(Kuva: Yle tv 1)
Uudenvuoden päivääni kuuluu vuodesta toiseen samat, perinteiset asiat: ensin presidentin puhe ja sitten Strauss-konsertti Wienistä. Niitä eilen katseltiin ja kuunneltiin. Joskus konsertista on tullut lyhyempi versio, mutta nyt se näytettiin käsittääkseni kokonaisena.
Mukava yksityiskohta on, että konsertin on Suomessa koko elämäni ajan juontanut nyt 81-vuotias musiikkiasiantuntija Antero Karttunen, ehkä viimeistä kertaa eilen.
Konsertin jälkeen lähdimme kävelylle. Metsätieltä erkani rantapolku, joten astelimme katselemaan uusia maisemia. Lunta oli kauniisti puiden oksilla, ja polku mutkitteli rannan tuntumassa sekä välillä metsikössä ja varvikossa. Onneksi oli pakkasen puolella lämpötila, sillä muuten ei kaikista kohdista olisi läpi päässyt kuivin jaloin. Koiraihmiset polkua varmaan käyttävät, kun nelijalkaisten jälkiä näkyi paljon. Koirien pito lenkillä vapaana onnistuu, kun ei ole ihmisiä tai taloja lähistöllä.
Jäät olivat aivan olemattomat. Valitettavasti lumi rantajäällä hämää, joten jalkaisin ei ihmisillä eikä koirilla sinne ole mitään asiaa. Vähän kauempana laineet liplattivat iloisesti uuden vuoden kunniaksi.
Polku oli pitempi kuin oletin, ja parin kilometrin jälkeen mielikuvitukseni laukkasi hämärtyvässä iltapäivässä: "Kesällä ihmiset löytävät kaksi valentunutta, susien paljaaksi kaluamaa luurankoa rantametsän syövereistä... Hih-hih!" Sitten jo näkyikin autotie. Ihan kunnon lenkki käveltiin raittiissa talvisäässä, ja uudet, kauniit maisemat tulivat tutuiksi.
Kotiinkin päästiin. ;>)
