Viime viikolla tuli suru-uutinen: Viimeinen elossa oleva kummini oli saanut iäisyyskutsun 86-vuotiaana.
Iloitsen siitä, että vielä eläkkeellä ollessani olen saanut pitää yhteyttä äitini sisareen - kummitätiini. Eipä kaikilla minun ikäisilläni ole enää kummeja elossa. Toinen kummitätini eli yli 90-vuotiaaksi. Olen heistä kummastakin hyvin kiitollinen.
Olimme läheisiä. Kummitätini kanssa soittelimme toisillemme viikoittain, välillä hiukan harvemmin. Viime syksynä huomasin, että häntä oli jo vaikea tavoittaa ja arvasin, että kunto oli huonontunut. Vielä joulun jälkeen hän soitti minulle ihan itse ja viimeisen kerran tapasimme videopuhelun merkeissä muutamia viikkoja ennen hänen kuolemaansa.
Ikävä on...💔 Siunattua taivasmatkaa, rakas Raili-kummi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti