Karkauspäivän aamu valkeni aurinkoisena. Aamupalan jälkeen lähdettiin kävelylle lapsuuteni maisemiin. Ensin ajettiin autolla syrjäkylän metsäautotielle ja jatkettiin jalan eteenpäin.
Metsäautotie päättyi tien poikki kaatuneelle männylle. Kiipesimme yli ja jatkoimme, kunnes tuli iso hakkuuaukea vastaan. "Mennäänpä tästä yli niin että heilahtaa", minua houkuteltiin. Onneksi maa oli pakkasen jäljiltä kovaa, mutta ihan tarpeeksi hankalaa oli kulkea kuhmuraisella aukealla ja varoa muljauttamasta polveaan.
Selvittin kuin selvittiinkin kovalle maalle. Oli ihanaa kävellä sulaa tietä, kun ei tarvinnut pelätä liukastumista. Paljon oli puita kaadettu talven aikana ja ne odottivat kuljetusta eteenpäin.
Välillä oli kauniita kuusimetsiä, joissa aluskasvillisuus oli pelkkää sammalta. Naavaa roikkui puut väärällään. Kas kummaa, osuimme taivalluksen päätteeksi takaisin autolle, vaikka ehdin jo välillä epäillä suunnistustaitojamme. Tai siis vain omaani! ;>)
Edellispäivänä käytiin mökillä paistamassa makkaraa. Tällä viikolla on lomalaisia todella hellitty ihanilla, aurinkoisilla säillä. Jäät pitivät taas kovaa pauketta ja railoja syntyi ihan silmien alla. Jotkut luistelivat kovaa kyytiä pitkin rantoja.
Makkara ja Muumilimsa maistuivat niiiiiiin hyvältä! Talven perinteinen retki on siis tehty, vaikka yhtään lasta ei tällä kertaa ollutkaan mukana. Vuoden päästä ostetaan taas Muumilimsaa - oli lapsia tai ei. Perinteistä pidetään kiinni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti