Kruunajaisissa

 

Britannian suuri päivä Suomessa valkeni ihanan aurinkoisena. Lähdin aamulla vauhdilla ostamaan orvokkeja ja kävin laittamassa haudat kevätkuntoon. Varsinkin isovanhempieni haudalla kauniissa kirkkoniemessä ihastelin Suomen suloista kevättä kylmän sääjakson jälkeen. Kotiin oli kuitenkin kiire juhlistamaan Charles III kruunajaisia.

(kuva Yle TV 1)

Olihan kruunajaistilaisuus hienoa seurattavaa. Päätin katsoa sen televisiosta ihan yleissivistyksenkin vuoksi. Eipä sitä usein tällaisesta spektaakkelista pääse nauttimaan.

Oli hienoa nähdä, miten kovaa vauhtia muuttuvassa maailmassa vielä pidetään kiinni perinteistä. Puitteet olivat historiallisen upeat, samoin seremonia. Musiikki - sekä vanha että uusi - oli juhlallisen kaunista, jota välillä kuuntelin ihan liikuttuneena. Britannia pisti parastaan kehiin.

Charles oli rauhallisen oloinen, mutta Camillaa selvästi jännitti. No, ei ihme: Kerrankos sitä kuningattareksi kruunataan!  Vähän huvitti, kun selostaja kertoi Charlesin matkalla tottuneesti vilkuttavan reitin varrella hurraavalle kansalle. Mikäs on vilkuttaessa, kun on sitä taitoa jo 70 vuotta harjoitellut.

Kruunajaislounaalla nautin nuudelia ja kanaa sekä jälkiruokana jäätelöä, sillä jääkaapin tarjonta alkaa olla varsin niukka mökille siirtymisen lähestyessä. Väritön, keittiön hanasta laskettu juhlajuoma nautittiin kuitenkin jalallisesta lasista suuren päivän kunniaksi.

Kun kuningas ja kuningatarpuoliso astuivat kullattuihin vaunuihinsa kotimatkaa varten, minä istahdin omaan pirssiini ja käänsi auton nokan mökkiä kohti. Siellä tyyni järvenpinta odotti mökkisiivouksen jatkajaa. 

Niin muuttui juhla karuksi arjeksi, tosin ihanassa säässä. Pääasia tässä päivässä oli kuitenkin, että Charlesilla on vihdoin kruunu päässään pitkän odotuksen jälkeen. God Save the King!