Se päivä...

                    

... jolloin viiri vedettiin salkoon ja mieli ilosta pulppuilee järven rannalla ilta-auringon paisteessa.

Mökillä ollaan! Kyllä tätä on odotettukin. Pihaan tullessa kaunis kevätsää ja lintujen laulu huumasi niin, ettei oikein tiennyt, mitä ensiksi puuhailisi. No, tavaroita purkaessa kului pitkä aika ja samalla kuuntelin mieskuoron laulamia vappulauluja. Nyt on kaikki korit ja kassit tyhjennetty ja tuvan uudet verhotkin ikkunoissa.

Muitakin mökkiläisiä näyttää olevan näillä rannoilla. Veneitä on jo näkynyt vesillä. Aurinko paistaa, järvi tyyntyy ja hiiskumaton hiljaisuus on ympärillä. Ihana olla täällä. Nautin niin... 

Hauskaa vappua!

Munkkeja ja mökkisiivousta

                       

Olikohan tänään oppilaiden mielestä "paras päivä ikinä"? Saattoi olla, sillä yläkoulun kahdeksasluokkalaiset olivat kutsuneet meidät leipomaan munkkeja kanssaan. 

Oli todella mukavaa. Isot oppilaat ohjasivat lempeästi meitä pieniä ja ekaluokkalaiset saivat olla koko ajan mukana taikinan teosta aina syömiseen asti. Vielä mukaankin saimme maistiaiset kotiin vietäväksi.

Ainut tappio oli likaiset sukat, sillä ainakin minulta löytyi taikinaa väärästä paikasta ;=)

                       

Työt jatkuivat vielä iltapäivällä opetussuunnitelman teolla ja sitten kävin katsomassa äitiä vuodeosastolla. Sieltä suuntasin mökille ja lopettelin keskeneräiset siivoukset. Meinasi tulla niiden kanssa vähän kiire, kun viime viikonloppu kului hurvitellen pitkin maailmaa.

Nyt on mökki kunnossa vappua ja muuttoa varten. Tuntui niin mukavalta laittaa matot ja pöytäliinat takaisin paikoilleen. Ilta oli ihana purppuraisine auringonlaskuineen, enkä olisi malttanut lähteä kotiin laisinkaan. Linnut lauloivat, joutsenet lentelivät, kauris aterioi pellon reunassa ja oli niin lämpöisen tuntuista. Ihan kevätfiilis!

Viikonlopun saldo

Viikonlopun aikana sain seurata kevään merkkejä sekä mukavia luontoelämyksiä: Mustarastaan pesä kaupungin keskellä sijaitsevan patsaan kolossa...

... sinivuokko-...

 ... ja valkovuokkomattoja...

... valkoposkihanhiparvia...

... kaunista merenrantaa auringon kimalluksessa...

... joutsenia, niin kyhmy- kuin laulusellaisia merellä ja järvissä sekä pelloilla että lennossa...

Lisäksi kotka liiteli taivaalla, kärppä juoksi auton edestä ja kuulin ensimmäisen kerran tänä keväänä mustarastaan laulua. Todella keväistä, riemullista, ihanaa ja voimaannuttavaa!

Hiirenkorvia katsomassa

                      

Aika rankka viikko on takana. Äidin lonkkamurtuman lisäksi koulussa on menossa kevätkiireet ja esimerkiksi eilen eskarilaiset olivat koko päivän tutustumassa uuteen kouluunsa eka- ja tokaluokkalaisten toimiessa kummeina. Kivaa oli, mutta kotiin tullessa tuntui hyvältä, että viikonloppu oli edessä.

Äiti on vuodeosastolla toipumassa. Kävin häntä eilen taas katsomassa ja nyt viikonloppuna sisareni perhe hoitaa vierailut. Kun tippa otetaan pois ja lievä lämpöily sekä tulehdusarvot laskevat, hänet siirretään kuntoutusosastolle.

Kaiken härdellin päätteeksi tuntui niin hyvältä lähteä viikonlopuksi pois kotoa katsomaan rannikko-Suomen jo pitkälle edennyttä kevättä. Koivuissa on hiirenkorvat, nurmikot vihertävät, krookukset ja narsissit kukkivat, pelloilla tehdään toukotöitä. Mukavaa olla täällä etelässä, kun kevät on jo pidemmällä kuin meillä.

Äsken söimme ruhtinaallisen aamupalan. Tuntuu niin kivalta, kun voi tehdä, mitä mieleen juolahtaa eikä ole mitään aikataulua, joka rajoittaisi. Lepoa, virkistystä, kiireettömyyttä, huolet jossain kaukana... Kovasti tätä nyt tarvitsen raskaan viikon ja sen tapahtumien jälkeen. Mieli on kevyt kun tietää, että äidistä pidetään osastolla hyvää huolta. 

Ihana viikonloppu!

Tädin kulta

                         

Tänään sain hakea pikkumiehen päiväkodista illaksi tätilään. Sainkin iloisen kaverin, joka juosten hyppäsi kaulaani päiväkodin pihalla. 

Matkalla pysähdyimme leikkipaikalle laskemaan liukumäkeä ja kotona teimme ensimmäiseksi välipalaa: marjapirtelöä. Blenderi piti sen verran isoa ääntä, että apukokilla oli sormet korvissa :=) Kun pirtelö oli lasissa, piti hiki hatussa etsiä pilliä, sillä pirtelö pitää juoda pillillä! En tiennyt... Onneksi kaapin pohjilta löytyi tämä tärkeä kapistus. Hyvältä maistui.

Totesin, että uusia pikkuautoja pitää hankkia seuraavaksi kerraksi, sillä vanhat lelut alkavat olla vähän pienemmälle pojalle. Sininen auto oli toivomuksena. Piirsimme ja katselimme Pikku Kakkosen, leikimme pehmoleluilla, söimme ja lauloimme. 

Isoille siskoille luovutin kaverin myöhempään illalla, kun lähdin äitiä katsomaan sairaalaan. Äiti oli illansuussa tuotu vuodeosastollemme ja oli ihmeen pirteä. Tosin vähän on lämpöä, mutta paljon virkeämpi hän oli kuin kuvittelin. Kiitteli, että oli joka paikassa saanut hyvää ja ystävällistä hoitoa eikä kipuja ollut. Hyvä niin.

Kotona kaadoin vahingossa olohuoneen jalkalampun, joka on nyt entinen. Tämän viikon katastrofien joukossa se on pienin sellainen! Pitänee ensi viikolla käydä hankkimassa uusi. 

Nyt väsyneenä nukkumaan!

Monenlaista vipinää

                             

Kylläpä on pitänyt kiirettä koko päivän! 

Äidin tilanne ratkesi myöhään eilen illalla: Lonkka oli murtunut ja tänään hänet on jo leikattu. Kiitollinen olen hoidon ripeästä tahdista, sillä leikkauksen lykkääminen olisi lisännyt komplikaatioiden vaaraa. Tosin vanhalla ihmisellä vieläkin voi tulla monenlaista yllätystä matkan varrella. Huomenna tai ylihuomenna hänet jo siirretään meidän omalle vuodeosastolle kuntoutumaan. 

Koulussa taiteilimme oppilaiden kanssa kevätaurinkoja ja fiksasin pölypastelliltöitä koulun rappusilla. Kaiken äitiin liittyvän härdellin jälkeen tuntui hyvältä puuhailla oppilaiden kanssa koulujuttuja.

Päivä jatkui illansuussa Avoimien ovien merkeissä luokassamme. Oppilaat tulivat esittelemään tekemäänsä taidetta perheilleen ja samalla katsomaan nonstoppina pyöriviä kuvia luokastamme vuoden varrelta. Iltapäivällä juoksin hakemaan tarjottavia sekä keittelin kahvia termariin sekä lantrasin mehua lapsille. Vähän herkuteltiin ja vanhemmat vastasivat muutamiin ensi vuotta koskeviin gallupeihin. Oli leppoisa parituntinen, paljon väkeä paikalla ja ainakin minulla mukavaa ;=)

Nyt on päivän työt tehty ja kieltämättä olen siitä onnellinen. Ei tarvitse unta odotella...

Murtunut?

                           

Uh! Kauan pelätty asia toteutui: Äiti kaatui kylppärissä ja tämä iltapäivä on kulunut ambulanssia odotellessa, päivystyksessä ja siirrossa keskussairaalaan. Vieläkään emme tiedä, mitä jalalle on tapahtunut, sillä äsken ei vielä rontgenkuvia oltu otettu. Minä luulen, että lonkka tai reisi on murtunut.

Onneksi äiti ei ollut yksin kaatuessaan, vaan hoitaja oli paikalla. Kaikki ovat olleet todella ystävällisiä ja äiti saatiin hyvin nopeasti kivuttomaksi lääkkeillä ja painepatjalla (vai mikähän se mahtoi olla?). Kotiin tuli kaksikin autoa nopeasti eikä kauan mennyt, kun hänet saatiin siirrettyä ensiapuun. Siellä lääkäri tutki ja teki lähetteen eteenpäin. On selvä, että siirtoambulanssia keskussairaalaan piti odottaa jonkin aikaa, kun ei ollut kyse kiireellisestä ajosta.

Nyt vain odotellaan diagnoosia. Voi tätä elämää!

Lähteekö vai ei?

                           

Eipä lähtenyt jäät mökkijärvestä vielä tänä viikonloppuna! Huomenna tai tiistaina ehkä...

Tänään ihanan rauhallisen aamupäivän jälkeen lähdin mökille jatkamaan siivouksia, vaikka olikin sunnuntai. Siivous - ehkäpä järjestely olisi ollut oikea sana. Kävin kaappeja lävitse ja sain neljä isoa kassillista pois heitettävää. Vapauttava tunne, kun kaappeihin tulee tilaa!

Ruusu, joka oli kukkinut purkissa viime kesän, löytyi uusia silmuja työntävänä nurinniskoin kompostista. Luulin, että se oli mennyttä, mutta kasvi itse oli toista mieltä. Nappasin sen kiireesti purkkiin, leikkasin ja kastelin. Katsotaan, mitä siitä tulee. Jospa vaikka äityisi kukkimaan!

Vaikka inhoan siivoamista, tuntuu mukavalta saada vapuksi kaikki kuntoon. Ihana ajatella, että mökkikausi on kohta alkamassa! 

Perjantain lepoa

                          

                           

Ihanaa päärynällä ja etnokaupan oliiveilla höystettyä salaattia kalan kanssa ja perjantai-illan lepoa... Tuli niin tarpeeseen! Enpä muista, milloin olisin sohvalle nukahtanut myöhemmin illalla, mutta nyt pääsi näin käymään. Puolen yön jälkeen heräsin ja hiiviskelin pesulle ja oikeasti nukkumaan.

Illalla juteltiin siitä, miten elämän eri mutkat eivät ole omissa käsissä. Asioita vain tapahtuu, hyviä ja huonoja, ja se pitää hyväksyä. Näännyttävä työviikkokin vain muodostui monen tekijän summasta, joihin kaikkiin minulla ei itse ollut osaa eikä arpaa. Pääasia, että jaksettiin hoitaa perustehtävät ja ehkä jotain muutakin.

Lauantaiaamun olen ottanut rauhallisesti ja humpsinut yöpaidassa ympäri huushollia, lukenut päivän lehteä ja nauttinut ajatuksesta, ettei ole mihinkään kiire. Kohta lähden mökille, sillä siellä on jäät lähtemässä järvestä. Näenköhän näytelmän?

Työtä, työtä, työtä...

Onhan se mukavaa, kun saa tehdä työtä. Kiitollinen siitä olen! Harmi vain, että työnteko jakaantuu niin epäoikeudenmukaisesti: Toiset melkein nääntyvät työtaakan alle ja toiset tekisivät mielellään töitä, jos vain jonnekin työllistettäisiin.

Eipä ole tällä viikolla blogia ehtinyt päivitellä. Eilen tein töitä klo 8-17.15. Hätäisesti kävin äitiä katsomassa ja söin hänen luonaan yhden banaanin, vaihdoin viidessä minuutissa kotona koululaukun kuorokassiin ja sitten ilta kuluikin harjoituksissa ja kokouksessa. Kotiin tulin ilta yhdeksän jälkeen ja arvata saattaa, kuinka poikki olin. Kolme työmuistiota vielä pykäsin ennen puolta yötä!

Tänään työpaikalla oli henkilövajetta, joten suunnitelmani rauhallisesta päivästä meni ihan pyrstölleen. Oppilaat olivat lääkärintarkastuksessa ja opetuksen ohessa 20 minuutin välein ohjasin heitä oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Selvittiin... 

Iltapäivä ja illansuu onkin kulunut kahdesta näännyttävästä päivästä toipumiseen. Oli ihanaa saada jutella ystävän kanssa ja vain olla. Myöhempään oli vielä pakko tarttua työasioihin ja niiden kanssa hurahtikin monta tuntia. 

Huomenna on perjantai, ja viikonloppu tulee niiiiiiiin tarpeeseen. Lauantain mökin siivous tuntuu ihan juhlalta!