lauantai 24. heinäkuuta 2021

Siilejä



Mökiltä kuului kummia:
Sisarenpoika 9 v. väitti mökillä uimaan mennessään nähneensä rinteessä siilin. Minä tietenkin lyttäsin koko jutun: ”Ei metsän keskellä voi olla siilejä. Näit varmaan ison myyrän. ” Koko päivän hän kuitenkin intti eläimen olleen piikikäs siili. Minä en millään uskonut.

Tällä viikolla kuulin lisää uutisia. Kyllä mökillä on siilejä! Isosisko poikakaverinsa kanssa oli nähnyt ison siilin ja sisareni myöhemmin pikkusiilin. Illalla ne olivat asettuneet saunamökin rappusten alle. 

Voi hitsi! Olen täällä Kuhmossa ihan tohkeissani. Mökillä siilejä! Mistä ihmeestä ne ovat sinne tiensä löytäneet? Kun on poikasiakin, pitää niitä olla tietenkin useampia. 

Pihapiiri on kyllä ihan otollinen näille eläimille, kun on lehti- ja risukasoja, alamökin alla kuivaa tilaa ja verannan alusia, joissa horrostaa ja kesällä lymyillä suojassa sateilta. Sammakkoja ja kastematoja löytyy. Silti mielestäni tämä on ihan ihme juttu, kun en ole niistä itse nähnyt vuosien varrella vilahdustakaan. Ilmankos lehtikompostit ovat aina olleet kaivellun näköisiä. Epäilin rastaita, mutta siilit taitavat olla asialla. 

Loppukesä kuluukin piikikkäitä bongaillessa ja seuratessa. Siilit ovat niin symppieläimiä!

Ei kommentteja: