Torilla

Aamulla lähdin torille. Kaupunkikuvaan oli sitten viime käynnin ilmestyneet näyttävät kukkaistutukset, jotka kaunistavat kadunkulmia ja aukioita. Hienoa, että kaupunki panostaa viihtyisyyteen, sillä kesä on tapahtumien kulta-aikaa. Silloin vierailijat täyttävät pikkukaupunkimme taidekohteet, joten kivalta tuntuu katsella kaunistuneita kadunvarsia.

Tori vilisi väkeä. Meidän kesäperjantaimme kauppatori on todella vilkas - paljon kauppiaita ja runsaasti ostajia. Itsekin yritän usein käydä paikalla, erityisesti lähetyskahvilassa vohvelilla ja samalla tavata tuttuja. Mukaan lähtee aina vihanneksia, perunoita ja leivonnaisia.

Tänään tapasin useita tuttavia, joista pari oli jäänyt eläkkeelle lähiaikoina. Heillä oli mukavat tunnelmat ja uskon sen. Pitkän työuran jälkeen vapaaherran tai -herrattaren osa on ansaittu. Toivottavasti terveyttä riittää monenlaiseen mieluisaan tekemiseen!

Täällä mökillä ilta on kaunis. Nyt lähden koiran kanssa ehtoolenkille.

Tuulee, tuulee...

Ilmatieteen laitos kertoi, että alkukesä ei ole ollut poikkeuksellisen kylmä. Viileys on johtunut voimakkaista tuulista. Yhtä tuulista on ollut viimeeksi vuonna 2007. Semmareiden laulu Tulee, tulee... on soinut päässä useasti.

Lenkeillä koiran kanssa on tuulisesta säästä vain hyötyä, sillä metsätiellä ei ole pahemmin ollut hyttysiä. Voin vain kuvitella tyynen päivän. Silloin itikat iskevät. Kun laitoimme vesipumppua alamökin seinustalla toimintaan, kaikki alueen hyttyset olivat tulleet sinne tuulta turvaan. Piti ihan huppu laittaa päähän, muuten olisivat syöneet elävältä.

Tänään olen imuroinut koiran karvoja sisältä ja samalla myös auton. Pesin kuramatot, nukuin päiväunet kahteen kertaan ;=) ja join iltapäiväkahvit ihanassa seurassa. Nellan kanssa haimme postin ja myöhemmin illalla leikittiin pihassa. Heittelin sille renksua, jota se jaksoi kymmenisen kertaa hakea. Viimeisellä heitolla 9-vuotias koiraneiti  pisti pitkäkseen nurmikolle ja mulkaisi minua selvästi ajatellen:"Hae itse!" Iltalenkille se ei halunnut edes lähteä, vaan kääntyi tieltä takaisin ja lönkytteli mökille. Mikäs siinä! Sopi minullekin laiskan lomapäivän päätteeksi.

Edelleen järvellä tuulee...

Sankarikoira

Kyllä meidän suvun Nella-koira on viisas! Pelasti minut pulasta ja sai palkinnoksi ylenpalttisesti rapsutuksia, silityksiä, kehuja ja herkkutikun.

Istuin tietokoneella lähettämässä sähköpostia, kun koira alkoi säntäillä mökin tuvassa seinänvieruksia pitkin. Selvästi metsästi jotain ja kuvittelin sen ensin olevan varjo tai hämähäkki. Kun ryntäily vain jatkui, ryhdyin seuraamaan tarkemmin ja silloin huomasin: Listan vieressä juoksenteli pieni päästäinen! Otus luikahti kamiinan taakse ja Nella vahti sitä aikansa. Sitten koira väsyi tuijotteluun ja meni pedilleen nukkumaan. 

Jonkin ajan päästä päästäinen vipelsi takan editse ja usutin kiireesti Nellan sen perään. Taas oli hiiri ovelampi. Nella kuitenkin jäi vahtimaan ja yhtäkkiä nappasi päästäisen suuhunsa. Nopeasti koira pudotti sen kuitenkin lattialle, sillä päästäisethän taitavat maistua pahalta. Kissat aikoinaan jättivät ne aina syömättä.

Nappasin yllättävän vipeltäjän rikkalapioon ja viskasin pihalle. Taisi olla silloin jo kuollut. 

Hyvä Nella! Saat Ylimmän Hiirikoiran arvostetun tittelin kunniakirjoin ja -nauhoin ;=)

Tiedossa koiruuksia

Ensimmäinen lomaviikko

Ensimmäinen lomaviikko on takana. Ajattelin toukokuun lopulla, että menee pitkä aika, ennen kuin palaudun viimeisten viikkojen työkiireistä sekä äidin kotiuttamisen aiheuttamasta ylimääräisestä huolesta. Toisin kuitenkin on käynyt.

Lähes koko viikon olen viettänyt mökillä. Kaupungissa jouduin käymään alkuviikosta ja perjantaina äidin kanssa päivystyksessä, mutta muuten on aika kulunut täällä järven rannalla tuulessa ja tuiverruksessa. Hyvää ruokaa, saunomista, pientä puuhastelua, keskusteluja ja rauhaa. Tänään oli kiva matkustaa vähän kauemmaksi ja tavata ystävää, jota en vähään aikaan ole nähnytkään.

Nyt tuntuu siltä, että viikko on tehnyt tehtävänsä. Olo on rentoutunut ja mieli virkeän iloinen. Tuntuu lomalta! Vähän kuin olisi ollut pois kotoa matkalla... Harvemmin olen ensimmäisen viikon jälkeen näin lepääntynyt, varsinkin kun ilmat eivät ole edes kunnolla lämmenneet ja sadettakin on vihmonut aina välillä.

Huomenna haen sisaren perheen koiran hoitoon viikoksi. Tiedossa on siis koiruuksia!

Pieniä askareita

Lauantaina rauhallisen aamun, hyvän aamupalan ja perinpohjaisen suunnittelun ;=) jälkeen ryhdyimme hommaan, jota olin kaavaillut jo viime kesäksi, mutta jäipä tekemättä: Kaadoimme lipputangon ja hankasin sen juuriharjalla puhtaaksi. Yläosa, jossa viiri kesät liehuu, oli aivan putipuhdas, mutta alaosaan oli ajan kuluessa tarttunut jotain harmaata. Levää, pienen pientä jäkälää vai silkkaa likaa? Kylläpä tanko näytti hienolta kuuraamisen jälkeen. Nyt voi juhannusliputtaa iloisin mielin!

Samalla tiivistettiin silikonilla huussin käsienpesuveden säiliö ja varasäiliö. Ostin keväällä uuden ja sekin vuoti. No, nyt on kaksi, joilla pärjää seuraavat 10 vuotta.

Tuuli oli melkoinen koko päivän. Istuttelin pihaan kukkia ja sen ajan lämpöisessä auringonpaisteessa tarkeni hyvin paitahihasillaan. Myöhemmin taivas meni pilveen. Ilma tuntui tuulessa niin viileältä, että piti vetäytyä sisätiloihin. Kiva oli myöhemmin sateen tihkussa saunoa, kun tuuli ujelsi nurkissa.

Vähän niin kuin kesän ja lämmön odotuksen aikaa edelleen eläisimme!

Kupsahdus

Eilen illalla tunsin itseni rättiväsyneeksi kuten tuo pukki kuvassa. Päivä sai vähän kurjan käänteen ja kaikki suunnitelmat muuttuivat.

Kävin aamulla torilla, pesin pyykkiä kotona ja sitten kävin äidille kaupassa. Kun tulin hänen luokseen, oli hoitaja päiväkäynnillä ja sanoi heti:"Olipa hyvä, kun tulit. Äitisi löytyi aamukäynnillä kaatuneena lattialta." 

No, niin! "Tätä tämä elämä nyt on", ajattelin ensimmäiseksi. Äiti oli nostettu pystyyn ja pystyi kävelemään. Aamupala oli syöty jä hän oli jäänyt televisiota katsomaan. Päivähoitaja oli kupsahduksen vuoksi tullut häntä katsomaan tavallista aiemmin, johon hetkeen minäkin osuin. Äiti oli hoitajalle valittanut, että käveleminen sattuu, joten lähdin häntä varmuuden vuoksi käyttämään päivystyksessä ja röntgenissä, vaikka minun läsnäollessani yhtään ei enää tuntunut kipua. ;=)

Siinäpä sitten 5 tuntia vierähtikin. Onneksi ei ollut murtumaa. Toin äidin illalla kotiin ja hoidin iltatoimet. Siinä vaiheessa kaikki oli hyvin ja hän oli oikein pirteä. Minä vähemmän, sillä olin ollut aamupalan voimin liikkeellä koko päivän.

Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta näitä kaatumisia voi tulla vaikka kuinka. Nyt eletään sitä elämänvaihetta äidin kanssa, ettei yhtään tiedä, mitä huomenna tapahtuu. Tästä päivästä kuitenkin iloitaan!

Oikea lomapäivä

Aamu valkeni pilvisenä ja sateisena. Päätinkin lähteä toimittamaan asioita läheiseen kaupunkiin ja niin vesisateessa kantelin multasäkkejä autoon. Ei haitannut! Kaikkein ravakimman kuuron odottelin kaupan katoksessa kymmenen muun ihmisen kanssa. Toisilla oli kiire, minulla ei minnekään - lomalainen kun olen.

Mökillä odotti ihana gourmet-ateria: sieni- ja vihreää salaattia, riisiä ja maukas liha-kalamuhennos. Lisäksi valkosipulimarinoituja oliiveja ja oliivileipää sekä tilkka jumalten juomaa. Oli täydellinen lomapäivän lounas. Kiitos, taas kerran!

Päivätorkkujen jälkeen juotiin kahvit juustokakulla sekä muilla äidin synttäreiltä jääneillä herkuilla terästettynä. Illalla ei olekaan tarvinnut syödä yhtään mitään, sillä vatsassa on vieläkin kylläinen olo.

Pitkin päivää on sadellut, mutta se ei ole täällä mökillä haitannut. Leppoisaa oleilua, juttelua, radiosta Tampere-talon konsertin kuuntelua... Sateen ropina on vaihtunut ilta-auringon paisteeseen ja maisema on mitä kaunein alkukesän vihreydessä. Todellinen lomapäivä eletty iltaan!

Kaiken kruunaa kunnollinen nettiyhteys, jonka sain hankittua eilen. Toukokuu menikin kännykällä ja iPadilla pelatessa. Näin hyvää nopeutta minulla ei mökillä ole koskaan ollutkaan, sillä nyt päätin asiaan satsata. Kannatti! Kuvatkin siirtyivät tänne blogiin alta aikayksikön. Olen oikein tyytyväinen.

Huomennakin aion vain olla ja toipua kevään huiskeesta. Ihanaa, ihanaa, ihanaa!

Kaara ja kauris

                      

ABC:llä istun ja nautin tunteesta, kun voin vain kuluttaa aikaa eikä ole kiire minnekään. Auto on huollossa ja minulla on pari tuntia luppoaikaa. Kiireisten viikkojen ja päivien jälkeen tuntuu ihanalta vain juoda kahvia rauhassa, lukea vanhaa sunnuntain Hesaria :>) ja olla paikoillaan. Olisin saanut seuraa autonhuoltoreissulle, mutta halusin lähteä yksin. Kivaa vain hengailla!

Luin Hesaria puoleen väliin asti, kunnes huomasin sen olevan vanha! Ei haittaa, sillä jutut olivat minulle uusia. Luin aika järkyttävän tarinan nuoresta miehestä, joka Goalla kuoli hämärissä olosuhteissa. Lisäksi oopperatähti Juha Uusitalon aivoinfarktista kertova juttu oli koskettava. Kaikenlaista yllättävää meille elämässä sattuu, välillä kohtalokastakin, surullista, lopullista...

Kun ajelin tänne autohuoltoon oli varjelus mukana: Kauris ryntäsi tielle autoni eteen, mutta onneksi kääntyi ympäri ja hävisi pusikkoon. En ehtinyt tehdä yhtään mitään, en edes säikähtää. Kolahtanut olisi, jos eläin ei olisi tehnyt täyskäännöstä. Ajoin vähän matkaa eteenpäin bussipysäkille ja soitin rakkaalle ihmiselle. Sen verran tapahtuma kuitenkin pysäytti. 

Nyt taidan lähteä katsomaan, joko autolle on kaikki tarvittavat temput tehty. Niin... ja raottamaan kukkaronnyörejä!

Lehmiä ja synttäreitä

Eilen nautin koko päivän mökin rauhasta loman ensimmäisenä päivänä. Nukuin niin kauan kuin nukutti ja tein, mitä mieleen juolahti. 

Postin hain kävellen puolentoista kilometrin päästä ja nautiskelin maalaismaisemista. Poimin ensimmäiset kielot, seurasin neljän kuovin torailuja sekä seurustelin läheisen maatilan lehmien kanssa. Niitä oli 18 laitumella. 

Iltapäivällä juotiin juhlakahvit loman kunniaksi ja löydettiin muutama korvasieni alamökin takaa. Illan suussa sain tehtyä vielä rästissä olleen kirjoituksen juhannusviikon paikallislehteen. Olen srk:n kirjoittajaringissä ja vuoro ei osu kohdalle kuin kerran vuodessa. Teksti oli jo mielessä hyvin pohdittuna, joten oli helppo kirjoittaa. 

Tänään juhlittiin äidin synttäreitä. Minä tosin joka välissä hoitelin hänen asioitaan, sillä ajattelin lyödä monta kärpästä yhdellä iskulla. Sainkin paljon aikaiseksi ja äiti toivottavasti oli iloinen, kun meitä läheisiä kävi monta hänen päiväänsä ilahduttamassa. Hän jäi kukkakimppujaan ihailemaan ja istumaan uuteen tuoliinsa, joka saapui tänään. 

Ulkona puhaltaa navakka tuuli ja tien vierustan voikukat saivat kunnon pöllytyksen. Lomalainen taitaa hiipiä aikaisin nukkumaan päivän puuhista uupuneena. Huomenna tuntuu varmasti enemmän lomalta...