikä kesä!

lauantai 3. heinäkuuta 2021

Kuin uudet

 


Puiset ulkokalusteet pitäisi kai käsitellä joka vuosi, jotta ne säilyvät hyvinä. Me olemme kuitenkin vähän laiskistuneet ja luistaneet hommasta joka toinen kesä. 

Nyt oli kuitenkin aika tarttua pensseliin ja ryhtyä sutimaan öljyä pintaan - ensin omaan, ettei aurinko polta ja sitten kalusteisiin toisesta purkista. Ihan kivaa kesäpuuhaa, kunhan vain ryhtyi työhön. 

Kahtena eri päivänä heilutin pensseliä ja valmista tuli. Taas kalusteet näyttävät hetken aikaa kuin uusilta.  

perjantai 2. heinäkuuta 2021

Tuntuu niin lomalta!

 


Ei näitä pitkään jatkuneita, kauniin kesäisiä säitä tahdo oikein todeksi uskoa. Joka aamu herätessä aurinko paistaa ja jatkuvasti lämpömittarissa lähes helteisiä lukemia. Uskomatonta, kun ollaan Suomen kesässä! Mökkiläisen suu on jatkuvasti hymyssä.


Alkuviikosta olimme juhlimassa Keuruulla Pappilan pidoissa ystävien kanssa. Meillä oli neljä erilaista vuosipäivää aiheena, jotka olivat tapahtuneet kevään ja alkukesän aikana. Ruoka oli erinomaista, juomat myös ja seura aivan superihanaa. Oli kiva aterioida pitkän kaavan mukaan ja jutella kuulumiset kiireettömästi kauniista ympäristöstä nauttien. 


Jalkapallohuuma jatkuu tänään. Pidämme molemmat tästä lajista ja alkulohkon aikana nukkumaan meno aina viivästyi, kun myöhäisottelut päättyivät vasta puolenyön aikaan. Minähän kyllä jaksan valvoa, mutta kaikki eivät ole yökyöpeleitä. Pelien aikana olen samalla kutonut kesäsukkia hieman ohuemmasta langasta, ja nyt on jo kolmannet valmiina. Ne lähtevät huomenna mökille saapuvan pikkuveljen repussa kummitytölleni, joka ahertaa kesätyössä Gösta-museolla. 


Tänään taas juhlittiin! Kun sää oli mitä ihanin, saimme vieraaksi kolme nuorta perhettä pienine vauvoineen. Koronan vuoksi emme viime kesän jälkeen ole nähneet näin suurella seurueella, mutta ulkotapaamiselle ei enää ollut estettä. Herkuttelimme suolaisilla ja makeilla letuilla, jäätelöllä sekä mansikoilla mahtuen juuri ja juuri verannan pöydän ääreen. Pienet tyttöset sormiruokailivat avokadolla ja porkkanoilla sekä söivät omia herkkusoseitaan. Vaari oli niin iloinen, kun tapasi pienet prinsessansa ja meillä kaikilla oli mukavaa, kun nähtiin pitkästä aikaa. 


Huomenna saapuu 9-vuotias ilopilleri yökylään. Ainakin on tiedossa hauskojen pelien pelaamista, veneilyä sekä uimista. Ihanaa, kun voi jo hieman vapaammin tavata rakkaita läheisiä, kun korona on pysynyt kauempana jo pitkään. Silti huolellinen pitää olla, vaikka päivät kuuluvatkin suurimmalta osaltaan ulkona kesäsäästä ja luonnosta nauttien. 

maanantai 28. kesäkuuta 2021

Muistoissa



Juhannussunnuntain ilta toi suru-uutisen: Sukumme nuorimpien kultainen pappa oli saanut iäisyyskutsun raskaan mutta lyhyen sairauden jälkeen 80 vuoden ikäisenä. 

Suru on suuri, mutta muistot lohduttavat. 

sunnuntai 27. kesäkuuta 2021

Tunnelmia


Juhannuksen säähän on mahtunut niin lämpöä kuin sadettakin. Oikein mukava juhannus, kun pisaroiden ohimenevässä ropinassakin on ollut kesän lämpö mukana. 


Juhannuspäivänä saatiin kesän kovin ukkonen. Kävimme joka puolelta jytisevän säestyksen saattelemana uimassa, istuimme alamökin verannalla katsomassa välähteleviä salamoita ja sitten ukonilman yltyessä hipsimme ylämökkiin. Heti sen jälkeen välähti ja samalla jysähti alamökin nurkalla. ”Hieman” säikähdin! Vielä pitkään kurkistelin, näkyykö savua. Ei onneksi näkynyt.  


Mökillä on lähes 100 vuotta vanhat valurautapannu, joilla voi paistaa isoja lättyjä. Niinpä aattona söimme suolaisia ja makeita täytteitä räiskäleiden kanssa, kuten mökkijuhannuksena on aina ollut tapana. 


Lihaa ei tällä kertaa ole lautaselta löytynyt laisinkaan, vain erilaisia kaloja sekä katkarapuja. Eilen ja tänään olemme ensi kerran tänä kesänä nautiskelleet siikliä chiliaiolilla, skagenilla ja itse tehdyllä kalasalaatilla, jossa oli Pielisen kalasäilykettä pohjana. Ai, mitä herkkua! Uudet perunat taas talven jälkeen vievät kielen mennessään.


Tänään on aurinko paistanut siniseltä taivaalta koko päivän. Aamun jälkeen on tuullut, joka on raikastanut kuumaa kesäpäivää. Ihana juhannusaika koettu ja kesä jatkuu... Onnellista oloa!

keskiviikko 23. kesäkuuta 2021

Juhannusruusuja

 


Mökin juhannusruusut ovat äitini istuttamia 60 vuotta sitten.


Ne ovat itsekseen levinneet ja kasvavat enemmän ja vähemmän villeinä siellä, missä haluavat.


Olen raksinut kuivat oksat pois ja joskus antanut hieman lannoitetta.


Tänä vuonna ruusut kukkivat jo ennen juhannusta. Monet kukista ovat jo kuihtuneet,
joten juhannuksena ei ole enää tätä kaunistusta.


Juhannusruusu on niin kesäisen juhlava!


"Tänä aamuna olen päättänyt olla kirjoittamatta
ja istuttaa ruusun.

Siis tätä ihminen tarvitsee ollakseen onnellinen:
työn että voi lyödä sen laimin,
helteen että tuntee sen oikeutetuksi
ja lapsuuden
että voi juuria siitä juhannusruusun
vanhuutensa seinustalle."

                                                                            Eeva Kilpi