Pakkaamisen riemua

Pakkausta, pakkausta... Ensimmäisenä villasukat mukaan, sillä ilman niitä en pärjää missään enkä ainakaan jouluna. Onneksi on lukuisat parit, joista valita.

Ihana lähteä joulunviettoon! Mielessä soi:

Nosta, orhi jalkaa, rekiretki alkaa,

helkkää tiu'ut pienet, iloiset.

Tähti kirkas hohtaa, sinne matka johtaa,

mistä loistaa valot lämpöiset...

                                                                             (R. Kouta)

Joulun iloa välittämässä

Viimeinen työpäivä oli tänään. Vasta 9.1. alkaa koulu loman jälkeen. Ihanaa!

Töistä kiirehdin viemään joululaatikoita sisareni perheeseen ja sieltä kuoron laulukeikalle. Kävimme seurakunnan kanssa pitämässä jouluhartaudet palvelutalossa, oikeammin kahdessakin, vaikka samaa pihapiiriä ovat. Lauloimme viidessä paikassa ja pitkälti kolmatta tuntia kului. Ei haittaa! Joulutervehdystä on ihana olla viemässä vanhusten luokse.

Tänä jouluna laulaessa oli erilainen tunnelma kuin aiempina. Olihan äiti ollut ryhmäkodissa asumassa 4 kuukautta ennen kuolemaansa ja vuodeosastolla, jossa lauloimme myös, hän oli saattohoidossa kahden viikon ajan. Vaikka mielessä olikin syksyn murheelliset hetket, ei se laulua haitannut, onneksi. Kävin kiittämässä hoitajia ja toivottamassa hyvää joulua. Olin kyllä kuvitellut, että äiti edes yhden joulun saa viettää uudessa kodissaan. Toisin kävi. Nyt on ikuinen joulu.

Toinen palvelutalomme on upouusi. Asukkaat muuttivat vasta syksyllä. Hienolta näytti, avaraa, nykyaikaista, monella tavoin varmasti toimiva talo. Ja asukkaita riittää...

Juuri otin joululaatikoita uunista. Nyt kuuntelen vähän joululauluja ja sitten nukkumaan, jotta huomenna jaksaa taas tehdä jouluisia puuhia.

Joululauluja ja laatikoita

Sain olla tänään 5-vuotiaan kanssa lastenkirkossa laulamassa joululauluja. Jouluevankeliumi esitettiin pienten voimin ja lopuksi kaikki lapset kokoontyuivat vielä eteen laulamaan Joulupuu on rakennettu. Oli mukava kirkkohetki.

Ehdittiin vielä yhdessä taloyhtiön joulukahville jakamaan karkkeja sekä syömään kotona riisipuuroa ja luumukiisseliä. Maistuikin hyvältä.

Illan suussa tekaisin bataattilaatikot uuniin, vaikka sunnuntai olikin. Hyvää tuli, kun vähän maistelin. Bataatti on monikäyttöinen ja laatikkokin on helppo tehdä. Kotiin jäi leijailemaan ihana tuoksu.

Aherruspäivä

Tänään tein joulusiivouksen. Koska olen joulun pois kotoa, ei nyt tehty suursiivousta vaan kevyempi versio. Silti aikaa kului ihan mukavasti imuria, pölyrättiä ja luuttua heilutellessa. Nyt näyttää ja tuntuu joululta.

Keskeytin välillä ahertamisen ja kävin sairaalassa katsomassa naapuria, jolla on ollut monenmoista koettelemusta terveytensä kanssa. Onneksi nyt oli vointi jo parempi. Samalla poikkesin joulumyyjäisissä ostamassa leivonnaisia. Tarttuipa mukaan lahjaksi annettavaksi heinäseipäästä askarreltu tonttukin.

Kolmet kokeet korjasin ja nyt lähden vielä iltakävelylle. Täällä oli aamulla huurteisen kaunista, mutta nyt sää on lämmennyt ja on usvaisen oloista. Kävely  ja raikas ilma tekee kuitenkin hyvää. Toivottavasti ei ole liukasta.

Vanhat joulukoristeet

Tänään kävin läpi laatikkoa, joka sisälsi äidin vanhoja joulukoristeita. Niitä oli paljon. Äiti rakasti joulua ja oli opetustyönsä vuoksi tehnyt osan koristeista itse. Hänellä oli aina joulunaikaan paljon koristeita esillä ja lastenlapsista se oli tietenkin kovin mukavaa.

Nyt oli aika luopua. Lajittelin koristeet neljään kasaan: roskiin, kouluun, sisarelle ja itselleni. En olisi millään raaskinut heittää vanhoja, lapsuuden jouluun liittyneitä koristeita pois. Laitoinkin ne ensin roskiin, mutta kaivelin takaisin. Säästän ne tämän joulun yli ja heitän sitten pois, jos siltä tuntuu. Todella vanhat, isäni lapsuuden jouluun kuuluneet kuusenkaramellit säästän joka tapauksessa.

Äidin jäljiltä oleva tavarapaljous vähenee tuskastuttavan hitaasti mutta onneksi varmasti. Tänäänkin kaksi pientä kaappia tyhjeni. Tuntuu vain niin kurjalta heittää pois tavaroita, joihin sisältyy niin paljon lapsuuden muistoja. Pakko on kuitenkin kovettaa itsensä. Onneksi jää ne muistot!

Kolmas adventti

Kortteja

Olen joulu- ja kortti-ihminen.

Monet tuskailevat joulun alla pakollista joulukorttien kirjoitusta. Minusta se on ihanaa puuhaa! On kiva valita kortteja saajille, tukea samalla eri järjestöjä, kirjoittaa ja liimata postimerkkejä joululaulujen soidessa ja kynttilän palaessa. Yleensäkin pidän vanhan ajan postikorttien lähettelystä enkä halua sortua nettikortteihin tai tekstareihin. 

Joulukortteja on myös hauska saada. Tänään tuli postiluukusta ensimmäiset, kiitos! Nautin... Nyt on omatkin kirjoitettu ja siitä puuhasta iloittu. Joulu on niin mukavaa aikaa!

Itsenäisyyttä

Itsenäisyyspäivän aamu valkeni kunnon pakkasessa.

Kiireetön, levollinen aamiainen auringon nousua seuraten ja Sibeliusta kuunnellen. Edellisen illan vieraiden jäljiltä herkkujakin tarjolla...

Siniristilippumme luo aina niin juhlavan tunnelman.

Konsertissa Sibeliustakin, mutta paras kaikesta kuitenkin Widorin Toccata 

Urkusinfoniasta n:o 5, yksi lempikappaleistani.

Illalla linnan juhlia ja kaksi kynttilää ikkunalla itsenäisyyden kunniaksi - kiitollisena...

Pakkaspäivä

Aamulla oli oikein kunnolla pakkasta, taisi olla lähellä 15 astetta. Maisema oli kaunis, kun puissa oli huurretta, ja myöhemmin päivällä aurinkokin vähän pilkisteli harson takaa.

Kirkossa oli Kauneimmat joululaulut -messu ja saarnan tilalla draamaryhmän näytelmä Suutarin joulu. Se oli mukaelma Leo Tolstoin novellista Suutari Martti. Alunperin tarina ei kai ollut Tolstoin itsensä, vaan hän oli muokannut sen ranskalaisen kansansadun pohjalta. Näytelmä oli koskettava ja koko messu hyvä kokonaisuus.

Hyvää ruokaa, rauhallista sunnuntaipäivän viettoa ja illalla vieraitakin. Kurjalta tuntui kuitenkin kuulla Imatran surullisista uutisista. Siellä uusi viikko alkaa hämmennyksen ja murheen värittämänä.

Ensimmäiset

Tänään leivoin ensimmäiset tortut: puolet luumumarmeladilla, puolet aprikoosilla. Kylläpä maistuivatkin hyviltä päiväkahvilla - pitkästä aikaa! Ripottelin ennen pöytään laittamista vielä vähän pölysokerilla, jolloin sakaratkin saavat enemmän makua.

Eilen hävisi televisiosta kaikki kanavat. Virittelin, mutta mitään ei löytynyt. Aamulla kokeilin uudelleen ja sain kuin sainkin kanavat, mutta kahden minuutin jälkeen ne hävisivät taas. Työpäivän aikana piti soittaa asiasta saman talon asukkaalle, mutta unohdin. Ajattelin oman televisioni jo hajonneen. 

Töistä kotiin tullessa hääräsi sähkökaapissa asentaja, joka sanoi uusineensa talomme vahvistimen. Ei siis ollutkaan minun laitteessani vikaa. Mies vielä ystävällisesti tuli meille testaamaan, onko kaikki kunnossa. Oli.

Ilman tv:tä tulisin ihan hyvin toimeen... Mutta ilman joulutorttuja en!