Haudoilla

Uuvuttava iltapäivä! Käytin äidin kampaajalla, toimitin hänen asioitaan sekä kaupungilla että kotona, istutin pihaan vielä kanervia, kävin ruokakaupassa kaksi kertaa ja isovanhempien haudalla. Kotiin tulin vasta kuuden maissa illalla, kun aamulla olin kahdeksaan töihin lähtenyt. Nopsasti vielä imuroin.

Myöhemmin illalla kävimme isän haudalla. Oli todella kaunista, kun jo nyt sadat kynttilät valaisivat pimeää iltaa. Vaikka olin väsynyt päivästä, kävely kauniilla hautausmaalla voimaannutti. Hyräilimme Maa on niis kaunis -laulua ja oli jotenkin sydämeen painuva hetki.

Huomenna pyhäinpäivä:

"Teitä rauhan saannehia, laannehia 

taisteluista tämän maan,

nyt me mielin muistelemme,

siunailemme.

Niinkuin syksy suveaan..."

                                                                                                    (Lauri Kalliala)

Ennakkoäänestystä

Kirkollisvaalit ovat menossa, joten sain tiistaina olla osan päivästä ennakkoäänestyspaikalla vaalitoimitsijana. Alku omasta ajastani oli vilkasta, mutta viimeisen tunnin olimme tyhjän panttina ja juttelimme mukavia. Yhtään äänestäjää ei silloin käynyt.

Äänestin itsekin ennakkoon ennen oman vuoroni alkamista. Aina ennen olen halunnut käydä varsinaisena päivänä suorittamassa velvollisuuteni, mutta nyt hairahduin. Huomasin taas kerran, miten mutkikas tapahtuma ennakkoäänen antaminen on ja myös kallis. Tarvitaanhan lipun lisäksi kaksi kirjekuorta ja saatekirje per ääni. Leimauskin on jotenkin epäloogista, kun äänestyshetkellä kuori leimataan eikä lippu. Kukahan järjestelmän on keksinyt?

Isänpäivän iltana urakka jatkuu, sillä olen lupautunut laskemaan ääniä. Aloitamme ennakkoäänillä ja jatkamme myöhemmin varsinaisten äänien laskemisella. Mielenkiintoista!

                                           

Vadelmaveneilyä

Vadelmaveneitä on syöty jo kauan karkinhimoon...

Tänään käytiin katsomassa suomalais-ruotsalainen elokuva Vadelmavenepakolainen, jonka on ohjannut Leif Lindblom. Elokuva pohjautuu Miika Nousiaisen esikoisromaaniin ja kertoo suomalaisesta Mikko Virtasesta, joka lapsesta lähtien ihannoi Ruotsia ja myöhemmin kokee syntyneensä väärään kansallisuuteen.

Päähenkilö, jota esittää Jonas Karlsson,  tapaa ruotsalaisen psykologi Mikael Anderssonin, joka lahjoittaa hänelle henkilöllisyytensä. Sitten toteutuukin Mikon fantasia elämästä Ruotsissa ruotsalaisella identiteetillä varustettuna. Elokuvan Mikko on lempeä tyyppi toisin kuin romaanissa, jossa on synkkä pohjavire: Päähenkilö tekee murhia ja joutuu niistä myös vastuuseen.

Elokuva oli hauska ja kirjan idea omintakeinen sekä elokuvaksi käännettynä viihdyttävä. Ruotsalaisnäyttelijä tekee varsin hyvän roolin Ruotsiin muuttaneena suomalaisena ja on joutunut opettelemaan elokuvaa varten myös suomen kieltä. Naispääosassa on Solsidan-sarjasta tuttu Josephine Bornebusch, jonka näyttelijäsuoritukseen erityisesti ihastuin. Mukava oli myös kuunnella Tuomas Kantelisen musiikkia.

Koleaan, tuuliseen ja kosteaan sunnuntaihin sopi hyvin tämä leffa, vaikka kaikki seurueemme jäsenet eivät pitäneetkään elokuvasta yhtä paljon kuin minä.

Lentopalloa

                                     

Sisarentyttäreni lentopalloturnaus oli tänään. Tossut siivittivät voittoon joukkueen joka pelissä. Hienoa, tytöt!

Kinesioteippaukset auttoivat jaloissa. Pikkuveli kävi välillä halaamassa isoasiskoa ja kannusti tietenkin joukkuetta panemaan parastaan.

Kun pelit olivat ohitse ja sali tyhjä, pääsi pikkuveli viilettämään ympäriinsä hiki päässä. Kuinka ihanaa onkaan juosta suuressa tilassa! Minullekin tuli niin hyvä mieli toisen iloa katsellessa. Liikunta on kivaa!

Vaatekomerossa

                                      

Äidin vaatekaapin siivouksella aloitin viikonlopun. Sieltä ei näin hienoa poliisin paitaa löytynyt, kuten kuvassa olevan kolmivuotiaan, mutta jätesäkillinen ihan pois heitettävää kuitenkin. En edes ryhtynyt lajittelemaan kierrätykseen sopivia, vain putsasin pois rikkinäiset ja kuluneet. 

Voi hyvänen aika, kuinka vanhalla kansakoulunopella on vaatetta! Vielä kun hänen luonteensa on "pahan päivän varalle" jemmaava, niin kaapit ovat tupaten täynnä kaikenlaista. Alkuun hän istui vieressä ja jokaisesta ripaleesta keskusteltiin. Vasta sitten alkoi siivous luistaa, kun hän malttoi mennä tv:n ääreen toiseen huoneeseen. Vielä samaa puuhaa riittää jatkossakin!

Nyt nautiskelen kotona viikonlopun alkamista. Väsyttävä viikko takana ja niin ihanaa huilata taas muutama päivä. Ei mitään pakollista tiedossa, vain kivoja juttuja. *** Kynttilät palavat ikkunan takana...

Ollin seurassa

Olli Mustonen on monipuolinen persoona: pianisti, säveltäjä ja kapellimestari. Tänään sain seurata häntä niin pianon ääressä kuin orkesterin edessäkin. 

Konsertin ohjelmistona oli unenomainen Joonas Kokkosen "Kuvastimessa", jossa cembaloa soitti Elina Mustonen. Sen verran uupunut olin viikosta ja tämän päivän tohinoista, että sain hieman taistella väsymystä vastaan tämän teoksen aikana. Sävellys oli ihan jännä ja pidin siitä kovasti.

Mozartin pianokonsertto nro 23 ja Beethovenin toinen sinfonia kuultiin myös. Beethovenista en niin välittänyt, mutta Mozartia oli hauska seurata, kun maestro itse sekä johti että toimi pianistina. Kiirettä piti ja hikikin näytti tulevan ;=)

Mustosen energinen, eläytyvä ja mahtipontinen johtamis- ja soittamistyyli on ehkä minun makuuni vähän liian hupaisaa seurattavaa. Kirkon lattia tärisi, kun Olli pisti parastaan... Mielestäni kapellimestarin seuraaminen vie mielenkiintoa pois itse musiikilta. Silti konsertti oli hieno nautinto ja Jyväskylän sinfonia soitti hyvin. Onneksi olin Mustosta ennenkin kuullut, joten tiesin, mitä on tulossa. 

Kotiin ajellessani näin pöllön auton valoissa!

Joululauluja lokakuussa

Kuorossa olemme jo kuukauden harjoitelleet Kauneimmat Joululaulut -messua. Se on jumalanpalvelus, jossa suurin osa musiikista on tuttuja joululauluja ja liturgisetkin osat perustuvat tuttuihin melodioihin. Messu tehtiin juhlavuoden kunniaksi jouluksi 2012, jolloin tuli kuluneeksi 40 vuotta Kauneimmat Joululaulut -tapahtumaa. 

Onhan se vähän hassua laulaa joululauluja koko syksy. Tällaiselle jouluihmiselle se ei kuitenkaan ole ylivoimaista ja tuskin haalentaa tulevaa joulutunnelmaa millään lailla. Messu toteutetaan meillä toisena adventtina.

Kuinka nopeasti syksy kuluukaan! Ensi viikolla alkaa jo marraskuu. Siitä on enää kivenheitto jouluhössötyksen alkamiseen koulussa:  Juhlaohjelman harjoittelua, askarteluja, laulujen opettelua, joulutarinoita... Ihanaa! Rakastan joulua!

Taas työssä

Eilen alkoivat työt loman jälkeen. Päivä oli jotenkin takkuinen ja selvästi oli käynnistymisvaikeuksia, varsinkin kun oli paljon hoidettavia asioita päivän aikana. Illalla sain vieraan, joka oli kyllä päivän kohokohta. Kahvittelimme ja päivittelin tietämystäni yhteisen sukumme asioista.

Tänään olikin jo helpompi työpäivä - rauhallista ja selkeää opetustyötä. Iltapäivällä käveltiin äidin kanssa taidenäyttelyä katsomaan ja illalla oli kahden ja puolen tunnin kokous, uh! Nyt olen vähän poikkinainen päivän puuhista.

Koneelta löysin kuvan valkoisista ruusuista, lempikukistani, muutamien viikkojen takaa. Nyt on kyllä antajaa ikävä!***  "Huhuu siellä kaukana..."

Sadesunnuntai

                           

En ole nenääni ulos pistänyt tänään! Aamulla herätessä sade piiskasi ikkunaa, joten vedin peiton tiukemmin korviin ja jatkoin nukkumista. Myöhemmin ylös noustessa sade vain jatkui, kuten koko päivän.

Vaikka oli sunnuntai, leivoin puolukkapiirakan pappilanmummon reseptillä. Kiitos! Tuli maukasta. Iltapäivällä poikkesi kummipojan äiti kyläilemään ja juttelimme hamaan iltaan saakka. Oli mukava tavata ja viettää aikaa yhdessä. Paljon tuli kuulumisia vaihdettua ja maailmaa parannettua!

Illalla korjasin oppilaiden matematiikan kokeet eikä hommassa paljon aikaa kulunut. Pikkuoppilaiden kokeet ovat yksinkertaisia ja kun oppilaitakin on kohtuullisesti, korjaaminen sujui sutjakkaasti. Ajatukset siirtyvät pikku hiljaa työhön, sillä tänään oli loman viimeinen päivä. 

Pakkasaamu

Viime yönä oli reippaasti pakkasta, joten aamu valkeni hivelevän kauniina: Aurinko paistoi, hieman oli sumua ja puut huurteessa.

Päivän aikana aurinko paistoi sen verran lämpöisesti, että huurteet häipyivät. Iltapäivällä mökille ajaessamme näkyi varjoisissa paikoissa valkoista kuuraa maassa. Mökillä tyhjentelin viimeiset vesiastiat, lorautin jäähdytinnestettä viemärin vesilukkoon ja katkaisin sähköt. Valmista alkaa olla talven varalle.

Tänään olen mökkikeikan lisäksi hoidellut Kelaan äitini asioita ja muutenkin autellut häntä. Lisäksi tein muutamia vaateostoksia ja imuroin auton. Hautojakin laitettiin kuntoon mökkimatkalta palatessa.

Nyt olen ihan puhki! Kiva mennä vaakatasoon puuhakkaan päivän jälkeen. Huomenna vain oleilen!