Tänään kävin katsomassa Tuomas Kyrön romaaniin perustuvan ja Dome Karukosken ohjaaman elokuvan Mielensäpahoittaja. Elokuva oli koskettava ja hauska, vanhan ihmisen ajatuksiin ja kommelluksiin perustuva komedia, jossa kuitenkin elämän totuudet tulivat esille. Kuten se, miten elämä muuttuu ympärillä, mutta vanhus ei mitenkään pysy muutoksen tahdissa. Pitääkö pysyäkään?
Antti Litja näytteli pääosan hienosti. Eräs pupukohtaus toi kyllä mieleen Risto Jarvan Jäniksen vuoden, mutta ei tuo ainakaan minua haitannut. Vähän mietin katsellessa, että miksiköhän tällainen otos on mukaan haluttu.
Tänään oli aamulla äidin kanssa härdelliä. Hän ei ollutkaan halunnut lähteä kuntouttavaan päivätoimintaan, minne hoitaja olisi hänet saattanut ja toi hyvin tiukasti esiin oman mielipiteensä. Huokaisin syvään, kun asiasta kuulin. Tilannetta selviteltiin ja jotenkin Mielensäpahoittaja sopi hyvin päivän tunnelmiini.
Huomenna taidan käydä jatkamassa leffaputkea!
6 kommenttia:
Tietynlaiset leffat voivat osua juuri oikeaan aikaan...
Tuttuja nuo ongelmat muistisairauksien kanssa... Minun äitini on alkanut nähdä todentuntuisia unia, joista hän ei herättyään pääse irti vaan luulee niiden tapahtuneen. Tänään saimme aamuvarhain hälytyksen, että isän sydän on pysähdellyt yöllä. Todellisuudessa isän yö oli sujunut normaalisti.
Mielensäpahoittaja on nähtävä! Pidin kovasti ensimmäisestä kirjasta ja myös Miniä-kirjasta.
(Itse asiassa pelkään, että vanhemmiten alan itsekin muuttua sellaiseksi, jonka mielestä ennen oli paremmin...)
Niin, jotenkin tämän tyyliset elokuvat kolahtavat, kun aihe koskettaa elävässä elämässäkin.
Kannattaa käydä katsomassa!
Äitisi reaktio on hyvinkin tuttu. Oma äitini yritti vähän väliä esittää samaa. Ettei lähde päivätoimintaan. Karaisin vain mieleni ja ilmoitin, että sinne on mentävä. Kotipalveluhan hänet aina sinne aamulla valmisteli ja taksi haki ovelta. Valmistaudu henkisesti...tämä ei ollut viimeinen kerta, kun asiasta käydään taistoa.
Muistisairaalla naapurillanikin oli päivätoimintaa johon taksi haki, muistaakseni kerran viikossa. Onko se hyvinkin yleistä? Vanhempieni kotikaupungissa ei ilmeisesti ole. Muistisairaat eivät myöskään saa siellä taksiseteleitä tms. elleivät ole myös vaikeasti liikuntavammaisia ja pyörätuolissa. Meillä päin kepeillä kulkevat ms-tautisetkin saavat.
Onko päivätoiminta vapaaehtoistoimintaa vai kuuluuko se kaikille muistisairaille? Olisin luullut, että olisi jonkinlaista kuntoutusta saatavilla, mutta kaikkialla ei niin ole.
Pärjäileekö äitisi vielä ilman kotihoitajien käyntejä?
Tita: Joo, aika monta taistoa on jo käyty ja lisää tulee ;=)
Maisakaisa: Meillä on kuntouttavaa päivätoimintaa joka arkipäivä ja se on vapaaehtoista. Se maksaa muistaakseni 8-9 euroa kerta ja sisältää lounaan ja kahvin myös. Voi käydä useammankin kerran viikossa, jos haluaa. Muistisairaille on oma päivä, mutta äiti ei siinä ryhmässä käy. Taksi hakee ja vie pientä maksua vastaan ne, jotka eivät omin voimin pääse.
Olemme tästä syksystä lähtien ottaneet apua yksityiseltä kaksi kertaa viikossa. Hoitaja käy maanantaisin saattamassa äidin päivätoimintaan ja sitä ennen hoitelee hänen kanssaan aamutoimet. Torstaisin kävelyttää, suihkuttelee ja katsoo syömiset. Turvapuhelin on tilattu ja ruokapalvelu myös. Toivottavasti näin pärjättäisiin vielä vähän aikaa... saa nähdä!
Lähetä kommentti