Simsalabim!

Taikuuden salaperäinen maailma valtasi tänään työpaikkani. Koulullamme vieraili taikuri ja tunnin mittainen taikashow imaisi pienet oppilaat totaaliseen tarkkaavaisuuden tilaan.



Olen samaa taikuria seurannut jo muutamankin kerran, mutta aina vain olen kuin puulla päähän lyöty: Mikä sorminäppäryys, supliikki ja hämäystaito! Aikuisellekin tunti oli varsin mielenkiintoinen ja viihdyttävä.



Lapset seurasivat hiiren hiljaa temppuja. Jälkeen päin kysyinkin taikurilta, olisiko mitenkään mahdollista saada vähän tartutettua taikurin karismaa meikäläiseen. Olisi niin mukava pitää lapsia tavallisella tunnilla yhtä keskittyneessä tilassa kuin tänään taikamaailmassa. Ei ollut yhdelläkään oppilaalla motivaatio- tai keksittymisvaikeuksia!



Ammatillisessa mielessä taikuus olisi varsin tehokas pedagoginen ratkaisu moniin työssäni esiintyviin ongelmiin. Pitäisikohän ryhtyä opettelemaan jotain silmänkääntötemppua?