Eilen nautin auringosta, kävelin postiretken ja vain oleilin, kunnes taivas meni pilveen. Nukuin pihalla peiton alla päiväunet ja sen jälkeen ryhdyin hommiin: Sain kuurattua juuriharjalla veneen. Painepesuri ei sitä kunnolla pese, joten otin vanhan kunnon tavan käyttööni. Sai olla tarkkana, ettei kupsahtanut kumoon märällä, liukkaalla pinnalla. Urakan jälkeen olin ihan musta jaloista ja käsistä, joten lopuksi kuurasin järvessä myös itseni. Kyllä nyt kelpaa soudella puhtoisella paatilla!
Tartuin myös oksasaksiin ja sahaan. Raivasin saunan edestä rantapuiden oksia ja nyt näkee taas järvelle. Kyllä puut kasvavat nopeasti! Joka kesä nyhdän satoja puuntaimia rinteestämme ja tuntuu, ettei se seuraavana kesänä näy missään: Uuudet jo odottavat! Luonnolla on mahtava elinvoima.
Vielä pitäisi käyttää vähän moottorisahaa, joka on Karin heiniä. Niillä hommilla ei ole kiire, sitten joskus! Nyt taidan vain nauttia viimeiset lomapäivät, jos sää on kaunis. Sateella siivoan
!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti