Aamukuvia

Aamulla herätessä usva leijaili kaupungissa. Maisema näytti hivelevän kauniilta, pumpuliselta.

Tehdaskin piirtyi taivasta vasten utuisena ja pehmeänä.

Napsin useita kuvia yöpuvussa ikkunasta ja parvekkeelta.

Kello oli vasta puoli kahdeksan, joten kömmin vielä vähäksi aikaa peiton alle jatkamaan unia. 

Myöhemmin lähdin mökille. Kävelin 5 kilometrin lenkin, nukuin ihanat päiväunet ja söin makoisat valkosipuliporkkanat, siikliä ja silliä. Illalla vielä korjasin matematiikan kokeet kaupunkiin palattuani. Ihana ilma, ihana päivä!

Muistoja

                               

Viikonloppu on alkanut. Työpäivän jälkeen kävin näyttämässä Lapin kuvia sisareni perheelle ja äitiäkin piipahdin katsomassa sekä samalla vein hänelle puhdasta pyykkiä. Vilkas ilta, mutta nyt olen vain ollut, muistellut matkan ihania hetkiä ja puhunut puhelimessa ystävän kanssa, ties kuinka monetta kertaa tänään :=)

                                             

Huomenna lähden mökille, sillä on luvattu aurinkoista säätä. Suunnitelmissa ei ole muuta kuin ruoan laittoa, ulkoilua ja laiskottelua. Eipä sitä muuta tarvitse tehdäkään. Viikonloppuna voi vain ladata akkuja ja nauttia elämästä...

Taideiltapäivä

                              

Perinteinen taidemuseomme opettajailtapäivä pidettiin tänään upouudessa laajennusosassa. Uusi museorakennus on upea, täydellisesti maisemaan ja vanhaan kartanomiljööseen istuva, moderni ja valoisa paviljonki. Kaikesta näki, että rahasta ja suunnittelusta ei ole tingitty piiruakaan.

                              

Läheinen saarikin on liitetty uudella sillalla museon pihapiiriin. Siellä on myös taidetta nähtävillä, esim. tämä vedestä nouseva Urho Heinäsen mieshahmo Kosto. Nyt vesi oli niin alhaalla, että veistos oli lähes kuivilla.

                              

Iltapäivämme ohjelmoidun osuuden jälkeen sai kierrellä vapaasti museotiloissa niin sisällä kuin ulkona. Uudesta taiteesta en niinkään nauttinut, mutta kartanon puolella olevat vanhat, tutut teokset uudella ripustuksella olivat niin mielettömän hienoja. Yläkerran runojen ja teosten yhdistäminen kokonaisuudeksi oli elämys. Tätä näyttelyä pitää tulla katsomaan ajan kanssa vielä uudestaan.

                             

Museo antaa mahtavan tuen yhteistyökumppanimme muodossa opetukselle. Oppilaita on mukava viedä museoomme, sillä oppilaille suunnatut taidepaketit ovat viimeisen päälle laadukkaita, toiminnallisia ja valinnan varaa on monenlaista. Olen tosi ylpeä, että kaupungissamme on tällainen taiteen mekka ja ainutlaatuinen yksityinen taidemuseo, joka osaa uudistua ja yllättää yhä uudelleen!

Outamaita ja auvikoita...

Kaikki ihana päättyy aikanaan... Taas kotona!

Lapin lasten laitumilla sain matkata ja mielettömän hienoa oli! En ole vähään aikaan ollut Lapissa, joten senkin vuoksi elämys oli suuri.

Ruskaa jo näimme, kauniit suot, porolaumat ja tunturin rinteet, rakkaudella tehtyä ruokaa, vain oleilua ja kiireettömyyttä. Sielu lepäsi ja mieli voimaantui, mistä voi pitkäksi aikaa ammentaa voimia työviikoille.

Kiitos, Lappi! Koin jotain sydämeenkäyvää ja ikimuistoista...

Korkealla

                             

Matkakaverit

Vielä kauempana...

Kaukana kotoa...

Sieniä, sieniä...

Olimme sienessä. Mustia torvisieniä iso pussillinen todella pienellä vaivalla...

Kehnäsieniä, joita en koskaan aiemmin ole uskaltanut kerätä yksin. 

Tatteja ja kanttarelleja niin paljon, että sain kolme isoa purkkia pakkaseenkin. Kiitos kerääjälle! Vaikka en yhtään siedä suppilovahveroita, olen syönyt sienimuhennosta muista sienistä ja hyvin on vatsa kestänyt. Ihanaa!

Pitkästä aikaa kotona

            

Kotona ollaan! Töiden jälkeen tulin kiireesti laittamaan matot paikoilleen siivouksen jälkeen. Kiitos Päivi ja Leena! Heti ulko-ovella tulvahti puhdas tuoksu vastaan, niin ihanaa. 

Kauaa en ehtinyt siististä kodista nauttia, kun lähdin päiväkodista hakemaan pikku-Samppaa. Kävelimme yhdessä ja katselimme lentäviä naakkoja. Kotona syötiin välipala, käytiin potalla ja sitten oli kiire katsomaan Pikku-Kakkosta. Enpä ole sitä nähnyt viime kevään jälkeen ja yllätyksekseni bongasin juontajan paikalta Semmareista tutun Tuomo Rannankarin. Minunkin mielenkiintoni heräsi kummasti ;=)

Samppa mönkii sohvalla ja minä kirjoittelen. Kun Pikku-Kakkonen päättyy, alamme rakentaa palikoista kivoja juttuja. 

Mukava ilta siis tiedossa! Huomenna taas mökille...