Sairausloma on ollut hiljaa hiipimisen opettelua, rästissä olleiden työasiakirjojen laatimista, mutta myös ikkunan takana olevan luonnon tarkkailua.
Tilhiparvet ovat lennelleet syömässä marjoja pihlajista. Ja niitä onkin riittänyt - niin marjoja kuin lintuja! Välillä parvi on levännyt läheisessä kuusessa.
Yhtenä päivänä orava kipitteli kuusta ylös ja alas. Taitavasti se kieppui oksalta toiselle etsien sopivaa paikkaa käpynsä piilottamiseen.
Minun viikkoni on ollut hiljaa kävelemään opettelua, välillä neljällä, kolmella ja onneksi tällä hetkellä hieman jo kahdellakin jalalla. Kova polvitaipeen kipu ja jalan pettäminen on hallinnassa lääkkeillä ja syykin löytyi: polven nivelsiteiden venähdyksestä aiheutunut Bakerin kysta.
Pieni ja viaton polven muljahdus, josta seurasi viikkojen riesa! Jalkaa ei ole voinut koukistaa laisinkaan kahden edellisen viikon aikana ja autolla ajosta ei tullut kivun vuoksi mitään. Työpäivät olivat hankalia. Lopulta polvi petti kokonaan, mutta onneksi en kaatunut. Kyynärsauvojen varassa pystyi kävelemään, ilman niitä ei valtaisan kivun vuoksi laisinkaan.
Nyt toivotaan, että lääkitys vähitellen poistaa nesteen. Jalka taipuukin jo, jihuu! En ehkä ihan vielä samoihin suorituksiin pääse kuin tuo orava, mutta tästäkin olotilasta olen jo ylen onnellinen. Kiitos työterveyslääkärini Matti nopeasta ja taitavasta hoidosta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti