Hevostelua

                   

Aika mukava työpäivä takana. Vierailimme ratsutilalla ja saimme jättiannoksen tietoa hevosista. Pääkohteena oli luokkamme oma kummihevonen, jolle syötimme tuliaisporkkanat ja jota saimme harjatakin.

Kiitos, Krista, loistavasta opastuksesta. Meistä kaikista taisi tulla kerralla heppafaneja!

                   

Talviturkki

Haa! Talviturkkini on poissa! Tänään mökillä ranta oli sen verran auki, että pääsi pulahtamaan. Kylmää oli tietenkin vesi, mutta ihanan raikas olo sen jälkeen. Kuuma kahvi ja aurinko lämmittivät uinnin = kastautumisen jälkeen. Jäät ovat vielä hyvin paikoillaan, enkä usko niiden ihan lähipäivinä lähtevänkään.

Tänään aloitin mökin kevätsiivouksen. Kannettiin sisällä talvisäilössä olleet verannan kalusteet ulos, ravisteltiin matot ja tuuletettiin patjat sängyistä. Kaikki jäi vielä kesken, mutta hyvä alku tuli tehdyksi. Jatkuu ensi viikolla...

Aherruksen jälkeen oli mukava paistaa ulkona makkaraa ja nauttia ihanasta auringonpaisteesta. Mökkinaapurikin poikkesi juttelemassa. Jäätä pitkin puhaltava tuuli oli viileä, mutta suojaisessa paikassa tuntui todella lämpöiseltä. Näin suruvaipan, leskenlehtiä ensi kerran ja kaksi haukkaa taivaalla. Oli kiva keväinen mökkipäivä!

Verkkoa punomassa

                 

Ai,  että mikä tämä on? No, välituntileikki, jossa heitellään lankakerää piirissä kädestä toiseen, ja näin saadaan yhdessä punottua iso verkko. Pitkällä välkällä puuhasimme koko koulu kaikkea kivaa yhdessä.

Kivaa on myös viikonlopun alkaminen! 

Piipahdus kotona

                

Joku haluaa olla aina menossa, toinen viihtyy kotona. Mitä vanhemmaksi saan elää, sitä enemmän nautin kotona olosta. Takana on yli pari vuosikymmentä kiihkeä osallistumista monenlaisiin rientoihin, mutta viimeisten vuosien aikana olen tietoisesti raivannut omaa aikaa kalenteriini.

Vaikka paljon on viikossani jo väljyyttä, aina välillä tulee kiireisiä päiviä. Niistä en enää yhtään pidä, mutta minkäs teet. Kaikki ei aina ole omasta järjestelykyvystä kiinni. Varsinkin keskiviikko on päivä, jolloin ei ehdi kuin kotona käydä kääntymässä. Tosin sekin on parempi kuin juosta päätä pahkaa paikasta toiseen.

Tänään olin tunnin kotona ja keitin kahvit, join ne rauhassa ikkunasta kaukaisuuteen katsellen ja nauttien. Sitten olinkin puhelimessa lopun ajan. Nyt olen kuoron harjoituksessa ja naputtelen tätä, kun muut äänet harjoittelevat omaa stemmaansa. Tehokkuutta oppii, kun on tarpeeksi kiireistä.

Huomenna on lyhyt työpäivä. Ah, saan olla kotona ja tehdä mitä haluan lopun päivää. Sen tiedon varjolla jaksaa tänään laukata maailmalla.  ;>)

Päiväkahvit verannalla

Sunnuntaina ja eilen olin mökillä. Haravoin pihaa, kantelin oksia, siirtelin lumilapioita ja suksia varastoon sekä kantelin talviteloilla olleita tavaroita sisältä ulos. Ylämökin rappusten edestä poistettiin iso kivi, joka oli noussut haittaamaan puulaattojen paikoillaan pysymistä.

Teeret kukersivat, kurjet ja joutsenet huutelivat, mustarastas huhuili... Niin keväisiä ääniä! Kohokohta molemmilla kerroilla oli juoda verannan pöydän ääressä "hyvät" päiväkahvit luonnon keskellä. Tuntuu niin uskomattoman vahvalta taas tämän vuodenajan ihanuus.

Tänäänkin olisi ollut mukava päästä luontoa seurailemaan, mutta oli muita puuhia. Onnellisia te, joilla ei työ ole häiritsemässä kevään merkkien tarkkailua! ;=)

Alpakoita tapaamassa

                      

Kamelieläin alpakka on kotoisin Etelä-Amerikasta ja kesytetty 5000 vuotta sitten. Se voi elää 20 vuotiaaksi, ja sitä voi pitää lemmikkinä, joka osaa kävellä riimussa koiran tavoin sekä oppia jopa agilityä. Suuttumuksensa alpakka näyttää sylkäisemällä, vaikka onkin hyvin säyseä ja kiltti eläin. Alpakka tuottaa villaa 2-4 kg vuodessa, ja se on kestävämpää ja lämpimämpää kuin lampaan villa.

Kaiken tämän opimme tänään koulussa, kun vierailimme kadun toisella puolella olevassa MLL:n alpakkapäivässä. Oppilaat saivat silitellä kahta kilttiä eläintä, ja omistajat kertoivat niin näistä yksilöistä kuin alpakoista yleensäkin. Kaikki me ihmettelimme pehmeää villaa ja rauhallista käytöstä, vaikka meitä ihastelijoita riitti tungokseen asti.

Valloittavan oloisia eläimiä ja niin kauniit silmät!

Mökillä kevättöissä

Hurja viikko takana: vanhempien ilta, äidin hoitopalaveri, hakemuksien täyttöä, vuodeosastolla ravaamista,  huonosti nukuttuja öitä... Viikonloppukin vierähti kiireisesti. Onneksi tänään pääsin rauhoittumaan mökkimaisemiin.

Lumet ovat sulaneet, mutta järvessä on jäät. Ei tuullut laisinkaan, joten ulkona tuntui lämpimältä. Kantelin oksia pois pihapiiristä, leikkasin loput kuuset ja haravoin lehtiä. 

Mökkitien varressa oli joutsenia sekä kurkia, ja  mökillä lauloi mustarastas. Ensimmäisen perhosenkin näin - vaalea, jolla oli hentoa keltaista. Taisi olla talvehtinut sitruunaperhonen. 

Laitoin mökille sähköt päälle ja ilmalämpöpumpun puhaltamaan. Oli ihanaa istua verannalla auringossa kahvia juoden ja ajatellen talven päättymistä. Kohta odotellaan jäiden lähtöä. 

Orvokkeja

Huomasin tänään töistä kotiin kävellessäni, että orvokit ovat tulleet myyntiin kauppoihin. Kauniita orvokkiastioita oli auringon paisteessa kadun varressa liikeiden edustalla. Ne näyttivät niin keväisiltä.

En sortunut vielä ostamaan. Huhtikuun alku on niin aikaista, että koviakin yöpakkasia voi tulla. Silti tuntui melkein ylivoimaiselta houkutus, sillä orvokki on se minun lempikukkani. Keväällä istuttelen niitä runsain määrin mökille, ja kun niitä hyvin hoitelee sekä leikkaa, ne kukkivat vielä syksylläkin.

Jos vielä muutaman viikon malttaisi odotella!

Kanadanhanhia merenlahdella

Kanadanhanhi on istutettu maahamme vuonna 1964 ja on maamme suurin hanhi.

Tätä hanhea tavataan rannikolla ja paikoitellen sisämaan järvillä, syksyisin jopa satapäisinä parvina. Kanadanhanhi pesii yksittäisinä pareina tai pieninä yhdyskuntina. Sen voi sekoittaa valkoposkihanheen, joka on pienempi ja jolla on enemmän valkeaa väriä päässään.

Nämä yksilöt eivät juurikaan häiriintyneet kuvaamisesta vaan jatkoivat rauhassa ruokailua.

Maailman turuilla

Viikonlopun lepoa ja virkistystä meren läheisyydessä, aurinkoa, mutta viileää kevättuulta. Vielä ei vuokkoja näy, mutta luonnosta nautiskelijoita senkin edestä piknikillä, makkaraa paistamassa tai onkimassa. Näkyipä muutama uimarikin talviturkkia heittämässä. 

Pursiseuran rakennus eli hiljaiseloa, mutta rannalla veneiden kimpussa oli väkeä puunaamassa ja hinkkaamassa paatteja. 

Kuvasin kanadanhanhia ja metsästä kuului peipon liverrystä. Näimme myös kaksi kurkea ja töyhtöhyyppiä sekä paljon joutsenia. Kevät... :>)