sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Talviturkin heitto








Mökin siivousurakka saatiin tänään päätökseen. Kyllä nyt on käännetty ja puunattu joka paikka! Vaikka huomispäivänä sinne voisi muuttaa kesäksi. Alamökki jäi vielä hamaan tulevaisuuteen, mutta sen ehtii myöhemminkin.



Talven jälkeen on mukava (!) siivota oikein perusteellisesti. Tänä keväänä ilmalämpöpumppu oli ensimmäistä kertaa lämmittämässä ja poistamassa talven kosteuksia ja olenkin ollut todella tyytyväinen. Ensimmäisen lämmityspäivän jälkeen mökissä oli kuin huonosti lämmitetyssä saunassa, mutta nopeasti ilma kuivui. Lattiat ovat vielä viileähköt, mutta villasukkiahan riittää...



Kun viimeinenkin matto ja pöytäliina oli paikoillaan, menin heittämään talviturkin. Yhtenäinen jääkansi peitti vielä järven, mutta  rantaviiva oli auki kolmen metrin verran ja siihen pulahdin. Olihan vesi hyytävän kylmää! Aina tulee ensimmäistä kertaa uimassa sellainen tunne, että jalat jäätyvät pohjaan. Eipä koko homaa uimiseksi voi kutsua - kastelemassa kävin kaulaani myöten.



Nyt on minulle "kesä" virallisesti alkanut. Minähän päivänä pakkaisin muuttokuorman ja siirtyisin kokonaan mökkihöperöksi? Viimeistään ensi viikonlopuksi!



perjantai 27. huhtikuuta 2012

Pöllytystä






Tänään alkoi neljän päivän vappuloma. Tulee ihan tarpeeseen, sillä sen verran kiireisiä päiviä on kuluneella viikolla ollut. Ihanaa, että lähipäivinä voi keskittyä ihan muihin kuin työjuttuihin!



Lähdimme töiden jälkeen sisareni ja hänen tyttärensä kanssa mökille. Olen aloitellut siellä kevätsiivousta ja nyt sain apua mattojen ravisteluun. Samalla siirsimme sisältä talviteloilta terassikalusteita pihalle.



Kun tulimme pihaan, lähes kaikki lumi, jota vielä maanantaina löytyi etupihalta, oli kadonnut. Vain mökin takana oli kasa katolta pudonnutta. Näytti kivalta, kun maa oli vihdoin paljas.



Yllätys oli, että krookuspenkki oli jo täydessä kukassa. Maanantaina sen peitti vielä valkoinen kerros. Kukat olivat nin kauniita ruskean maan keskellä. Narsissit ovat vielä nupulla, joten kaikki ei onneksi kuki samaan aikaan. Kiersin valkovuokkopaikat ja sielläkin olivat pienet alut uutterasti ponnistamassa maan sisältä.



Ahersimme mattojen kimpussa ja liputimme niillä verannan kaiteet. Sisällä oli mukava olla, kun ilmalämpöpumppu oli puhaltanut viikon verran lämmintä ja talven kosteus oli haihtunut. Nyt nostinkin lämpötilan pariinkymmeneen, sillä aion joka päivä käydä siellä jatkamassa keväthommia.



Matot tuulettuivat ja välillä siivouksen lomassa juotiin Karin tekemää simaa. Emma pelkäsi hämähäkkejä eikä rohkaisuni auttanut lainkaan. Ne ötökät ovat ja pysyvät inhottavina! Voi, voi sentään!



Sää on lähipäivinä aurinkoista ja keväistä. Aivan kihisen innosta tämän kaiken ihanuuden keskellä: linnut, kukat, tuoksut... Kevät on huumaavaa aikaa!



keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Työkiireitä




Kaksi varsin kiireistä työpäivää on takana. En ole juuri muuta ehtinyt, kun käydä välillä kotona nukkumassa. On ollut koulutusta, palavereja vanhempien kanssa, tulevan vuoden suunnittelua, kokeiden korjausta ja sitten tietenkin sitä tavallista työtä. Lisäksi huomenna meillä on puuhapäivä, jolloin lapset saavat kiertää erilaisissa työpajoissa tekemässä kummioppilaan kanssa hommia vähän arjesta poiketen. Kiva päivä, mutta vaatii tietysti enemmän etukäteissuunnittelua koko koulun väeltä.



Tänään kesken työpäivän jouduin hakemaan pääkoululta rehtorilta erään asiakirjan. Otin koulun avaimet mukaan, mutta takaisin tullessani niitä ei enää löytynytkään mistään. Kävin autonkin tarkistamassa, mutta eivät olleet sielläkään. Ehdin jo säikähtää, olenko pudottanut ne toisen koulun pihaan. Lopulta päätin, että kyllä ne jostain loppupäivän aikana esiin putkahtavat ja lähdin luokan kanssa syömään.



Naulakolla takkia riisuessani huomasin, että jotain roikkui kaulassa. Mitäs sieltä löytyikään? No, avaimet tietenkin ja hyvässä tallessa. Voi! Tämäkö on sitä alkavan dementian esiastetta! Toisaalta voisin kallistua laittamaan koko episodin kiireen piikkiin, sillä tänään koko päivän painelin sinne tänne kuin kankaan luoja!



Toivottavasti huominen on rauhallisempi päivä. Voi olla toiveajattelua, sillä kevään aikana tahti koulussa vain kiihtyy!



sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Konsertissa




Tämä päivä kului konsertissa naapurikaupungissa. Olimme kuoron kanssa vieraisilla toisen naiskuoron luona ja pidimme yhteisen konsertin. Se meni ihan mukavasti, vaikka ainahan konsertin jälkeen tuntuu siltä, että jotain parannettavaa jäi. Yleisöäkin oli ihan kiitettävästi paikalla.



Koko päivä kului laulujen merkeissä. Lähdimme kotoa puoli yhdentoista jälkeen aamupäivällä ja illansuussa palattiin. Päivä oli ilmojen puolesta niin ihana, että kotiin tultuani söin kiireesti ja lähdin vielä piipahtamaan mökillä. Laitoimme siellä eilen linnunpönttöjä puihin ja tänään lopeteltiin se urakka.



Aivan mahtava ilta oli kaikein puolin. Mustarastaan kuulin ensi kertaa tänä keväänä ja muutkin linnut lauloivat, lämmintä oli 12 astetta ja lumet sulavat silmissä. Krookukset ja narsissin alut olivat jo näkyvissä. Sisällä eilen käyntiin laitettu lämpöpumppukin hoiti hommaansa ja mökissä tuntui jo ihan lämpimältä. Huomenna menen jo vähän aloittamaan siivousta.



Jokohan se kunnon kevät on vihdoin täällä?



lauantai 21. huhtikuuta 2012

Haikaroita




Kuinkahan hyvä päivä tästä tuleekaan, kun jo aamu alkaa haikaroilla!



Istuimme olkkarissa ja kuuntelimme YouTubesta Laatokka-aiheisia lauluja. (Mistäköhän moinen pälkähti päähän? En kyllä muista.) Kesken kuuntelun katsoin ulos ja mitäs siellä lentelikään: Kaksi harmaahaikaraa vaappuvin siivin paineli kaupungin yli ikkunamme ohitse. Juoksentelin ikkunasta toiseen niitä seuraamaan. Mikä hieno näky!



Kun haikarat olivat jo kauempana, tuli niitä vastaan yksinäinen joutsen. Voi, miten ihana kevät! Ei haittaa vesisateisen harmaa päiväkään. Kuinka mahtavaa aloittaa aamu tällaisilla näyillä!



perjantai 20. huhtikuuta 2012

Nelipyöräisestä






Töiden jälkeen työkaverini tuli kylään. Ulkona satoi, mutta sisällä oli mukava kahvitella ja jutella. Karikin tuli kesken kaiken ja sai päähänsä lähteä vaihtamaan autooni kesärenkaita. Kiitos vain tarmokkuudesta! En olisi itse saanut vielä sitä hommaa aikaiseksi.



Sisarentyttäreni naamakirjasta luin hänen päivitystään: Oli eilen siivonnut sisältä perheensä autoa. Puolivälissä urakkaa huomasi, että oli väärän auton kimpussa! Mahtoi tuntua murrosikäisestä lievästi sanottuna raivostuttavalta. Hihittelin itsekseni, kun luin purkausta! Kaikkea sitä sattuu... :=)



torstai 19. huhtikuuta 2012

Tohtori House




Television katselu ei kuulu lempiharrastuksiini. Katselen yleensä uutiset ja sitten satunnaisesti jonkun elokuvan. Poikkeuksen tekee torstai.



Tänään oli siis televisioiltani. Ensin katselin Kotikadun, sitten uutiset ja lopuksi tuli mieliohjelmani House. Nautin suunnattomasti sarjan huumorista. Lisäksi empatiakyvytöntä, epäsovinnaista, jopa pirullista lääkäriä esittävä Hugh Laurie tekee sarjassa mainiota näyttelijäntyötä.



Hugh Laurie on monilahjakkuus. Alunperin antropologian loppututkinnon yliopistossa suorittanut näyttelijä lisäksi ohjaa, säveltää ja on kirjoittanut kirjoja ja artikkeleja. Lisäksi hänellä on myös urheilijan tausta.



Olen aina mielenkiinnolla seurannut televisiossa näytettyjä leikkauksia. Silloin kun vielä kissat olivat osa elämääni, halusin aina eläinlääkärissä olla vierestä seuraamassa kaikki kissoille tehdyt toimenpiteet, mm. leikkaukset.  Minua kiehtovat monet lääketieteen asiat ja olisin voinut kuvitella opiskelevani lääketiedettä vain omaksi ilokseni. Silti ammattina esim. saairaanhoitajan tai lääkärin työtä en olisi voinut kuvitellakaan.



Kiinnostus lääketiedettä kohtaan on kai yksi syy, miksi Housea seuraan. Onhan siinä myös ihan oikeaa tietoa sairauksista jutun juurena. Sitten on tietenkin myös mielenkiintoinen päähenkilö, joka ratkoo vaikeimmat tapaukset ja keinoja kaihtamatta tekee mitä tahansa saadakseen potilaansa pysymään hengissä. Silloin tällöin päähenkilöstä pilkahtava haavoittuvuus myös vangitsee katsojan.



Taitavasti tehty sarja ja sangen kiehtova tohtori! Ihanaa, että sarja taas tauon jälkeen palasi ohjelmistoon.



tiistai 17. huhtikuuta 2012

Kärsivällisyys koetuksella




Huhtikuun puoliväli ja meillä on satanut koko päivän räntäroikaleita, välillä sakeastikin. Maa on valkoisena, tiet märkinä loskasta ja mittarissa vain muutama lämpöaste.



Miksiköhän en kuulu niihin ihmisiin, joille säätila on samantekevää? Miksi ihmeessä sää saa minusta usein yliotteen?



Taas mietiskelin näitä asioita, kun aamulla kurkistin kauhistuneena ikkunasta. Talvi ei sitten millään irrota otettaan! Heti tuntui raskas viitta putoavan hartioille ja harmaa harminretale luikerteli mieltä masentamaan.



Toisaalta sää vaikuttaa myös päinvastaisesti: Aurinkoisena aamuna ylimääräinen siipipari asettuu selkään ja kaiken valtaava onnentunne leijuttaa askeleetkin muutaman sentin maan yläpuolella.



Loppupäätelmä: Olen täysin säällä käyvää ihmistyyppiä!



maanantai 16. huhtikuuta 2012

Lisää joutsenia




Tämän päivän lintusaldo oli lisää joutsenia, kevään ensimmäiset kaksi töyhtöhyyppää pellolla ja iso kurkiaura taivaalla, jossa oli varmaan yli 50 kurkea. Lauantainen peippo- ja perjantainen västäräkkiparvi mukaan lukien olen iloinen viikonlopun lintuhavainnoista: Ne kertovat, että kevät on täällä, vaikka kylmä viikonloppu ei muuten keväiseltä tuntunutkaan!













lauantai 14. huhtikuuta 2012

Peipposia




Aamulla herätessä kiinnittyi katse ikkunan takana olevaan koivikkoon. Siellä oli liikeellä iso parvi lintuja. Kun sain itseni pystyasentoon, ryhdyin tiirailemaan pihamaalle. Lintuparvi oli suuri ja ne lentelivät pihassa edestakaisin. Peipposiahan siellä oli, paljon peipposia, ainakin 50! En ole ennen osunut näkemään näin suurta parvea omassa pihassa.



Myöhemmin lähdin ulos ja siellä oli tietenkin huumaava sirkutus. Peipot lauloivat täyttä kurkkua, vaikka vettä satoi ja päivä oli mitä harmain. Pari tuntia ne viihtyivät täällä, sitten jatkoivat matkaansa johonkin. Kylläpä oli kiva kuulla peipposen laulua! Varmaan osa jäi tänne meitä myöhemminkin ilahduttamaan.



Päivä kului lihamureketta tehdessä ja syödessä sekä kuoroystävän viisikymppisiä juhliessa syntymäpäiväkonsertin merkeissä. Ilma on ollut surkea, mutta vesisade tekee kesää, joten en yhtään ole pannut pahakseni. Huomenna pitäisi olla aurinkoista kahden sadepäivän jälkeen.



perjantai 13. huhtikuuta 2012

Ihanat joutsenet








Lähdin koulun jälkeen viikonlopun viettoon tänne maalle. Illansuussa piti käydä ruokakaupassa 7 km päässä ja samalla päätimme käydä katsastamassa muutaman lintupaikan.



Pienen joen sulasta löytyikin parikymmentä laulujoutsenta. Voi, miten upeita ne olivat! Pareittain niiailivat toisilleen ja olivat niin keskittyneitä omiin puuhasteluihinsa, etteivät meistä juurikaan välittäneet, kun niitä sillalta 10 metrin päästä kuvattiin.



Ajelimme lisäksi suurelle peltoaukealle. Se oli vesisateen ja sumun tuhraama. Ajattelinkin, ettei siellä mitään siivekkäitä näe, mutta yksi lintuparvi pyrähti näköpiiriin. Pyrstöt keikkuivat ja pienet jalat kipittivät: Västäräkkejä kymmenkunta! Eipä ole siis kesään lorun mukaan kuin vähäsen aikaa.



Eilen näin ensimmäiset lokit. Ne kruunasivat kauniin kevätpäivän, vaikka vähän huvittikin, että niin arkisista linnuista voi tulla iloiseksi.



Osa ystävistä on siis palannut ja kevät vauhdissa, ihanaa! Huomenna menen katselemaan lintuja uudelleen ja sunnuntaina pitää hakea kiikarit mökiltä mukaan. Sille päivälle on luvattu aurinkoista, joten ei tiedä, mitä kaikkea mielenkiintoista luonnossa näkeekään!







torstai 12. huhtikuuta 2012

Simsalabim!




Taikuuden salaperäinen maailma valtasi tänään työpaikkani. Koulullamme vieraili taikuri ja tunnin mittainen taikashow imaisi pienet oppilaat totaaliseen tarkkaavaisuuden tilaan.



Olen samaa taikuria seurannut jo muutamankin kerran, mutta aina vain olen kuin puulla päähän lyöty: Mikä sorminäppäryys, supliikki ja hämäystaito! Aikuisellekin tunti oli varsin mielenkiintoinen ja viihdyttävä.



Lapset seurasivat hiiren hiljaa temppuja. Jälkeen päin kysyinkin taikurilta, olisiko mitenkään mahdollista saada vähän tartutettua taikurin karismaa meikäläiseen. Olisi niin mukava pitää lapsia tavallisella tunnilla yhtä keskittyneessä tilassa kuin tänään taikamaailmassa. Ei ollut yhdelläkään oppilaalla motivaatio- tai keksittymisvaikeuksia!



Ammatillisessa mielessä taikuus olisi varsin tehokas pedagoginen ratkaisu moniin työssäni esiintyviin ongelmiin. Pitäisikohän ryhtyä opettelemaan jotain silmänkääntötemppua?



tiistai 10. huhtikuuta 2012

Merkki poikineen






Pääsiäisen aikaan sain yhden hyvän ja hyödyllisen työn tehtyä: Ompelin sisarentyttärieni partioasuihin merkit kiinni, jotka olivat odottaneet kiinnittämistä jo pitempään.



Partiolaiset ovat kuuluja erilaisista merkeistä, joita kiinnitetään partiopukuun. Osa laitetaan huiviin, osa puseroon. Merkkejä saadaan myös suorituksena erilaisista puuhista ja kaipa leirimerkkejäkin on olemassa. (En ole kovin hyvin perillä näistä!)



Joka tapauksessa sisarentytöillä oli kolmisentoista merkkiä kiinnitystä vailla. Nuorempi oli muuttanut sudenpennuista seikkailijoihin, joten vanhat merkit piti ottaa pois ja uudet laittaa tilalle. Merkkejä on ommelleet niin isä kuin äitikin, välillä onnistuen, välillä huomaten, että esim. hiha oli samalla mennyt umpeen! Nyt oli mitta heillä siinä puuhassa täysi, joten minä sain ryhtyä hommiin.



Partio on hieno harrastus! Isäni oli jo aikoinaan partiolainen ja nyt tytöt jatkavat Matti-vaarin jalanjälkiä. Mielelläni ryhdyin tyttöjä auttamaan. Ompelin koneella kaikki merkit, jotka suinkin kykenin ikivanhalla Singerilläni kiinnittämään. Koneella ei kuitenkaan saa kapeaan hihaan ommeltua, joten osa merkeistä piti ommella käsin. Anna auttoi ompelemalla muutamia ja Emma purki vanhat pois. Välillä syötiin pääsiäiskarkkeja ja taas jatkettiin. Samuel 7 kk oli päällysmiehenä ja komensi äitinsä sylistä meitä muita.



Kolme tuntia hommassa meni niin että hurahti! Paidat ja huivit näyttivät hienoilta, kun kaikki merkit olivat paikoillaan. Kyllä nyt kelpaa lähteä kesäkuussa leireilemään Keski-Eurooppaan. Ja tuomisena sieltä on - tietenkin lisää kiinnitettäviä merkkejä!!!



sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Pääsiäisen iloa!






Aurinkomme ylös nousi, paistaa voittovuorella.

Lämmin valo sieltä loistaa, surut, murheet hajottaa.

Kokoontukaa taivaan linnut suvi-ilmaan puhtaaseen.

Visertäkää, pienet leivot, viinipuussa tuoreessa.

                        (virsi 105)



Aamulla pääsiäiskirkkoon kävellessäni pakkasmittari näytti vielä varjon puolella -14. Ei kuulunut leivoja, mutta talitintit huutelivat tityytänsä. Parvekkeella olevat narsissiruukut otin onneksi yöksi sisälle. Olisivat olleet varmasti entisiä viime yön pakkasissa.



Leppoisia pääsiäispyhiä meille kaikille läheisten ja ystävien seurassa!







lauantai 7. huhtikuuta 2012

Lankalauantaina




                                                                           (Kuva Clip Art)



NOIDAN MATKA



Katso, tuolla lentää akka noitavuoren taa,

musta kissa Kiilusilmä matkustajanaan.

        Täydenkuun on aika, sysimusta yö.

        Noidilla on aina tähän aikaan työ.



Noita jatkaa matkaansa, jo vuori häämöttää.

Musta kissa Kiilusilmä selkää köyristää.

        Täydenkuun on aika, sysimusta yö.

        Noidilla on aina tähän aikaan työ.



Noidan kissa Kiilusilmä maahan hypäten

luudan eessä aloittaa se tanssin hirmuisen.

        Täydenkuun on aika, sysimusta yö.

        Noidilla on aina tähän aikaan työ.



Noita alkaa karkelon, jo Luutaralli soi.

Musta kissa Kiilusilmä kaiken kahvin joi.

        Täydenkuun on aika, sysimusta yö.

        Noidilla on aina tähän aikaan työ.



                              (1.säk. tuntematon, 2-4 äitini IP)