Vihdoin löysin kirjastosta Satu Rämön dekkarisarjan ensimmäisen osan Hildur. Koska olen jatkuvasti kirjojen ostokiellossa, piti odottaa kirjaston antia. Ja veihän Hildur mennessään: sujuvaa, soljuvaa kerrontaa eksoottisissa Islannin maisemissa.
Ehkä eniten pidin kirjan tapahtumapaikoista. Kun on käynyt Islannin erikoisia maisemia katsomassa livenä, kirjassa esiin tuleva luonto avautui ihan toisella tavalla. En ole kovin ahkera dekkareiden ahmija, mutta juuri Islannin vuoksi kirjaa oli mielenkiintoista lukea.
Kyllä Rämö kirjoittamisen taitaa. Aistin myös heti alussa, että päähenkilöiden omat, henkilökohtaiset traumat eivät selviä tässä kirjassa, vaan sarja jatkuu. Nyt onkin etsinnässä kakkososa Rósa & Björk.
Ainut miinus oli kirjasta löytyvät kirjoitusvirheet. Eihän niitä paljon ollut, mutta ne joka tapauksessa häiritsivät takerruttamalla virheelliseen lauseeseen. Mihinkäs sitä ope pilkuistaan pääsee....
2 kommenttia:
En siis olekaan ainoa, jota painovirheet ärsyttävät! Nykyisin kun ei ole oikolukijoita, vaan teksti siirtyy suoraan kirjoittajan koneelta painokoneeseen, jäävät monet virheet havaitsematta. Lukijana minua häiritsevät eniten suoranaiset kielivirheet; lyöntivirheet on helpompi ohittaa (tai korjata, kuten usein teen).
Satu Rämön dekkarit ovat suuressa nosteessa. 4. osa Rakel on kai juuri ilmestynyt. Minusta ensimmäinen oli paras. Sitten taisi tulla kiire kirjoittaa lisää... Minustakin on kiinnostavaa lukea Islannin maisemista ja kulttuurista, vaikka en siellä ole käynytkään. Saa nähdä, kuinka monta osaa Hildur-saagaan vielä ehtii tulla.
Minulla on nyt toinen osa varauksessa kirjastosta, joten olen vasta sarjan alussa. Tässä välissä ajattelin lukaista Rämön Islantilainen voittaa aina -kirjansa, joka näkyy olevan vapaana lainattavaksi kirjastossamme.
Lähetä kommentti