Mökillä

Kolme päivää peräkkäin olen ollut töiden jälkeen mökillä. Siivousta, haravointia... Vielä on kovasti puuhaa, ennen kuin mökki ja pihamaat ovat kunnossa talven jäljiltä. No, hiljaa hyvä tulee! ;=)

Jäiden laulu

Pääsiäisen aika alkaa olla ohitse. Viileää oli ulkona, mutta sisällä lämmintä ja mukavaa, onneksi. Vatsa on täynnä valkosipuliperunoita ja lammasta sekä myös mämmiä ja pashaa. Pääsiäiseen liittyvä musiikki, kuoron kanssa laulaminen useaan otteeseen sekä lepäily arjen aherruksesta on tuonut hyvän mielen. 

Tänään kävimme mökillä. Joutsenia oli jäällä, ja palokärki huuteli kauempana. Jo kauas kuului jäiden laulu - mulina ja ryskähtely. Rannassa jään äänet olivat ihan jatkuvia. Huumaavaa kuultavaa!

Viime vuonna jäät lähtivät mökkijärvestä 19.4., nyt ei kyllä ylletä samaan. Yöpakkaset ovat olleet 8-9 astetta lähes joka yö, ja vielä ne jatkuvat, tosin nyt pienemmillä astelukemilla. Saa nähdä, vapautuuko järvi edes vapuksi.

Ihan ensimmäiseksi laitoin sähköt päälle ja ilmalämpöpumpun käyntiin. Aloitimme mökkisiivouksen kantamalla ulos verannan kalusteita, ravistelimme isot matot ja pöllytimme patjat. Huomenna menen jatkamaan puunausta. Tuli todella kova into saada kesäkoti kuntoon talven jäljiltä.

Pääsiäisen ilo

Niin viemme ääriin maailman

pääsiäisaamun sanoman:

Elämä voitti kuoleman.

                                                                                           (virsi 85)

Lankalauantai

Katso, tuolla lentää akka noitavuoren taa,

musta kissa Kiilusilmä matkustajanaan.

Täydenkuun on aika, sysimusta yö.

Noidilla on aina tähän aikaan työ.

                                                                                       (tuntematon)

Pitkäperjantaina

Päivä on pilvinen,

sillä pitkänäperjantaina

päivä on pilvinen.

                                                                                    (O. Paloheimo)

Kiirastorstai

...tien me sinne tiedämme,

tien me sinne käymme...

                                                                                    (P. Arola)

Perillä

Suvi-illan rauha laskeutuu pihapiiriin.

Viljapelto lainehtii rantaniityllä.

Kaikki on tehty, ja Luoja pitää huolen lopusta

- kasvusta, ihmisestä - 

aina ja ikuisesti.

                                                                                              (JP -17)

Eilen oli setäni siunaustilaisuus. Leppoisa ja huumorintajuinen maanviljelijä pääsi lepoon 87-vuotiaana. Nyt on kolme veljestä taas yhdessä siellä jossain kuten lapsuudessakin. Isäni suvun vanhimmat miehet ovat perillä, lesket ja me nuorempi sukupolvi jatkamme eteenpäin elämän tiellä.

Orvokkeja!

Ah, mikä ihana näky minua kohtasikaan tänään töistä kotiin kävellessä: Meidän pikkukaupungin kukkakauppoissa oli myytävänä orvokkiamppeleita! Tämä on varma kevään merkki. Ihan vielä en lankea näitä ihanuuksia ostamaan, mutta vapuksi hankin jo muutamia mökille.

 Tulin niin iloiseksi orvokeista, lempikukistani!

Virpomavitsojen askartelu

Huomenna askartelemme oppilaiden kanssa virpomavitsoja palmusunnuntaita varten. Virvon, varvon tuoreeks, terveeks... 

...vitsa sulle, palkka mulle.

Oma äitini oli Karjalan evakoita, joten hänelle virpominen oli aina tärkeä juttu. Ensimmäinen palmusunnuntai, kun en mene äitiä virpomaan - vien haudalle kynttilän.

Susiko meille vaarallinen?

                 

Leppoisan lauantaiaamun kääntyessä iltapäiväksi olen jo niin pitkällä, että aamupala on syöty ja päivän lehti luettu. Nautinnollista, kun ulkona sataa lunta ja voi vain olla tekemättä mitään ihmeellistä. Miesten taitoluistelun vapaaohjelma pyörii TV:ssä. Juuri oikeaa viikonlopun viettoa!

Lehdessä oli Iltalehden  mainos: "Suomalaisten pelot eivät aina vastaa arjen uhkia. Koira on vaarallisempi kuin susi." Tätä mieltä olen minäkin aina ollut.

Viikolla osui silmääni toinen uutinen, jossa kerrottiin taas susihysterian ilmenemismuodoista rakkaassa maassamme. Onneksi nyt on ollut aika rauhallinen talvi verrattuna joihinkin menneisiin, jolloin meidänkin seudullamme käytiin kiivaita kädenvääntöjä susien oikeuksista jolkotella keskiyön pimeydessä taajamien liepeiden halki ohikulkumatkoillaan... Pelkistä jäljistä syntyi aikamoinen meteli, puhumattakaan, jos hirvi oli kaadettu ravinnoksi. Suden nappaama koira metsästyksen yhteydessä oli tekona jo sodan julistus!

Joka vuosi tasaiseen tahtiin saamme lukea uutisista, kuinka koira on hyökännyt ohikulkevan päälle ja purrut. Usein nämä ovat tapahtuneet liikkeiden edustalla koiran odotellessa kaupassa ollutta isäntäänsä tai sitten kävelyteillä ulkoilutilanteissa. Tällä viikollakin luin kaksi tällaista uutista.

Joten kumpi on vaarallisempi ihmiselle: susi vai koira?

Kuvassa oleva suvun ihana hirmu on kyllä ihan kiltti, vaikka hösseli onkin. Saan varmasti taas kesällä Nellan hoitooni mökille - susia karkottamaan! (Hih!)