Oppilaskonsertissa

 

Kuhmoon valmistui joitain vuosia sitten Tuupalan uusi alakoulu. Kamarimusiikin aikana sinne järjestettiin tutustumiskäyntejä ja minäkin kävin silloin ihailemassa  Suomen ensimmäistä CLT-runkoista, kainuulaisesta korkeatasoisesta puuraaka-aineesta rakennettua koulua.

Tuupalan alakoulu

Oppilaskonsertit järjestettiin tänä kesänä Tuupalassa ja minusta on ollut aina mielenkiintoista käydä niitä seuraamassa. Tänään olin kolmannessa ja ohjelma oli oikein mukava: Telemann, Bach, Mozart, Rabaud, Martinu ja Franck olivat säveltäjänimiä. 

Esiintyjistä mieleen jäivät klarinetisti Jino Pieviläinen ja huilistit Astrid Lagg ja Henna Nieminen. Heistä varmasti kuullaan vielä. Kiitos mainioista esityksistä!

Hillasuolla

Eilen aamulla heräsimme jo ennen kuutta. Koska sää oli viileä, päätimme lähteä nuuhkimaan suon tuoksuja. Varmuuden vuoksi otettiin ämpärit mukaan. Suo oli lähellä, joten pyöräilimme sinne, jätimme pyörät tien laitaan ja ennen klo 7 olimme jo hilloja poimimassa.

Lähisuolla oli varmasti liikkunut paljon poimijoita, mutta meillekin riitti hillaa. Kolmisen tuntia keräilimme ja nautimme erityisesti siitä, että mäkäräisiä tai paarmoja ei ollut laisinkaan. Muutama hyttynen kierteli, mutta hyttysmyrkky auttoi hyvin. Varsin mukava hillaretki!

Kotona käytiin suihkussa ja sitten riennettiinkin jo päivän ensimmäiseen konserttiin. Sen jälkeen keitettiin hillo ja saatiin neljä purkkia itse kerättyä lakkahilloa. Talvella sitä on ilo herkutella ja muistella Kuhmon kesää. 

Corelli et kumppanit

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän nautin vanhasta musiikista. Tämä tuli taas todistetuksi Kuhmon kirkon aamupäivän konsertissa. Corellin Joulukonsertto ja Vivaldin huilukonsertto La notte hivelivät sieluani suloisesti. 

Konsertin jälkeen pyöräilimme kirjastoon lukemaan päivän lehtiä. On hauskaa päästellä kylillä tuhatta ja sataa pyörillä ja unohtaa auto kokonaan. Välimatkat ovat juuri sopivia tähän. 

Kirjastossa oli nukkenäyttely,  joka toi muistoja mieleen. Nämä nuket kertoivat myös historian vaiheista. Minulla ei taida olla tallessa kuin yksi nukke lapsuudesta.

Kirjastosta viiletimme seurakunnan loihtimalle lounaalle ja sieltä kauppojen kautta kotiin. Olin tyytyväinen, kun vaateliikkeessä tyydyin vain hypistelemään kankaita eikä yksikään asuste lähtenyt mukaani. Tämän kesän helteillä huomasin, kuinka paljon lähes käyttämättömiä kesävaatteita kaapista löytyi. Monta vuotta hyllyssä majailleet pitkät kesämekot ovat taas muotia ja ne päällä on ollut mukava humpsia kesäriennoissa. 

Kotona tutkailimme Iltasoitosta huomisen konsertteja. Silloin onkin tiedossa Pariisin tuoksuja: Debussy, Ravel, Saint-Saens, Satie...

Lentiiran herkut

Tänään ajelimme Lentiirassa. Joka puolella on kauniita horsmakasvustoja, välillä laajojakin alueita aivan kauttaaltaan vaaleanpunaisina laikkuina. 

Lentiiran kirkko on kaunis ja maisema alttaritauluna olevasta ikkunasta ainutlaatuinen. 

Rajaseudulla ollaan...

Ah, mitä herkkuja oli taas tarjolla! Saimme ostaa niitä myös mukaan ja ilolla sen teimme. 

Paluumatkalla ennustettu Riikka-myräkkä alkoi ja vettä satoi oikein kunnolla. Tummat pilvet roikkuivat matalalla. Ukkosti myös, mutta säärintama meni vauhdilla ohitse.

Neljä Kuhmon kamarimusiikin konserttia on jo takana. Tänään pidämme välipäivän ja Lentiiran retken jälkeen vain lueskelemme ja nautimme Kainuun herkuista. Huomenna taas musiikin pariin.

Kuhmossa taas

 

Kaksi vuotta on vierähtänyt edellisestä Kuhmon Kamarimusiikista, sillä korona pilasi tämän musiikkijuhlan viime kesänä, kuten se sekoitti monta muutakin tapahtumaa. 

Tuntui hauskalta päästä vihdoin ja viimein taas paikan päälle juhlalippujen liehumista seuraamaan. Varovainen pitää olla. Ainakin järjestäjät ovat tehneet parhaansa: Joka paikassa maskipakko, turvavälit konserttisaleissa ja poistumiset ohjatusti pois konserteista. 

Livemusiikkia ja Kuhmon ainutlaatuista tunnelmaa... Ihanaa!

Mopomuseossa kahvilla

 

Kotimaassa matkatessa kaikenlaista metkaa tulee vastaan, kuten mopomuseo. 

Ajattelin käydä hyvissä ajoin tutustumassa. Jos vanhetessa ei saa enää ajokorttia, voi siirtyä mopoilemaan!

Todellisuudessa en mopoihin tuhlannut aikaa, mutta pihassa oli esillä kaikenlaista vanhaa tavaraa, jota tutkin sillä aikaa, kun minulle haettiin sisältä munkkikahvit. Maistuipa uintiretkeen jälkeen hyvältä. Samalla tuli tuettua nuorisoseuraa, jonka nimi ei jäänyt mieleen. 

Ja sitten taas matka jatkui...

Se kaunein kesäpäivä

 

Lapsena arvailtiin, olisiko tämä se kesän kaunein päivä. 

Tänä kesänä näitä kauneimpia päiviä on ollut jo viljalti, eikä loppua näy. Aivan ihanaa!

Olen kiitollinen, kun 30 asteen helteessä päivät saa viettää veden äärellä. Aina löytyy joku sopivan varjoinen paikka, jos lämpö alkaa ahdistaa. Pulahdus viilentävään veteen virkistää kummasti. 

Päivässä tuntuu olevan tuntejakin tavallista enemmän, kun vielä illallakin kesän kauneus kutsuu ihailemaan ympäröivää luontoa. Nyt nautitaan!

Aarteita???

 

Nuorin kummipojista kävi kylässä. Hänellä oli mukanaan tämä ihmeellinen laite, jota en ole aiemmin tavannut: metallinpaljastin. 

Luulin ensin, että autossa on mukana koira, kun minulle kerrottiin, että kohta on mökkitontti täynnä kuoppia. No, ennustus oli oikea. Kun laite piippasi lupaavasti, ryhdyttiin kaivamaan lapiolla ja ties millä. Voikukkarautakin oli tähän työhön oiva kapine. Mikä aarre mahtaa löytyäkään?

Välillä käytettiin pienempää laitetta, jolla saatiin tarkempaa suuntaa kaivamiselle. 

Ja mitä sitten saatiin saaliiksi? Yksi musta, vanha naula, joka löytyi tieltä. Hyvä, niin ei kulkeudu auton renkaaseen. Se suuri aarre jäi kuitenkin löytymättä. Tai löytyi paikka, mutta ei jaksettu kaivaa esiin, joten lapioiminen jatkuu seuraavalla kerralla. Sitä ennen mielikuvitus pääsköön valloilleen: vanhoja rahoja, jalokiviä vai kenties jopa kultaharkkoja???

Sulle laulan neiti, kesäheinä

... aika seisoo, nukkuu tuuliviiri...

... tammenlehväseppel vehryt, uus...

... edessäni hämäräinen tie

tuntemattomahan tupaan vie.

                                               (Eino Leino)

Hyvää runon ja suven päivää!

Miten ihanaa!

Joka päivä pitää kiitollisena ihmetellä kesäsäätä. Aurinko ja lämpö hellivät koronan kurittamaa mieltä päivästä toiseen. Toisaalta, jos tämä on ilmastonmuutoksen syytä, ei ehkä pitäisi ihastella. Nyt en kuitenkaan jaksa muuta kuin nauttia tästä uskomattomasta kesälahjasta!

Sukumme nuorin oli ilahduttamassa meitä kaksi päivää. Mukana oli myös tämä ”laiskiainen”, jonka kanssa oli mukava kelluskella vedessä. Virkistävää viettää aikaa 9-vuotiaan kanssa, jolla on niin hyvät jutut. Ja mukana peli, josta pidän. Ensimmäisen kerran voitin useamman kerran. Hyvä minä!

Aamulla ajelimme idyllistä maalaistietä kesäasukkaitten kirkkopyhään. Sankarihauta oli kaunis sinivalkoisine kukkasineen. Samalla kävimme esittelemässä isosedän haudan suvun nuorimmalle. Hän ei ole siellä käynyt oman muistinsa mukaan aikaisemmin laisinkaan. 

Pikkumiehen vanhemmat tulivat uimaan ja hakemaan pojan kotiin, jonka jälkeen söimme ihanan kuha-aterian uusien perunoiden kera. Sen jälkeen kesäpäivä sujuikin alamökin verannalla tuulen hiukan helpottaen armotonta hellettä. Laine liplattaa, kesätuuli hivelee ihoa ja silmä lepää ulapalla luonnon kauneudesta nauttien. Mikä kesä!