sunnuntai 4. heinäkuuta 2021

Miten ihanaa!



Joka päivä pitää kiitollisena ihmetellä kesäsäätä. Aurinko ja lämpö hellivät koronan kurittamaa mieltä päivästä toiseen. Toisaalta, jos tämä on ilmastonmuutoksen syytä, ei ehkä pitäisi ihastella. Nyt en kuitenkaan jaksa muuta kuin nauttia tästä uskomattomasta kesälahjasta!


Sukumme nuorin oli ilahduttamassa meitä kaksi päivää. Mukana oli myös tämä ”laiskiainen”, jonka kanssa oli mukava kelluskella vedessä. Virkistävää viettää aikaa 9-vuotiaan kanssa, jolla on niin hyvät jutut. Ja mukana peli, josta pidän. Ensimmäisen kerran voitin useamman kerran. Hyvä minä!


Aamulla ajelimme idyllistä maalaistietä kesäasukkaitten kirkkopyhään. Sankarihauta oli kaunis sinivalkoisine kukkasineen. Samalla kävimme esittelemässä isosedän haudan suvun nuorimmalle. Hän ei ole siellä käynyt oman muistinsa mukaan aikaisemmin laisinkaan. 


Pikkumiehen vanhemmat tulivat uimaan ja hakemaan pojan kotiin, jonka jälkeen söimme ihanan kuha-aterian uusien perunoiden kera. Sen jälkeen kesäpäivä sujuikin alamökin verannalla tuulen hiukan helpottaen armotonta hellettä. Laine liplattaa, kesätuuli hivelee ihoa ja silmä lepää ulapalla luonnon kauneudesta nauttien. Mikä kesä!

Ei kommentteja: