Joulukortteja

Tällaiselta näyttää ja on näyttänyt jo useita päiviä olohuoneen ruokapöytä:                                                                                 

  Olen kantanut sinne kaikki joulukortit ja nyt niitä vääntelen ja kääntelen, kelle minkäkin lähettäisin. Korttien kirjoitus tuo minulle jouluisen mielen ja jotenkin konkretisoi joulun läheisyyden.

Monet ovat siirtyneet sähköisiin kortteihin tai tekstiviesteihin. Tai eivät sitten lähetä joulutervehdyksiä laisinkaan. Minä nautin suuresti korttien lähettämisestä. On niin mukavaa laittaa joululaulut soimaan, kynttilä palamaan ja kirjoitella joulutervehdyksiä. Yleensä olen ne kirjoittanut itsenäisyyspäivän aikoihin, joten nyt olen vähän aikaisessa.

On hauska huomata, miten korttien värimaailma on viime vuosina muuttunut. Nyt on paljon sinisävyisiä kortteja. Itse en juurikaan pidä sinisestä, mutta olen niitä ostellut, sillä ne kieltämättä ovat kauniita. Kaunein kortti tänä jouluna tähän mennessä löytyneistä on hopeanharmaa lehtiaiheinen lumisella pohjalla. Se on todella tyylikäs ja kaunis.

Toissa jouluna askartelin itse kortit. Se olisi ihan mukavaa, mutta aikani ei millään riitä siihen. Ostan mielelläni hyväntekeväisyyskortteja, koska samalla voi antaa roposensa hyvään tarkoitukseen. Syöpäyhdistyksen kortit ovat lähellä sydäntäni, mutta ne eivät vain ole olleet kovin kauniita viime vuosina. Korttien ulkonäköön voisi vähän enemmän panostaa.

Nyt taidankin jatkaa tuota mukavaa kirjoittamispuuhaa!

Mopoauto ja 15-vuotias

Viikonloppuna seurasin punaisen mopoauton liikkeitä kaupunkimme keskustassa. Kaasujalka oli raskas nuorella kuskilla ja näyttämisenhalu kova. Seuratessani autoa pitempään, sen kuljettaja teki kaikki mahdolliset hölmöydet, mitä nyt tuolla pelillä irti saa. Jäi mietityttämään...

Tänään töissä ikkunasta seurasimme, miten sama kuljettaja ilmeisesti välitunnilla vähän näytti kavereilleen menopeliään: Ajeltiin koulukeskuksen alueella ristiin rastiin, kurvailtiin, luisutettiin autoa kylki edellä ja varmasti hauskaa oli.

Siinä vaiheessa, kun ralli siirtyi alakoulumme ympärille, aloin jo huolestua. Kun poika päästeli koulupihamme vieressä olevaa kevyen liikenteen väylää, minä näin jo punaista. Hetken päästä lähdimme ruokailuun ja kyseisen väylän yli käveli 80 7- 10 -vuotiasta koululaista. Hetken päästä mopoauto oli taas tulossa samaa rundiaan. Minulla oli vielä takki päällä ja siirryin ulos seisomaan keskelle kevyen liikenteen väylää. Poika oli kääntämässä sinne, mutta minut nähtyään tuli toisiin aatoksiin ja jatkoi matkaa tietä pitkin. Haa, taisi tulla alakoulun musiikin tunnit mieleen!

Seuraavasta ralliajosta koulumme ympärillä soitan suoraan poliisille.

Mopoautoiluun pitäisi ehdottomasti olla ajotutkinto suoritettuna. Nuoren 15-vuotiaan käsissä peli on aivan liian vaarallinen. Meidänkin pikkukaupungin keskustassa iltaisin mopoautot päästelevät tuhatta ja sataa ja missä sattuu. Koskahan ensimmäinen kuski pääsee hengestään? Tai viaton jalankulkija?

Sen verran kiukkuinen asiasta olen, että olisin valmis pistämään pystyyn mielenosoituksen mopoautoja vastaan. Tarkemmin ajateltuna päiväunet taitavat olla tärkeysjärjestyksessä kuitenkin ensimmäisenä tällä hetkellä!

Aurinkoinen adventtisunnuntai

Pakkasta reilusti yli kymmenen astetta ja aurinko paistaa. Kaunis ensimmäinen adventtisunnuntai. Kirkossa olimme kuoron kanssa laulamassa Hoosiannaa. Kanttori ei soittanut Voglerin alkusoittoa siihen, joten kotona piti heti istua pianon ääreen se soittamaan.

  Voglerin Hoosianna-alkusoitto on yksi komeimmista, samoin Maasalon Adventtivesperin. Molempia itsekseni aina soittelen, jos niitä ei muuten tähän aikaan julkisesti kuule. (Kuvassa ei ole Voglerin nuotit, vaan eilen soittelin Schubertin Saksalaisesta messusta osaa Pyhä.)

Tänään polttelen kynttilöitä ja nautin ajatuksesta, että kaksi seuraavaa työviikkoa ovat normaaleja. Ihanaa! Kolme edellistä olikin niin kiireisiä, että vain vauhti piti pystyssä. Olenkin ollut aika poikki viikonloppuisin. Mutta nyt helpottaa ennen joulukuun puolen välin viimeistä rysähdystä!

    

Kartanon mausteinen lanttulaatikko

Kari oli viikolla keittänyt lanttuja ja soseuttanut ne. Tänään hän sai päähänsä tehdä koe-erän lanttulaatikkoa ja samalla harjoitella joulua varten. Harjoitus meni kyllä ihan poskelleen, sillä heti tuli priimaa! Laatikko oli todella hyvää! Voi suositella muillekin. Itse vähän epäilin ensin, sillä se sisälsi paljon mausteita: kanelia, valkopippuria, muskottipähkinää ja kardemummaa. Pidämme mausteisesta ruuasta, mutta aiemmin en ole tiennyt, että tähän laatikkoon voi kardemummaakin laittaa. Tällainen siitä tuli:

   

Kuten näkyy, heti syötiin puolet! Hyvä kun kuvaan ehti. Herkkävatsaisena olen koko illan odotellut, tuleeko vatsa kipeäksi, mutta eipä ole ollut merkkejä. Hyvä niin!

Jos haluat käydä katsomassa, löydät ohjeen täältä.

Ps. En ole yhtään kiinnostunut ruokablogeista. Ja nyt tästäkin tuli sellainen...!

Adventtiaika alkaa

... kun kynttilät syttyvät ikkunoille. Minäkin laittelin eilen joka ikkunalle sähkökynttelikön. Äsken katselin ulkona kävellessäni ihmisten jouluvaloja ja kyllä ne näyttävät mukavilta pimeyden keskellä. (Kunhan eivät ole niitä kaameita kaapeleita!)

... kun koulun ruokalistalle ilmestyy pikkujoulupuuro ja lapset ihastuneina huutavat: "Maailman parasta ruokaa! Minä olen hakenut jo kolme kertaa lisää."

... kun ope hakee näytelmävarastosta paimenten sauvoja, enkelten pukuja, Marian huivia ym. rekvisiittaa joulukuvaelmaa varten ja luulee ahneuksissaan saavansa koko kuorman kerrallaan luokkaan. Siinä vaiheessa, kun yksi sauvan kippara pää on takertunut ovenkahvaan ja  toinen meinaa puhkoa liikuntasalin verhon, kun koko vaatekasa on levinnyt sylistä lattialle ja hiki pukkaa, tietää varmasti joulun ajan alkaneen!

... kun on ihan pakko paistaa ensimmäiset tortut ja hauduttaa riisipuuro oikeista ryyneistä pikahiutaleiden sijaan.

... kun oppilaat laulavat säteilevin silmin kurkku suorana Hoosiannaa!  " Ope, tää on sitten hyvä biisi!"

Taivaan tuuliin

Iltapäivällä piti viedä tärkeä paperi erääseen virastoon. Tulin kiireellä kotiin, vaihdoin koulurepun koriin ja laitoin paperin sinne. (En ole käsilaukkuihmisiä!) Sitten lähdin juoksujalkaa toimittamaan asiaa, sillä en ollut varma, mihin aikaan virasto suljetaan.

Kävellessäni hissiltä ulko-ovelle mieleeni tuli, että tämä paperi ei saa joutua hukkaan tai vieraisiin käsiin, muuten minun käy köpelösti. Samalla avasin oven ja silloin se tapahtui: Ovisyvennyksestä ulos astuessani kauhea viima tempaisi paperin koristani ja tyrmistyneenä seurasin, miten tärkeä todistuskappaleeni leijaili korkealle pääni yläpuolelle, tempautui tuulen mukana aidan toiselle puolelle ja iloisesti leijaili naapurin pihan kautta kohti katua. Minä sain jalat alleni! Eräs kaksilahkeinen väittää, että juoksen vain sateessa tai karhua karkuun. Nyt sen todistin vääräksi. Pinkaisin kuin hirvi konsanaan paperin perään sydän läpättäen ja koitin olla tuulta nopeampi. Mahtoi olla hassu näky! Juuri, kun luulin saavani sen kiinni, tuli uusi puuska ja tempaisi paperin parin metrin päähän. Ajattelin jo astua sen päälle, jos muu ei auttaisi. Siihen se kuitenkin asettui muutamaksi sekunniksi, juuri siksi ajaksi, että sain kumarruttua ja tarrattua kulmaan kiinni.

Huh, huijaa! Kyllä helpotti. Pitelin loppumatkan paperista kiinni rystyset valkoisena ja sain kuin sainkin sen luovutettua parempaan talteen. Nyt naurattaa, mutta ei naurattanut iltapäivällä!

  Nyt ryhdyn nauttimaan loppuillasta rauhallisemmissa merkeissä.

Sittenkin

Pimeys aamulla, hämäryys iltapäivällä jo aikaisin,

marras - kuollut - ajatuskin liikkuu kankeasti.

Ainainen väsymys painaa hartiat kumaraan.

Askel painaa - aurinkokin vajonnut jonnekin.

Eikö tämä koskaan pääty?

Yhtenä päivänä se sitten kuuluu, ensin vaimeasti,

vähitellen voimistuen: "Hoosianna! "

Liekki lepattaa heikosti, mutta se on valoa!

Adventin valoa, joka hiipien lämmittää sisintäni.

Eihän tämä koskaan pääty?

Se liekki valaisee jo pimeyttäni.

Enemmän valoa kuin hämäryyttä.

Lämmin tunne sisälläni nostaa hartiat kyyrystä:

"Hoosianna!" laulaa pieni ääni sisälläni.

Ei se pääty, se vasta alkaa!

(JP 24.11.10)

Pakkaspäivän iloja

Upea pakkaspäivä takana. Aurinko paistoi heleästi koko päivän monen viikon pimeyden jälkeen. Välituntivalvonnassa näki lapsistakin, kuinka kivaa oli puuhata ulkona. Vaikka lunta ei ole kuin nimeksi, lumilinnaa rakennettiin kökkäreistä koko päivä. Itsekin olin iloisella päällä. Niin se aurinko vaikuttaa!

 

Pakkasmittari näyttää 13 astetta miinusta. Puut ovat kauniisti huurteessa ja kaiken lisäksi täysikuu kipuaa taivaalle illan hämärtyessä. Todella ihanan näköistä on ulkona.

Otin muutamia kuvia päivällä. Varjoista huomaa, että aurinko paistaa tosi matalalta. Lasten kanssa mitattiin oman varjoni pituus: Se oli 14 metriä! Olisipa huomennakin yhtä valoisa päivä!

 

 

Pirteä pakkaspäivä

Pakkasta 9 astetta, puissa vähän huurretta ja aurinkokin pilkotti päivällä vilahduksen omaisesti. Illalla täysikuu valaisee. Talvi on tullut, vaikka joulukuu on vasta virallisesti ensimmäinen talvikuukausi. Tuntuu ihan mukavalta. Lumisateesta en niin välitä, mutta kunnon pakkanen  - mitä kovempi, sen parempi - on ihan kiva juttu. Alkaa vähitellen tuntua siltä, että joulu on tulossa. Ihanaa!

Kiireinen päivä. Menemistä ja tulemista niin, että oli pakko olla autolla töissä. Parasta päivässä oli lääkärillä käynti. Kaikki ok, joka oli hirmu kiva uutinen. Nyt voi rauhassa aloittaa adventin ajan. Jouluihminen alkaa vähitellen herätä eloon syksyn pimeyden keskeltä!

 

Juhlat ja sukkasulkeiset

Sunnuntai menossa. Kirkossa käynnin jälkeen oli Kari hävinnyt omille teilleen  - juhlimaan! Kyläyhdistys täyttää tänään 30 vuotta ja heillä on juhlakokous. Sen jälkeen on konsertti, jossa soittaa mestaripelimanni orkesterinsa kanssa. Minä en sinne lähtenyt. Toivottavasti on muuta yleisöä salin täydeltä.

Vireät ja toimivat kyläyhdistykset ovat maaseudun ihmisille todella tärkeitä. Kaikki eivät vaan huomaa arvostaa näiden yhdistysten suurta panosta maaseudun ihmisten hyvinvoinnin edistäjinä. Tämä kyläyhdistys on mm. rakentanut hirsisen kyläkioskin internet-kahvilaksi ja hommannut sinne yrittäjiä, hankkinut käyttöönsä lopetetun kyläkoulun, jossa ihmiset voivat kokoontua ja harrastaa, kirjoittanut sekä julkaissut oman kylähistoriakirjan ja järjestänyt monia tapahtumia kyläläisille. Onnea tänään Suinulaan!

Minä sain jostain päähäni ryhtyä järjestelemään vaatekomeroa, vaikka pyhäpäivä onkin. Siellä on ollut parittomia sukkia hujan hajan parillisten joukossa ja tunti meni, kun ne kävin läpi. Olen jotenkin kuvitellut, että pyykkikoneen syövereistä putkahtaa parittomille kaveri ajan kanssa. Todellisuus taitaa olla kuitenkin niin, että koneen uumenissa on se "musta aukko", joka sukat syö, ja sieltä on turha odottaa mitään takaisin! Joten roskiin meni kaikki yksinäiset. Tällaiselle hamstraajalle, joka kaiken säästää pahan päivän varalle, on todella vapauttavaa saada heitetyksi pois tarpeettomia juttuja!

Nyt aion nukkua päiväunet (ihanaa!), kutoa sukkaa, kuunnella musiikkia ja vain nauttia pyhäpäivästä. Ehkä se juhlijakin ilmestyy kertomaan iltapäivästään - tai sitten jää nautiskelemaan sinne maaseudun rauhaan.