Mökin pöydällä on maljassa pieniä kukkakimppuja muistona eilisistä sisarentyttären rippijuhlista, samoin jääkaapissa herkkuja, joita on riittänyt vielä tällekin päivälle. Ihanaa oli juhlia yhdessä!
Kaikki sujui hyvin niin kirkossa konfirmaatiomessussa kuin juhlassakin. Rippilapsi oli niin kaunis sisarensa tekemässä kampauksessa ja vihertävässä mekossaan.
Autoin emäntää ruokajärjestelyissä ja kahvipöydän hoidimmekin itse, jotta pitojen laittajalle ei tullut liian pitkää päivää. Kyökkihommissa olin suurimman osan aikaa, mutta se oli ihan mukavaa, jotta juhlittavan isä ja äiti saivat seurustella vieraiden kanssa.
Oli mukava, kun mummikin jaksoi tulla invataksilla reiluksi tunniksi mukaan. Viimeiseen asti oli hieman epävarmaa, kun ei koskaan tiedä hänen päivän kunnostaan. Onneksi palvelukodin hoitajat olivat kuitenkin hänet saaneet taksiin. Oli ihanaa nähdä, kuinka kauniiksi hoitajat olivat äidin laittaneet, vaikka vaatteet olimme toki valinneet valmiiksi. Laitoinkin heille tänään tekstiviestillä kiitokset.
Äiti purjehti paikalle kuin filmitähti konsanaan leveälierisessä valkoisessa hellehatussaan pyörätuolissa istuen. Meille kaikille - erityisesti rippilapselle ja hänen perheelleen - oli tärkeää, että mummi sairaudestaan huolimatta jaksoi tulla mukaan.
Pihapiirin lampaat varastivat pikkuväen huomion juhlassa ja kävinpä minäkin niitä katsomassa. Lampaat ovat niin söpöjä ja niiden ääni jotenkin inhimillinen. Mukava yksityiskohta oli myös se, että kirkkomme alttaritaulussa on juuri samannäköisiä lampaita Marian ja Jeesus-lapsen jalkojen juuressa taiteilija Alvar Cawenin maalaamana.
Tämä päivä on mennyt juhlista ja niiden järjestelemisestä toipuessa sekä nauttiessa ihanasta aurinkoisesta kesäsäästä.
