Olen aina halunnut maalla päästä mukaan toukosiunaukseen. Työssäoloaikana se ei koskaan ollut mahdollista, mutta nyt löytyi sopiva aika ja paikka. Satuin vielä tapaamaan torilla tilan emäntää, joka jo siellä toivotti tervetulleeksi mukaan.
Sää oli hiukan epävarma sateen suhteen, mutta sade taukosi juuri sopivasti tilaisuuden alkuun. Vieraille kerrottiin, että toukosiunauksen historian aikana koskaan ei ollut satanut, eikä satanut nytkään. Tilalle oli tullut noin 50 ihmistä mukaan, joten autojenkin määrä oli melkoinen.
Olin varannut saappaat autoon, mutta tilaisuus pidettiinkin pellon sijaista talon pihamaalla. Tilan isäntä kertoi talon historiasta ja toukosiunauksen perinteistäkin kuultiin esitys. Kuoro lauloi, runoja lausuttiin, tuttuja virsiä laulettiin ja tärkein oli tietenkin seurakunnan kappalaisen suorittama siunaus. Jyvät olivat kauniissa, vanhassa kylvövakassa. Isäntäpari sai istutettavaksi omenapuun perinteiden mukaisesti ja lopuksi pihamaalla juotiin maukkaat kahvit leipomuksineen. Tuttujakin tapasin. Oli mukava vaihtaa kuulumisia. Linnut lauloivat, järveltä kuului joutsenten ääni ja kurkikin huuteli.
Olin iloinen, että pääsin vihdoinkin mukaan toukosiunaukseen. Oli hieno kokemus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti