Täydellistä...

Viikonloppu alkamassa, ihanaa, varsinkin kun saa aloittaa sen ihan täydellisesti! Aurinkoa, hyvää ja kevyttä (?) ruokaa, lasillinen Evergreenia (luomusellaista), keskustelua, kuuntelua, kiireettömyyttä... 

*Kiitos!*

Mieli ja ajatukset tuntuvat onnellisilta, iloisilta ja voimaantuneilta. On hyvä unohtaa työ huolineen sekä vain nauttia alkaneesta viikonlopusta, keväästä ja auringosta.

Mökin auringossa

Kotona aamupalaa syödessä kuulin joutsenten toitotusta. Ihanaa, ihanaa! Aurinko paistoi koko päivän, joten oli ihan pakko päästä mökille.

Töiden ja muutamien asioiden hoitamisten jälkeen otin Nellan mukaan ja lähdimme nautiskelemaan keväästä. Mökkitie oli aivan jäinen, mutta onneksi pysyimme autolla ja jalkaisin ojan oikealla puolella. Pihassa näkyi jo krookuksen piippoja. Otin haravan ja haravoin lehdet päältä pois.

Leikkasin pihapiirissä olevia kuusia, jotka ovat näkösuojana. Nella ei yhtään ymmärrä sitä hommaa ja käy välillä urputtamassa mielipiteensä minulle. 

Rannassa oli sen verran sulaa, että nelijalkainen ystäväni heitti talviturkkinsa. Minäkin teen sen heti, kunhan jäässä on tarpeeksi iso reikä. Vesi on alhaalla.

Ihana iltapäivä työn vastapainoksi! Lauantaina ehkä uudelleen mökille...

Lakipykäliä

                      

Muutaman oppitunnin jälkeen lähdin lakikoulutukseen. Aurinko lämmitti kaunista kevätpäivää, mutta paras osa siitä meni sisätiloissa. Onneksi matkojen aikana sai nauttia maisemista, kun ei tarvinnut itse edes ajaa. Pelloilla näkyi useassa paikassa joutsenia, jotka saivat sydämessä aikaiseksi ihanan läikähdyksen.

Vähemmän läikähteli lakipykälien viidakossa. Tärkeitä asioita, mutta osa meni kyllä yli ymmärryksen. Silti oli hyvä kuulla näistäkin päivitystä, varsinkin kun uusia opetustoimeen liittyviä lakeja on viime vuosina otettu käyttöön.

Nyt on tosi väsy olo. Ei tarvitse varmaankaan unta odotella, kun vaakatasoon pääsen.

Upside down

Tätilässä vauhtia ja vaarallisia tilanteita...Ihana ilta eläväisen pikkupojan kanssa! 

Tekniikka se vain tunkee itsensä jokaiselle elämän alueelle: Joku Daisy-lätkä olisi pitänyt olla mukana, kun päiväkodista pojan noudin. Onneksi onnistui ilman tätä vempainta, kun isänsä ei ollutkaan ylimääräistä mokkulaa minua varten vielä ehtinyt lunastaa. No, ensi kerralla minäkin jo pääsen tutustumaan uuteen haku- ja tuontisysteemiin, jossa lapsen läsnäolo kirjautuu tietokantaan lätkää heiluttelemalla...

Meillä oli kirjojen lukemisen ja leikkimisen ohella hauskoja keskusteluja monelta elämän alueelta: "Mitä tämä on?" "No, kalkkunaleikettä. Pistä poskeesi vain. Se on hyvää!" "Eikä ole mitään kalkkunaa vaan kinkkua." Tämän päättäväisen lauseen jälkeen Samppa lauleskeli pitkän aikaa laulua "... sinä ja minä, sinä ja minä!" Siis joululaulua Porsaita äidin oomme kaikki! :=D

Ilta kului liian nopeasti.  Ei ehditty piirtää eikä soittaa pianoa eikä laulaa eikä... No, seuraavalla kerralla sitten. Toivotaan, että pian!

Ihana aurinko!

Kuinka auringolla käyvä tyyppi sitä voikaan olla! Eilen oli alakuloa ilmassa, tänään aurinkoisessa säässä mieli oli riemuinen ja siiventyngät alkoivat kasvaa selkään kovaa vauhtia. Ihanan keväinen päivä!

Oli ihan pakko päästä töiden jälkeen mökille. Keitin mukaan termariin kahvit ja kävin nappaamassa Nella-koiran mukaani. Se oli innoissaan jäällä olevasta vedestä ja juosta ryntäili rannassa edestakaisin veden pärskyessä ympärillä. 

Lumi oli rinteestä sulanut lähes kokonaan ja aurinko lämmitti ihanasti. Oli niin kiva juoda kahvia verannalla. Katseltiin vähän puita, joita voisi jossain vaiheessa kevättä kaataa pois. En halua kasvattaa isoksi sellaisia, joiden kaataminen myöhemmin on työlästä. 

Leikkasin näkösuojana olevia kuusia ja Nella varasti sakset, kun selkäni käänsin. Onneksi niissä oli oranssia, joten näin, mihin koira ne pudotti. Rasvattiin myös aseöljyllä ylämökin oven lukkoa, jotta talven jäljiltä aukeaa notkeammin. 

Taas alkaa se aika, jolloin en meinaa kevään edetessä  pysyä nahoissani. Olen niin kiitollinen, kun piiiiiitkä talvi on ohitse. Kunnialla siitäkin selvittiin! Nyt saa vain nauttia kevään etenemisestä ja sen ihmeistä. Ihanaa!

Alakuloa

Pisarat kastelevat ikkunaa. Taas sataa - tai oikeammin  tihkuttaa. Harmaa  on maisema. Naistenpäivää hehkutetaan radiossa, mutta sitä en oikein osaa viettää. Se on minusta turhanpäiväinen, sillä samalla ajatuskaavalla pitäisi tietenkin kalenterista löytää myös miestenpäivä.  

Kaktus taitaa sopia mielentilaani tänään. Keittiön pöydällä se kukkii ihanasti, vaikka ei kaikkia nuppujaan jaksa aukaista. Vähän kuin minä tänään: Ajatukset ovat alakuloiset, hieman ärtyneetkin. Ne mukavatkaan "ajatusnuput" eivät jostain syystä tahdo kehittyä kukiksi, sillä piikit taitavat olla tänään päällimmäisenä näkyvissä.

Tunteilleen ei välillä voi mitään. Niitä tulee ja menee. Joskus on energiaa väkisin vääntää ne toisille urille, mutta usein on parempi vain kokea ja elää ne todeksi. Hyvä, kun voi tuntea erilaisia olotiloja, sillä alavireisyyden jälkeen iloinen mieli tuntuu entistä paremmalta.

Tähän päivään iloa toi kolme joutsenta, jotka bongasin ikkunasta uiskentelemassa läheisellä lahdella. Tärkeintä minulle on ollut kuitenkin kiireinen mutta lämmin halaus. *Kiitos*! 

Pohdintoja

                     

Lauantaipäivä on kulunut srk:n tulevaisuusstrategioita vuoteen 2020 miettiessä. Pohdintoja ryhmissä, mietiskelyjä kuvien ja tekstien äärellä, hyvää ruokaa, naurua, uusia tuttavuuksia...

Joulun jälkeen tämä oli jo kolmas lauantai samojen teemojen äärellä. Ihan kivaa, mutta rajansa kaikella, ainakin työläisen kohdalla. Ansiotyö viikon aikana puristaa tehokkaasti pellolle suurimman osan voimavaroista.

Nyt saa riittää vähäksi aikaa valmiiksi ohjelmoituja viikonloppuja, sillä ihan oikeasti työviikon jälkeen tarvitsisi kaksi kokonaista vapaapäivää vain itselleen. Toukokuussa olisi vielä yksi lauantai, tosin vain muutamia tunteja kestävä puristus.

Onneksi huomenna ei ole mitään pakollista...

Nuotiolla

                          

Kävelyretki metsän reunaan, nuotiolla makkaran paistoa ja eväiden syöntiä. Makkaraa riitti vatsan täydeltä... Oppilaat innoissaan, kun vielä leikkipaikaksi löytyi isot lumikasat, joissa saattoi puuhailla vaikka mitä. 

Elämyksellinen koulupäivä, joka oli kaikkien mielestä tosi kiva. Ei haitannut ajoittainen räntäsade eikä matalalla roikkuneet pilvet. "Koska tullaan seuraavan kerran nuotiolle?" kysyttiin päivän päätteeksi monesta suusta.

Voi sitä näinkin palkkansa ansaita ;=) Kotona eteisessä tuoksuu savulta...

Terveisiä Kalevalasta

                                                                           
Tänään kaupunkimme tarjosi lapsille ja nuorille osana koulupäivää Konserttikeskuksen järjestämän mielettömän hienon musiikkiteatteriesityksen Terveisiä Kalevalasta. Teos on Jukka Nykäsen säveltämä ja hän itse toimi säestäjänä. Laulusta huolehti Elli Vallinoja, Hanna Kaila, Ari-Matti Hedman ja Jyri Lahtinen.

Esitys pohjautui Kalevalaan, mutta esitettiin hyvällä maulla ja raikkaasti modernisoiden. Runot olivat Juha Itkosen käsialaa ja teema pyöri rakkauden, vihanpidon ja ystävyyden ympärillä. Esitys oli juonellinen, joten pikkuoppilaatkin pysyivät hyvin kärryillä.

Musiikkijuhliemme esiintyjäkaartiin kuului osa taiteilijoista ja korkeatasoinen musiikki häikäisi. Oli myöskin hieno huomata, miten pienellä rekvisiitalla saadaan tunnelma luotua. Väinämöinen suri Ainoaan, Sampoa taottiin ja Pohjolan häitä vietettiin.

Oppilaat jaksoivat hyvin seurata esityksen ja nykyelämää koskettavat viittaukset saivat naurunremahdukset aikaiseksi katsomossa, erityisesti OMG! Itse nautin eläytyvästä esityksestä, laulun korkeasta tasosta ja erityisesti Jukka Nykäsen virtuoosimaisesta pianotaituruudesta.

Vau, oli hieno elämys meille kaikille! Muistoksi saimme postikortin ja hyvän mielen koko päiväksi. Kiitos kaupungillemme, kun satsaa kouluihin korkeatasoisilla kulttuuriesityksillä.

Vihdoin maaliskuu!

Kaksi vuoden kurjinta kuukautta on takana: tammi- ja helmikuu. Riemumielin aloitan maaliskuun - onhan se kevään ensimmäinen kuukausi. "Maaliskuu tuo kevään sanoman", sanoo Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto -kirjakin. Maa alkaa paljastua, josta kertoo kuukauden nimi.

Yläkuva on napattu näinä päivinä vuonna 2013. Silloin oli täysi talvi ja hyvät hiihtokelit järvelläkin. Alakuva on viime vuoden maaliskuusta. Silloin ei ollut lunta juuri laisinkaan ja mökillä rantaa huuhtoi jo sula vesi.

Nyt on tältä väliltä. Eipä ollut mökillä eilen rinteessä enää juurikaan lunta, mutta tasaisilla alueilla kylläkin. Jäällä oli vettä, joten siellä ei viitsinyt kävellä eikä koirakaan juosta.

"Maaliskuu jo maata näyttää, tiet tukkii, ojat täyttää. Maaliskuu maksaa helmikuun heliät päivät." Aika näyttää, millainen kuukausi on edessä. Minulle se on ihan sama. Talvesta ollaan kuitenkin jo paremmalla puolella. Kaamos on takana, päivä ja valo voittaa.

Kevät - kuinka mukava sana!