Hauskaa vappua!

Talviturkin heitto

Mökin siivousurakka saatiin tänään päätökseen. Kyllä nyt on käännetty ja puunattu joka paikka! Vaikka huomispäivänä sinne voisi muuttaa kesäksi. Alamökki jäi vielä hamaan tulevaisuuteen, mutta sen ehtii myöhemminkin.



Talven jälkeen on mukava (!) siivota oikein perusteellisesti. Tänä keväänä ilmalämpöpumppu oli ensimmäistä kertaa lämmittämässä ja poistamassa talven kosteuksia ja olenkin ollut todella tyytyväinen. Ensimmäisen lämmityspäivän jälkeen mökissä oli kuin huonosti lämmitetyssä saunassa, mutta nopeasti ilma kuivui. Lattiat ovat vielä viileähköt, mutta villasukkiahan riittää...



Kun viimeinenkin matto ja pöytäliina oli paikoillaan, menin heittämään talviturkin. Yhtenäinen jääkansi peitti vielä järven, mutta  rantaviiva oli auki kolmen metrin verran ja siihen pulahdin. Olihan vesi hyytävän kylmää! Aina tulee ensimmäistä kertaa uimassa sellainen tunne, että jalat jäätyvät pohjaan. Eipä koko homaa uimiseksi voi kutsua - kastelemassa kävin kaulaani myöten.



Nyt on minulle "kesä" virallisesti alkanut. Minähän päivänä pakkaisin muuttokuorman ja siirtyisin kokonaan mökkihöperöksi? Viimeistään ensi viikonlopuksi!

Viimeiset jäät

Pöllytystä

Tänään alkoi neljän päivän vappuloma. Tulee ihan tarpeeseen, sillä sen verran kiireisiä päiviä on kuluneella viikolla ollut. Ihanaa, että lähipäivinä voi keskittyä ihan muihin kuin työjuttuihin!



Lähdimme töiden jälkeen sisareni ja hänen tyttärensä kanssa mökille. Olen aloitellut siellä kevätsiivousta ja nyt sain apua mattojen ravisteluun. Samalla siirsimme sisältä talviteloilta terassikalusteita pihalle.



Kun tulimme pihaan, lähes kaikki lumi, jota vielä maanantaina löytyi etupihalta, oli kadonnut. Vain mökin takana oli kasa katolta pudonnutta. Näytti kivalta, kun maa oli vihdoin paljas.



Yllätys oli, että krookuspenkki oli jo täydessä kukassa. Maanantaina sen peitti vielä valkoinen kerros. Kukat olivat nin kauniita ruskean maan keskellä. Narsissit ovat vielä nupulla, joten kaikki ei onneksi kuki samaan aikaan. Kiersin valkovuokkopaikat ja sielläkin olivat pienet alut uutterasti ponnistamassa maan sisältä.



Ahersimme mattojen kimpussa ja liputimme niillä verannan kaiteet. Sisällä oli mukava olla, kun ilmalämpöpumppu oli puhaltanut viikon verran lämmintä ja talven kosteus oli haihtunut. Nyt nostinkin lämpötilan pariinkymmeneen, sillä aion joka päivä käydä siellä jatkamassa keväthommia.



Matot tuulettuivat ja välillä siivouksen lomassa juotiin Karin tekemää simaa. Emma pelkäsi hämähäkkejä eikä rohkaisuni auttanut lainkaan. Ne ötökät ovat ja pysyvät inhottavina! Voi, voi sentään!



Sää on lähipäivinä aurinkoista ja keväistä. Aivan kihisen innosta tämän kaiken ihanuuden keskellä: linnut, kukat, tuoksut... Kevät on huumaavaa aikaa!

Työkiireitä

Kaksi varsin kiireistä työpäivää on takana. En ole juuri muuta ehtinyt, kun käydä välillä kotona nukkumassa. On ollut koulutusta, palavereja vanhempien kanssa, tulevan vuoden suunnittelua, kokeiden korjausta ja sitten tietenkin sitä tavallista työtä. Lisäksi huomenna meillä on puuhapäivä, jolloin lapset saavat kiertää erilaisissa työpajoissa tekemässä kummioppilaan kanssa hommia vähän arjesta poiketen. Kiva päivä, mutta vaatii tietysti enemmän etukäteissuunnittelua koko koulun väeltä.



Tänään kesken työpäivän jouduin hakemaan pääkoululta rehtorilta erään asiakirjan. Otin koulun avaimet mukaan, mutta takaisin tullessani niitä ei enää löytynytkään mistään. Kävin autonkin tarkistamassa, mutta eivät olleet sielläkään. Ehdin jo säikähtää, olenko pudottanut ne toisen koulun pihaan. Lopulta päätin, että kyllä ne jostain loppupäivän aikana esiin putkahtavat ja lähdin luokan kanssa syömään.



Naulakolla takkia riisuessani huomasin, että jotain roikkui kaulassa. Mitäs sieltä löytyikään? No, avaimet tietenkin ja hyvässä tallessa. Voi! Tämäkö on sitä alkavan dementian esiastetta! Toisaalta voisin kallistua laittamaan koko episodin kiireen piikkiin, sillä tänään koko päivän painelin sinne tänne kuin kankaan luoja!



Toivottavasti huominen on rauhallisempi päivä. Voi olla toiveajattelua, sillä kevään aikana tahti koulussa vain kiihtyy!

Konsertissa

Tämä päivä kului konsertissa naapurikaupungissa. Olimme kuoron kanssa vieraisilla toisen naiskuoron luona ja pidimme yhteisen konsertin. Se meni ihan mukavasti, vaikka ainahan konsertin jälkeen tuntuu siltä, että jotain parannettavaa jäi. Yleisöäkin oli ihan kiitettävästi paikalla.



Koko päivä kului laulujen merkeissä. Lähdimme kotoa puoli yhdentoista jälkeen aamupäivällä ja illansuussa palattiin. Päivä oli ilmojen puolesta niin ihana, että kotiin tultuani söin kiireesti ja lähdin vielä piipahtamaan mökillä. Laitoimme siellä eilen linnunpönttöjä puihin ja tänään lopeteltiin se urakka.



Aivan mahtava ilta oli kaikein puolin. Mustarastaan kuulin ensi kertaa tänä keväänä ja muutkin linnut lauloivat, lämmintä oli 12 astetta ja lumet sulavat silmissä. Krookukset ja narsissin alut olivat jo näkyvissä. Sisällä eilen käyntiin laitettu lämpöpumppukin hoiti hommaansa ja mökissä tuntui jo ihan lämpimältä. Huomenna menen jo vähän aloittamaan siivousta.



Jokohan se kunnon kevät on vihdoin täällä?

Haikaroita

Kuinkahan hyvä päivä tästä tuleekaan, kun jo aamu alkaa haikaroilla!



Istuimme olkkarissa ja kuuntelimme YouTubesta Laatokka-aiheisia lauluja. (Mistäköhän moinen pälkähti päähän? En kyllä muista.) Kesken kuuntelun katsoin ulos ja mitäs siellä lentelikään: Kaksi harmaahaikaraa vaappuvin siivin paineli kaupungin yli ikkunamme ohitse. Juoksentelin ikkunasta toiseen niitä seuraamaan. Mikä hieno näky!



Kun haikarat olivat jo kauempana, tuli niitä vastaan yksinäinen joutsen. Voi, miten ihana kevät! Ei haittaa vesisateisen harmaa päiväkään. Kuinka mahtavaa aloittaa aamu tällaisilla näyillä!

Nelipyöräisestä

Töiden jälkeen työkaverini tuli kylään. Ulkona satoi, mutta sisällä oli mukava kahvitella ja jutella. Karikin tuli kesken kaiken ja sai päähänsä lähteä vaihtamaan autooni kesärenkaita. Kiitos vain tarmokkuudesta! En olisi itse saanut vielä sitä hommaa aikaiseksi.



Sisarentyttäreni naamakirjasta luin hänen päivitystään: Oli eilen siivonnut sisältä perheensä autoa. Puolivälissä urakkaa huomasi, että oli väärän auton kimpussa! Mahtoi tuntua murrosikäisestä lievästi sanottuna raivostuttavalta. Hihittelin itsekseni, kun luin purkausta! Kaikkea sitä sattuu... :=)

Tohtori House

Television katselu ei kuulu lempiharrastuksiini. Katselen yleensä uutiset ja sitten satunnaisesti jonkun elokuvan. Poikkeuksen tekee torstai.



Tänään oli siis televisioiltani. Ensin katselin Kotikadun, sitten uutiset ja lopuksi tuli mieliohjelmani House. Nautin suunnattomasti sarjan huumorista. Lisäksi empatiakyvytöntä, epäsovinnaista, jopa pirullista lääkäriä esittävä Hugh Laurie tekee sarjassa mainiota näyttelijäntyötä.



Hugh Laurie on monilahjakkuus. Alunperin antropologian loppututkinnon yliopistossa suorittanut näyttelijä lisäksi ohjaa, säveltää ja on kirjoittanut kirjoja ja artikkeleja. Lisäksi hänellä on myös urheilijan tausta.



Olen aina mielenkiinnolla seurannut televisiossa näytettyjä leikkauksia. Silloin kun vielä kissat olivat osa elämääni, halusin aina eläinlääkärissä olla vierestä seuraamassa kaikki kissoille tehdyt toimenpiteet, mm. leikkaukset.  Minua kiehtovat monet lääketieteen asiat ja olisin voinut kuvitella opiskelevani lääketiedettä vain omaksi ilokseni. Silti ammattina esim. saairaanhoitajan tai lääkärin työtä en olisi voinut kuvitellakaan.



Kiinnostus lääketiedettä kohtaan on kai yksi syy, miksi Housea seuraan. Onhan siinä myös ihan oikeaa tietoa sairauksista jutun juurena. Sitten on tietenkin myös mielenkiintoinen päähenkilö, joka ratkoo vaikeimmat tapaukset ja keinoja kaihtamatta tekee mitä tahansa saadakseen potilaansa pysymään hengissä. Silloin tällöin päähenkilöstä pilkahtava haavoittuvuus myös vangitsee katsojan.



Taitavasti tehty sarja ja sangen kiehtova tohtori! Ihanaa, että sarja taas tauon jälkeen palasi ohjelmistoon.

Kärsivällisyys koetuksella

Huhtikuun puoliväli ja meillä on satanut koko päivän räntäroikaleita, välillä sakeastikin. Maa on valkoisena, tiet märkinä loskasta ja mittarissa vain muutama lämpöaste.



Miksiköhän en kuulu niihin ihmisiin, joille säätila on samantekevää? Miksi ihmeessä sää saa minusta usein yliotteen?



Taas mietiskelin näitä asioita, kun aamulla kurkistin kauhistuneena ikkunasta. Talvi ei sitten millään irrota otettaan! Heti tuntui raskas viitta putoavan hartioille ja harmaa harminretale luikerteli mieltä masentamaan.



Toisaalta sää vaikuttaa myös päinvastaisesti: Aurinkoisena aamuna ylimääräinen siipipari asettuu selkään ja kaiken valtaava onnentunne leijuttaa askeleetkin muutaman sentin maan yläpuolella.



Loppupäätelmä: Olen täysin säällä käyvää ihmistyyppiä!